Vuosisadan alkupuolen tapausten sisin, oleellinen tarkotus on Europan
kansojen sotainen joukkoliike lännestä itään ja sitte idästä länteen.
Ensiksi pani tämän liikkeen alulle hyökyminen lännestä itään. Sitä
varten, että lännen kansat olisivat voineet tehdä sen sotaisen liikkeen
Moskovaan saakka, jonka he tekivät, oli välttämätöntä: 1) että näiden
oli liityttävä niin suureksi sotaiseksi joukoksi, että se kykeni
kestämään rynnistyksen idän sotaisen joukon kanssa, 2) että niiden oli
luovuttava kaikista entisistä tavoistaan ja traditsioneistaan ja 3)
että niillä oli oleva tuolla sotaisella retkellään päämiehenä semmoinen
henkilö, joka voi osottaa oikeutetuksi sekä itselleen että heille ne
petokset, ryöstöt ja murhat, jotka olivat liikkeen seuralaisia.
Ja Ranskan vallankumouksesta alkaen sortuukin vanha, riittämättömän
suuri ihmisryhmä, sortuvat vanhat tavat ja traditsionit, vähitellen
muodostuu entistä suurempi ihmisryhmä, kehittyy uusia tapoja ja
traditsioneja ja kypsyy se mies, jonka on oltava tulevan liikkeen
etunenässä ja kannettava koko edesvastuu siitä, mitä oli tapahtuva.
Miehen, jolla ei ole vakaumuksia, ei tapoja, ei traditsioneja, ei
nimeä, joka ei ollut edes ranskalainenkaan, kulettavat mitä
kummallisimmalta tuntuvat satunnaisuudet kaikkien Ranskaa myllertävien
puolueiden lomitse ja liittämättä häntä yhteenkään niistä nostavat
hänet huomatulle sijalle.
Hänen toveriensa raakuus, vastustajien heikkous ja mitättömyys,
hänen oma totta tarkottava valheensa ja loistava, itseluottava
ahdasnäköisyytensä nostavat tämän miehen armeijan etunenään.
Italialaisen armeijan loistava miehistö, vastustajien haluttomuus
tapella, lapsellinen julkeus ja itseluottamus hankkivat hänelle
sotaisen maineen. Häntä seuraa kaikkialla lukematon paljous n.k.
satunnaisuuksia. Hän joutuu ranskalaisten hallitusmiesten epäsuosioon,
mutta sekin on hänelle vain eduksi. Hänen yrityksensä muuttaa hänelle
ennalta määrätty ura eivät onnistu: häntä ei oteta Venäjän palvelukseen
eikä hänen onnistu päästä Turkkiin. Italian sotien aikana hän pyörii
useita kertoja perikadon partaalla, vaan joka kerran hän pelastuu
odottamattomalla tavalla. Venäjän sotajoukot, ne samaiset joukot, jotka
voisivat syöstä hänet maineesta, estyvät minkä minkinlaisista
diplomaattisista syistä marssimasta Europaan, niin kauan kun hän on
siellä.
Italiasta palattuaan hän tapaa hallituksen Parisissa siinä
hajoamistilassa, joka vastustamattomasti hävittää ja tuhoaa ne, jotka
tuohon hallitukseen joutuvat. Mutta hänelle ilmestyy aivan itsestään
pelastus tästä vaarallisesta asemasta mielettömässä ja aiheettomassa
retkessä Afrikaan. Ja taasen auttavat häntä n.k. satunnaisuudet. Malta,
johon on mahdoton rynnätä, antautuu laukauksetta, mitä varomattomimmat
toimenpiteet menestyvät täydellisesti. Vihollislaivasto, joka myöhemmin
ei päästä menemään venhettäkään, päästää menemään kokonaisen laivaston.
Afrikassa saavat melkein aseettomat asukkaat kokea suurta julmuutta.
Mutta ne, jotka tätä julmuutta harjottavat ja varsinkin heidän
johtajansa uskottelevat itselleen, että se on suuremmoista, että se
tuottaa mainetta, että se on Caesarin ja Makedonian Aleksanterin
tapaista ja että se on hyvin.
Se _maineen_ ja _suuruuden_ ihanne, jonka sisällyksenä on se,
ettei suinkaan ole pidettävä mitään tekoa huonona, vaan että on
ylpeiltävä jokaisesta rikoksesta antamalla sille käsittämätön,
yliluonnollinen merkitys, -- tämä ihanne, joka oli johtava tuota miestä
ja häneen liittyneitä laumoja, muodostuu Afrikan väljillä kentillä.
Kaikki, mihin hän vain ryhtyy, menestyy. Ruttokaan ei tartu häneen.
Sotavankien julmaa surmaamista ei lueta hänelle viaksi. Hänen
lapsellisen varomaton, aiheeton ja kunnoton lähtönsä Afrikasta ja
toverien jättäminen pulaan luetaan hänelle ansioksi ja taasen päästää
vihollislaivasto hänet kaksi kertaa käsistään. Silloin kun hän jo
kokonaan hullaantuneena onnellisesti tekemistään rikoksista saapuu
ilman mitään tarkotusta Parisiin valmiina tehtäväänsä, oli tasavallan
hajoamistila, joka olisi voinut syöstä hänet perikatoon vuosi
takaperin, kehittynyt äärimmilleen, mutta hänen, puoluepyörteiden
ulkopuolella olleen läsnäolonsa on omiaan kohottamaan hallitusta.
Hänellä ei ole mitään ohjelmaa, hän pelkää kaikkea, mutta puolueet
tarttuvat häneen kiinni ja vaativat hänen osanottoaan.
Hän yksinään Italiassa ja Egyptissä saavuttamine maineen ja suuruuden
ihanteineen, mielettömine itsejumaloimisineen, julkeine rikoksineen ja
totta tavottavine vaiheineen, -- hän yksin voi toteuttaa sen, mikä on
tapahtuva.
Hän on tarpeen sille sijalle, joka häntä odottaa ja siksi vedetään
hänet melkein kokonaan hänen tahdostaan riippumatta ja hänen
epäröivästä kannastaan, ohjelman olemattomuudesta ja hänen tekemiensä
virheiden paljoudesta välittämättä siihen salaliittoon, jonka
tarkotuksena on vallan anastaminen ja salaliitto pääsee tarkotuksensa
perille.
Hänet työnnetään hallitusmiesten istuntoon. Hän säikähtää niin kovasti,
että hänen mielensä tekee karata, kun hän pitää itseään menneenä
miehenä, hän teeskentelee ja on pyörtyvinään, hän höpisee järjettömiä
sanoja, joiden olisi pitänyt syöstä hänet tuhoon. Mutta Ranskan
hallitusmiehet, jotka ennen olivat terävä-älyisiä ja ylpeitä, vaan
jotka nyt, tuntiessaan osansa olevan loppuun näytellyn, hämmentyvät
vielä enemmän kuin hän ja puhuvat kaikkea muuta kuin sitä, mitä heidän
olisi pitänyt puhua säilyttääkseen vallan omissa käsissään ja
syrjäyttääkseen hänet.
_Satunnaisuus_, miljoonat _satunnaisuudet_ hankkivat hänelle
vallan ja kaikki ihmiset ikäänkuin yhteisestä päätöksestä avustavat
tämän vallan vahvistamista. _Satunnaisuudet_ luovat silloisten
Ranskan hallitusmiesten luonteet, jotka alistuvat hänen tahtonsa alle;
_satunnaisuudet_ luovat Paavali I luonteen, joka tunnustaa hänen
valtansa; satunnaisuus luo häntä vastaan salaliiton, joka ei vahingoita
häntä vähääkään, vaan päinvastoin lujittaa hänen valtaansa.
_Satunnaisuus_ antaa hänen käsiinsä Engienin herttuan ja pakottaa
surmaamaan hänet, josta teosta koitui kaikkia muita parhain keino
vakuuttamaan kansalle, että hänellä on oikeus, koska hänellä on myös
valta. _Satunnaisuus_ sai aikaan sen, että hän ponnistelee kaikin
voiminsa sotaretkelle Englantiin, joka retki silminnähtävästi olisi
tuhonnut hänet, mutta hän ei kuitenkaan toteuta tätä aijettaan,
vaan hyökkää sattuman kaupalla Mackin kimppuun, joka antautuu
itävaltalaisineen taistelutta. _Satunnaisuus_ ja _nerokkuus_
tuottavat hänelle Austerlitzin voiton ja kaikki ihmiset, ei ainoastaan
ranskalaiset, vaan myöskin koko Europa Englantia lukuunottamatta, joka
ei ota osaa tapahtumien kulkuun, tunnustavat _sattumalta_ hänen
valtansa, vaikka he ennen olivat kauhun tuntein inhonneet hänen
rikoksiaan, ja tunnustavat hänen nimensä, jonka hän on itselleen
omistanut, ja hänen suuruuden ja maineen ihanteensa, joka tuntuu
kaikista joltain kauniilta ja järkevältä.
Lännen voimat, ikäänkuin mitaten kantavuuttaan ja valmistautuen
tulevaan liikkeeseensä, pyrkivät useita kertoja vuosina 1805-06-07
ja -09 itää kohti laajeten ja kasvaen. Vuonna 1811 sulautui Ranskassa
muodostunut ihmisjoukko suunnattomaksi laumaksi Keski-Europan kansojen
kanssa. Ja sikäli kuin lauma taajenee, kehittyy myöskin se henki, jonka
turvin liikkeen etunenässä olevan henkilön oikeutus vahvistuu. Suuren
liikkeen edellisenä kymmenvuotisena valmistuskautena joutuu tuo mies
tekemisiin Europan kaikkien kruunattujen päiden kanssa. Viralta pannut
maailman mahtajat eivät kykene asettamaan Napoleonin _kunnian_ ja
_maineen_ tyhjän ihanteen vastakohdaksi minkäänlaista järkevää
ihannetta. Kukin heistä koettaa kilvan osottaa hänelle mitättömyyttään.
Preussin kuningas lähettää puolisonsa liehakoimaan suuren miehen armoa;
Itävallan keisari pitää armona sitä, että tuo mies ottaa vuoteeseensa
keisarin tyttären; paavi, kansojen pyhyyden kaitsija, panee uskontonsa
palvelemaan tuon miehen suuruutta. Napoleon itse ei valmista itseään
tehtävänsä täyttämiseen siinä määrin, kuin hänen ympäristönsä valmistaa
häntä ottamaan harteilleen vastuuta siitä, mikä tapahtuu ja mikä on
tapahtuva. Ei ole sitä hänestä lähtenyttä tekoa, konnan työtä eikä
pientä petosta, joka ei heti muuttuisi häntä ympäröivien suussa
suurtyöksi. Parhain juhla, jonka saksalaiset keksivät hänelle, on Jenan
ja Auerstädtin juhliminen. Eikä yksistään hän ole suuri, vaan suuria
ovat myös hänen esi-isänsä, veljensä, poikapuolensa ja lankonsa. Kaikki
tapahtuu sitä varten, että hänelle ei jäisi pienintäkään järjen hiventä
ja että hän valmistuisi julmaan tehtäväänsä. Ja kun hän on valmis, ovat
valmiit voimatkin.
Ryntäys hyökyy itään, saavuttaa lopullisen päämääränsä Moskovan.
Moskova vallotetaan. Venäjän sotajoukot ovat niin tuhotut, etteivät
vihollisjoukot koskaan olleet joutuneet semmoiseen häviöön edellisissä
sodissa Austerlitzista Wagramiin saakka. Mutta yht'äkkiä ilmestyy
niiden _satunnaisuuksien_ ja nerokkuuden sijaan, jotka olivat
ihmeteltävän johdonmukaisesti vieneet tuon miehen kautta kokonaisen
voittosarjan edeltä määrättyyn tarkotusperään, lukematon joukko
päinvastaisia _satunnaisuuksia_ Borodinossa saadusta nuhasta
pakkasiin ja siihen tulenkipunaan saakka, joka sytytti Moskovan, ja
_nerokkuuden_ sijaan ilmestyy -- tyhmyys ja konnuus, joille saa
vertaista hakea.
Ryntäys päättyy pakoon, terhistyy uudelleen, painuu taas karkuun ja nyt
kallistuvat vähitellen kaikki satunnaisuudet häntä vastaan.
Tapahtuu vastaliike idästä länteen ja se on merkillisen samallainen
lännestä itään sitä ennen tapahtuneen liikkeen kanssa. Idästä länteen
tapahtuvan liikkeen edellä käyvät ponnistelut ovat samallaiset kuin
vuosina 1805-1807-1809; samaan tapaan liittyvät toisiinsa suuret
kansanjoukot; samaan tapaan yhtyy liikkeeseen Keski-Europan kansoja;
samaa epäröimistä ilmenee keskellä retkeä ja sittemmin nopeutta, mikäli
päästään lähemmä päämäärää.
Parisi, lopullinen päämäärä, saavutetaan. Napoleonin armeija ja
hallitus ovat sortuneet. Napoleonilla itsellään ei ole mitään
merkitystä; kaikki hänen toimensa ovat silminnähtävästi raukkamaisia ja
inhottavia; mutta taasen tapahtuu selittämätön satunnaisuus:
liittolaiset vihaavat Napoleonia, jossa he näkevät syyn
onnettomuuksiinsa; miehen, jolla ei ole voimaa eikä valtaa, jonka
konnantyöt ja kavaluus ovat paljastetut, olisi pitänyt näyttää heistä
samallaiselta, kuin hän näytti kymmenen vuotta sitte ja vuosi
jälkeenpäin -- rosvolta, johon ei ylety lain koura. Mutta jonkun
kummallisen satunnaisuuden tähden ei kukaan näe tätä. Hänen osansa ei
vielä ole lopussa. Mies, jota kymmenen vuotta sitte ja vuosi takaperin
pidettiin rosvona ja johon ei ylety lain koura, lähetetään -- kahden
päivämatkan päähän Ranskasta saarelle, joka annetaan hänen valtaansa,
hän saa mukaansa kaartin ja sitä paitsi maksetaan hänelle jostain
syystä miljoonia.