Lokakuun 28 p:stä alkoivat pakkaset ja ranskalaisten pako muuttui
entistä surullisemmaksi. Väkeä palentui pakkasesta ja paloi
nuotiotulista kuoliaiksi. Keisari, kuninkaat ja herttuat ajoivat
turkkeihin kietoutuneina vaunuissaan ryöstetyn hyvyytensä keskellä.
Ranskan armeijan paon ja hajoamisen kulku ei ollut muuttunut vähääkään.
Moskovasta Vjasmaan paetessa oli 73-tuhantisesta Ranskan armeijasta,
kaartia lukuunottamatta (joka koko sodan aikana ei ollut tehnyt mitään
muuta kuin rosvonnut), oli jäänyt jälelle 36,000 (tästä luvusta oli
taistelujen kautta vähentynyt korkeintaan viisi tuhatta miestä). Tämä
oli se sarjan ensimäinen jäsen, joka matemaattisen tarkasti ilmaisi
seuraavat jäsenet. Ranskan armeija hupeni ja sortui samassa suhteessa
Moskovan ja Vjasman, Vjasman ja Smolenskin, Smolenskin ja Beresinan ja
Beresinan ja Vilnan välillä, ollenkaan riippumatta pakkasen laadusta,
takaa-ajosta, tien salpaamisesta eikä mistään muustakaan toisistaan
erikseen otetusta seikasta. Vjasmasta lähdettyään olivat ranskalaiset
joukot, jotka olivat kulkeneet kolmena kolonnana, lyöttäytyneet yhdeksi
joukkioksi, joka marssi semmoisena loppuun saakka. Berthier kirjotti
keisarilleen (on selvää, miten paljon sotapäälliköt uskaltavat poiketa
totuudesta kuvatessaan armeijan asemaa), seuraavan kirjeen:
"_Je crois devoir faire connaître à Votre Majesté l'état de ses
troupes dans les différents corps d'année que j'ai été à même
d'observer depuis deux ou trois jours dans différents passages. Elles
sont presque débandées. Le nombre des soldats qui suivent les drapeaux
est en proportion du quart au plus dans presque tous les régiments; les
autres marchent isolément dans différentes directions et pour leur
compte, dans l'espérance de trouver des subsistances et pour se
débarrasser de la discipline. En général ils regardent Smolensk comme
le point, où ils doivent se refaire. Ces derniers jours on a remarqué
que beaucoup de soldats jettent leurs cariouches et leurs armes. Dans
cet état de choses, l'intérêt du service da Votre Majesté exige,
quelles que soient ses vues ultérieures, qu'on rallie l'armée à
Smolensk en commençant à la débarasser des non-combattans, tels que
hommes démontés, et des bagages inutiles et du matériel de
l'artillerie, qui n'est plus en proportion avec les forces actuelles.
En outres les jours de repos, des subsistances sont nécessaires aux
soldats qui sont exténués par la faim et la fatigue; beaucoup sont
morts ces derniers jours sur la route et dans les bivacs. Cet état de
choses va toujours en augmentant et donne lieu de craindre, que si l'on
n'y prête un prompt remède, on ne soit plus maître des troupes dans un
combat. Le 9 Novembre, à 30 verstes de Smolensk_."[111]
Sen jälkeen kun ranskalaiset olivat humahtaneet Smolenskiin, joka oli
heille kuvastunut luvattuna maana, surmasivat he toinen toisiaan
ruokatarpeista kiistellessä, ryöstivät omia makasiinejaan ja kun kaikki
oli ryöstetty, läksivät he jouduttautumaan edelleen.
Kaikki kulkivat itsekään tietämättä miksi ja mihin. Kaikista vähimmin
tiesi sen nerokas Napoleon, koska kukaan ei antanut hänelle käskyjä.
Hän ja häntä ympäröivät henkilöt noudattivat kuitenkin pinttyneitä
tapojaan: kirjotettiin määräyksiä, kirjeitä, raportteja ja _ordre du
jour_;[112] puhuteltiin toinen toisiaan: "_Sire, Mon Cousin, Prince
d'Ekmuhl, Roi de Naples_"[113] j.n.e. Mutta määräykset ja raportit
jäivät ainoastaan paperille, mitään niihin kirjotettua ei pantu
toimeen, koska mitään ei voitu panna toimeen, ja vaikka nimitettiinkin
toinen toisiaan majesteeteiksi, korkeuksiksi ja serkuiksi, tunsivat he
kaikki olevansa kuitenkin surkuteltavia ja huonoja ihmisiä, jotka
olivat tehneet ylenmäärin paljon pahaa, joka heidän nyt oli maksettava.
Ja vaikka he olivat pitävinään huolta armeijasta, ajatteli kukin heistä
ainoastaan itseään ja sitä, miten saisi matkan joutumaan ja pääsisi
pelastumaan.