Marraskuun 8 p:nä, Krasnojen taistelun viimeisenä päivänä, oli jo
alkanut hämärtää, kun joukot palasivat yöleiriin. Koko päivän oli ollut
tyyni pakkanen, harvakseltaan oli putoillut lumihöytäleitä, mutta
illaksi seestyi ilma ja pakkanen koveni. Korkealla kuumotti
mustansininen tähtitaivas.
Muskettirykmentti, jossa Tarutinosta lähtiessä oli ollut 3,000 miestä,
vaan nyt 900, oli ensimäisiä maantien varrella olevaan kylään
yöleirille saapuvista joukoista. Majottajat tulivat rykmenttiä vastaan
ja ilmottivat, että kaikki mökit olivat täynnä sairaita ja kuolleita
ranskalaisia, ratsuväkeä ja esikuntia. Ainoastaan yksi mökki oli
saatavissa rykmentin päällikölle.
Rykmentin päällikkö ajoi tälle mökille, rykmentti marssi kylän läpi ja
pani pyssynsä ristikolle kylän laitimaisten mökkien kohdalle tielle.
Rykmentti ryhtyi ikään kuin suunnattoman suuri, satajäseninen eläin
laatimaan pesäänsä ja valmistamaan ruokaa. Osa sotamiehistä kahlasi
polvia myöten lumessa kylän oikealla puolella olevaan koivikkoon, josta
kohta alkoi kaikua kirveiden ja miekkojen iskuja, katkeavien oksien
ryskettä ja iloisia ääniä. Eräs toinen osa puuhaili rykmentin hevosten
ja kuormien kimpussa, joista otettiin patoja ja korppuja ja annettiin
hevosille ruokaa. Kolmannet hajosivat ympäri kylää järjestämään
esikunta-upseerien asuntoja, korjaamaan pois mökeistä kuolleita
ranskalaisia ja hakemaan lautoja, kuivia halkoja ja olkia rakennusten
katoilta nuotiotarpeiksi ja suojaseiniksi.
Noin viisitoista sotamiestä kiskoi parhaillaan iloisesti huutaen
mökkien takana kylän laidassa erään katottoman vajan säleseinää.
-- Hei, pojat, kaikki yht'aikaa! -- huusivat miehet kiskoessaan irti
suurta jäätynyttä seinää, joka paukkui ja narisi liitoksistaan. Paalut
alkoivat ruskaa yhä tiheämmin ja viimein retkahti aita maahan
miehineen, jotka olivat rynnistäneet sitä vasten. Samassa remahtivat
miehet kovaan naurun rähäkkään ja huutoon.
-- Tarttukaa kiinni kaksittain! Kanget tänne! Sillä tavalla! Mihin sinä
siinä työnnäkset?
-- No nyt, yht'aikaa... Hoi, seis, pojat!... Tahdissa laulun kanssa!
Kaikki vaikenivat ja eräs miellyttävän pehmeä ääni alkoi vetää laulun
säveltä. Kolmannen säkeen lopussa yhtyivät kaikki viimeiseen ääneen
huutaen: "oooo, yht'aikaa! Pojat, kaikki!..." Mutta väkevistä
ponnistuksista huolimatta ei seinä liikahtanut kuin vähän matkaa ja
miesten vaijettua kuului heidän keskuudestaan raskasta läähätystä.
-- Hei, pojat, kuudennen komppanian miehet! Heittiöt, pirut! Tulkaa
auttamaan ... vuoroin vieraissa ollaan.
Parisenkymmentä kuudennen komppanian miestä, jotka olivat menossa
kylään, tuli toveriensa avuksi ja samassa nousi viiden sylen pituinen
ja kolmen sylen levyinen notkuva seinä miesten olkapäille, joita se
pahasti painoi kylään kantaessa.
-- Mene, mene ... vai köntistymään siinä... Etkö pääse? Ähä...
Iloista, ruokotonta rienailua kuului myötäänsä.
-- Mitäs te teette? -- huusi yht'äkkiä komentavalla äänellä eräs
vääpeli, joka juoksi kantajia vastaan. -- Tuossa mökissä on itse
kenraali, vaan te, paholaisen sikiöt, rietaskidat, pidätte tämmöistä
rähinää! Kyllä minä teille näytän! -- kiljasi vääpeli ja iski samassa
täysin voimin selkään lähimpää sotamiestä. -- Ettekö voi olla
hiljemmin!
Sotamiehet vaikenivat. Se sotamies, jota vääpeli oli lyönyt, alkoi
voihkien pyyhkiä kasvojaan, jotka olivat särkyneet verelle, kun hän
vääpelin iskusta oli horjahtanut aitaa vasten.
-- Hirtehisen pukari, tappelemaan siinä! Taisi tärvellä koko
turparustingin, -- murahti sotamies hiljaa vääpelin mentyä.
-- Ei tainnut maistua makealta? -- virkkoi eräs irvihammas, jonka
jälkeen sotamiehet jatkoivat kulkuaan hiljaa.
Päästyään toiselle puolelle kylää alkoivat sotamiehet taas puhua
kovaäänisesti höystäen puhettaan pahaa tarkoittamattomilla kiro- ja
haukkumasanoilla, kuten äskenkin.
Siinä mökissä, jonka ohi sotamiehet äsken olivat kulkeneet, olivat
koolla korkeimmat päälliköt ja keskustelivat vilkkaasti teetä
juodessaan kuluneen päivän tapauksista ja vastaisista liikkeistä. Oli
näet aikomus tehdä siipimarssi vasemmalle, eristää varakuningas muista
ja siepata hänet vangiksi.
Kun sotamiehet toivat seinän perille, loimusi jo monessa paikassa
keittiönuotioita. Puut räiskyivät, lumi suli ja sotamiesten mustat
varjot kuukkivat sinne tänne sotamiesten miehittämällä, tasaiseksi
tallatulla lumikentällä.
Kirveet ja miekat jyskivät kaikilla puolilla. Kaikki tehtiin kenenkään
käskemättä. Nuotiopuita kannettiin yöksi, pieniä telttoja laitettiin
upseereille, padat kiehuivat tulella, pyssyjä puhdistettiin ja pukimia
korjailtiin.
Kahdeksas komppania pystytti tuodun seinän puoliympyrään suojaksi
pohjoistuulelta ja sen sisäpuolelle viritettiin nuotiovalkea. Sitte
toimitettiin iltasoitto, pidettiin nimihuuto, syötiin illallinen ja
sijotuttiin yöksi nuotioiden ympärille ken jalkineitaan paikkaamaan,
ken polttamaan piippua, jotkut taas riisuutuivat ilkosen alasti ja
korvensivat vaatteistaan täitä.