Bennigsenin tiedonanto ja kasakkojen sanoma ranskalaisten avonaisesta
vasemmasta siivestä olivat vain viimeisiä merkkejä siitä, että oli
välttämätöntä antaa hyökkäyskäsky ja hyökkäys määrättiin 5 p:ksi
lokakuuta.
4 p:n aamulla allekirjotti Kutusof suunnitelman. Toll luki sen
Jermoloville ja kehotti tätä ryhtymään lähempiin toimiin.
-- Hyvä on, hyvä on, mutta minä en nyt jouda, -- sanoi Jermolof ja
läksi pirtistä.
Suunnitelma, jonka Toll oli laatinut oli sangen hyvä. Siihen oli
kirjotettu samoin kuin Austerlitzinkin suunnitelmaan, vaikka ei saksan
kielellä:
_Die erste Colonne marschiert_ sinne ja sinne, _die zweite
Colonne marschiert_[59] sinne ja sinne j.n.e. Kaikki nämä kolonnat
saapuivat paperilla määrättyyn aikaan oikeille perille ja saivat voiton
vihollisesta. Kaikki oli mainiosti ajateltu, kuten yleensä kaikissa
suunnitelmissa, mutta tämänkään, kuten yleensä muidenkaan suunnitelmien
mukaan, ei ainoakaan kolonna saapunut oikeaan aikaan oikeille perille.
Kun suunnitelmaa oli valmistettu riittävän useita kappaleita,
kutsuttiin upseeri, joka lähetettiin viemään papereita Jermoloville
täytäntöön panoa varten. Nuori kavaljeerikaartin upseeri, Kutusovin
ordonanssi, läksi ylpeänä saamansa tehtävän tärkeydestä Jermolovin
asuntoon.
-- Matkustivat pois, -- vastasi Jermolovin sotamiespalvelija.
Kavaljeerikaartin upseeri läksi erään kenraalin luo, jolla Jermolof
usein kävi.
-- Ei ole kenraalikaan kotona.
Kavaljeerikaartin upseeri nousi ratsun selkään ja ajoi toisen luo.
-- Eivät ole kotona.
"Kunhan ei tämä viivytys koituisi minun vastattavakseni! Harmillista!"
ajatteli upseeri. Hän kiersi koko leirin. Ken sanoi nähdyn, että
Jermolof oli ajanut jonnekin muiden kenraalien kanssa, ken taas sanoi,
että hän on varmaankin kotona. Upseeri haeskeli päivällistä syömättä
kello 6 asti iltaa. Jermolovia ei löytynyt mistään eikä kukaan tiennyt
missä hän oli. Upseeri haukkasi hätäkäteen einettä erään toverinsa
luona ja ajoi uudestaan etuvartiastoon Miloradovitshin luo.
Miloradovitsh ei myöskään ollut kotona, vaan täällä sanottiin
upseerille, että Miloradovitsh oli kenraali Kikinin kemuissa ja että
Jermolof saattoi myöskin olla siellä?
-- Missäs ne ovat?
-- Tuolla, Jetshkinossa, -- vastasi kasakka-upseeri osottaen etäistä
herraskartanoa kohti.
-- Tuollako, ketjun takana!
-- Kaksi meidän rykmenttiä lähetettiin ketjuun. Siellä pidetään parasta
päätä semmoisia kemuja, että varjelkoon! Kaksi soittokuntaa puhaltaa,
kolme mieskuoroa laulaa.
Upseeri läksi ketjuun Jetshkinoon. Jo pitkän matkan päähän kartanosta
kuuli hän sotamiesten tanssilaulun voimakkaita, iloisia säveliä.
Hän erotti erään tutun laulun sanoja, joita vihellys ja soitin säesti
ja jotka toisinaan sotkeutuivat heliseviin huutoihin. Upseeri sekä
ilostui noista äänistä että myöskin pelästyi sen tähden, että hän saa
kantaa syyn siitä, että oli niin kauan ollut saattamatta perille
tärkeää käskyä. Kello kävi yhdeksättä. Hän laskeutui satulasta alas ja
nousi suuren, eheänä säilyneen ja ranskalaisten ja venäläisten välillä
olevan herraskartanon ulkoportaille. Tarjoiluhuoneessa ja eteisessä
kihisi lakeijoja, jotka kantoivat viinejä ja ruokia. Ikkunojen alla
seisoivat laulajat. Upseeri vietiin ovelle ja hän näki yhdellä
silmäyksellä kaikki armeijan korkeimmat kenraalit, joiden joukossa
myöskin silmiinpistävän, kookasvartaloisen Jermolovin. Kaikki kenraalit
olivat auvotuin nutuin, eloisin, punaisin kasvoin ja nauraa hohottivat
puoliympyrässä seisoen. Keskellä salia lasketteli eräs kaunismuotoinen,
lyhytkasvuinen kenraali punehtunein kasvoin ja reipasta vauhtia
trepakkaa.[60]
-- Ha-ha-haa! Kas sillä tavalla Nikolai Ivanovitsh! Ha-ha-haa!
Upseerista tuntui, että hän tullessaan tänä hetkenä tärkeä käsky
mukanaan joutuu kaksinkerroin syylliseksi ja siksi hän päätti odottaa,
Mutta eräs kenraali huomasi hänet ja kysyttyään, mikä hänellä oli
asiana, ilmotti sen Jermoloville. Jermolof astui nyrpein kasvoin
upseerin luo ja kuunneltuaan asian otti upseerilta paperin mitään
virkkamatta.
-- Sinä kai luulet, että hän poistui odottamattomasta syystä? -- sanoi
samana iltana kavaljeerikaartin upseerille eräs hänen toverinsa
Jermolovista. -- Ei sinne päinkään, muu oli mielessä. Vyöryttämään
syytä Konovnitsinin niskoille. Saat nähdä, mikä metakka huomenna
syntyy!