Yhdeksän päivää Moskovan luovuttamisen jälkeen saapui Pietariin
Kutusovin lähetti, joka toi virallisen tiedon Moskovan luovuttamisesta.
Tämä lähetti oli ranskalainen Michaud, joka ei osannut venäjää, mutta
_quoique étranger, russe de coeur et d'âme_,[14] kuten hän itse
sanoi itsestään.
Hallitsija otti heti vastaan lähetin kabinetissaan Kamenniostrovin
saarella olevassa palatsissa. Vaikka Michaud ei ollut kertaakaan nähnyt
Moskovaa ennen sotaa eikä osannut venäjää, tunsi hän itsensä ylen
liikutetuksi astuessaan _notre très gracieux souverain'in_[15]
eteen (kuten hän kirjotti) mukanaan tieto Moskovan palosta, _dont les
flammes éclairaient sa route_.[16]
Vaikka Michaudin haikean surun lähteenä olisi pitänyt olla jonkun muun
seikan kuin sen, josta venäläisten suru kumpusi, olivat hänen kasvonsa
kuitenkin niin murheelliset, kun hänet oli saatettu hallitsijan
kabinettiin, että hallitsija heti kysyi häneltä:
-- _M'apportez-vous de tristes nouvelles, colonel_?[17]
-- _Bien tristes, sire_, -- vastasi Michaud ja loi huoaten
katseensa maahan, -- _l'abandon de Moscou_.[18]
-- _Aurait on livré mon ancienne capitale sans se battre_,[19] --
virkkoi nopeasti hallitsija yht'äkkiä sävähtäen.
Michaud kertoi kunnioittavasti sen, minkä Kutusof oli hänen käskenyt
kertoa ja nimenomaan sen, että Moskovan luona oli ollut mahdoton
tapella ja että kun ei ollut muuta valinnanvaraa kuin menettää joko
armeija ja Moskova tahi yksistään Moskova, oli sotamarsalkan täytynyt
valita viime mainittu.
Hallitsija kuunteli ääneti Michaudiin katsomatta.
-- _L'ennemi est-il entre en ville?_[20] -- kysyi hän.
-- _Oui, sire, et elle est en cendres d l'heure qu'il est. Je l'ai
laissée toute en flammes_,[21] -- sanoi Michaud päättävästi, mutta
vilkaistuaan hallitsijaan hän samassa kauhistui sitä, mitä oli sanonut.
Hallitsijan hengitys muuttui tiheäksi ja raskaaksi, hänen
alahuulensa rupesi vapisemaan ja kauniisiin sinisiin silmiin kohahti
silmänräpäyksessä kyynelten kosteus.
Mutta tätä kesti vain hetken ajan. Yht'äkkiä hallitsija synkistyi aivan
kuin moittien itseään heikkoudesta ja nostettuaan päänsä pystyyn hän
sanoi lujalla äänellä Michaudille:
-- _Je vois, colonel, par tout ce qui nous arrive, que la Providence
exige de grands sacrifices de nous... Je suis prêt à me soumettre à
toutes Ses volontés; mais dites moi, Michaud, comment avez-vous l'aissé
l'armee, en voyant ainsi, sans coup férir, abandonner mon ancienne
capitale? N'avez-vous pas aperçu du découragement_?...[22]
Huomatessaan _tres gracieux souverain'insa_ tyyntyvän tyyntyi
Michaudkin, mutta hallitsijan suoraan, asian ydintä koskevaan
kysymykseen, joka vaati myöskin suoraa vastausta, hän ei vielä ehtinyt
valmistaa vastausta.
-- _Sire, me permettrez-vous de vous parler franchement en loyal
militaire_?[23] -- sanoi hän aikaa voittaakseen.
-- _Colonel, je l'exige toujours_, -- sanoi hallitsija.
-- _Ne me cachez rien, je veux savoir absolument ce qu'il en
est_.[24]
-- _Sire!_ -- virkkoi nyt Michaud hieno, tuskin huomattava hymy
huulilla, ehdittyään valmistaa vastauksensa kepeän ja kunnioittavan
_jeu de mots'in_[25] muotoon.
-- _Sire! J'ai laissé toute l'armée de puis les chefs jusqu'au
dernier soldat, sans exception, dans une crainte épouvantable,
effrayante_...[26]
-- _Comment ça?_ -- keskeytti hallitsija ankaran näköisenä. --
_Mes russes se laisseront-ils abattre par le malheur!...
Jamais_![27]
Tätä juuri oli Michaud odottanutkin alkaakseen sanaleikkinsä.
-- _Sire_, -- sanoi hän kunnioittavan eloisa sävy sanoissa, --
_ils craignent seulement que Votre Majesté par bonté de coeur ne se
laisse persuader de faire la paix. Ils brûlent de combattre_, --
puhui Venäjän kansan valtuutettu, -- _et de prouver à Votre Majesté
parle sacrifice de leur vie, combien ils lui sont devoués_...[28]
-- _Ah_! -- sanoi hallitsija lyöden Michaudia olkapäähän
tyyntyneenä ja silmissä lempeä katse. -- _Vous me tranquillisez,
colonel_.[29]
Hallitsija laski päänsä kumaraan ja oli vähä aikaa ääneti.
-- _Eh bien, retournez à l'armée_, -- sanoi hän suoristautuen koko
pituuteensa ja lempein, majesteetillisin liikkein kääntyen Michaudiin
päin, -- _et dites à nos braves, dites à tous mes bons sujets partout
oú vous passerez, que quand je n'aurai plus aucun soldat, je me
mettrai, moi même, à la têtê de ma chère noblesse, de mes bons paysans
et j'userai ainsi jusqu'à la dernière ressource de mon empire. Il m'en
offre encore plus que mes ennemis ne pensent_, -- puhui hallitsija
innostumistaan innostuen. -- _Mais si jamais il fut écrit dans les
decrets de la Divine Providence_, -- sanoi hän nostaen kauniit,
lempeät ja innostusta hehkuvat silmänsä taivasta kohti, -- _que ma
dinastie dût cesser de régner sur le trône de mes ancêtres, alors,
après avoir épuisé tous les moyens qui sont en mon pouvoir, je me
laisserai croître la barbe jusqu'ici_ (hallitsija osotti kädellään
puoleen rintaansa), _et j'irai manger des pommes de terre avec le
dernier de mes paysans plutôt, que de signer la honte de ma patrie et
de ma chère nation, dout je sais apprécier les sacrifices_...[30]
Sanottuaan nämä sanat kiihtyneellä äänellä käännähti hallitsija
yht'äkkiä selin ikään kuin tahtoen salata Michaudilta silmiinsä
nousseet kyyneleet ja meni kabinettinsa takaosaan. Seisottuaan siellä
muutaman tuokion palasi hän pitkin askelin takasin Michaudin luo ja
puristi voimakkain liikkein tämän kättä vähän kyynärpään alapuolelta.
Hallitsijan kauniit, sävyisät kasvot punastuivat tulipunaisiksi ja
hänen silmissään liekehti lujuuden ja vihan hehku.
-- _Colonel Michaud, n'oubliez pas ce que je vous dis ici; peut-être
qu'un jour, nous le rappellerons avec plaisir.... Napoléon ou moi_,
-- sanoi hallitsija rintaansa koskettaen. -- _Nous ne pouvons plus
régner ensemble. J'ai appris à le connaître, il ne me trompera
plus_...[31]
Hallitsija vaikeni synkein kasvoin. Kuultuaan nämä sanat ja nähtyään
hallitsijan silmissä lujan päättäväisyyden ilmeen tunsi Michaud
_guoique étranger, mais russe de coeur et d'âme_[32] itsensä tänä
juhlallisena hetkenä _entousiasme par tout ce qu'il venait
d'entendre_[33] (kuten hän jälestäpäin sanoi) ja hän lausui ilmi
sekä omat että Venäjän kansan tunteet, jonka valtuutettuna hän piti
itseään, seuraavin sanoin:
-- _Sire!_ -- sanoi hän. -- _Votre Majesté signe dans ce moment
la gloire de la nation et le salut de l'Europe_.[34]
Päätään kumartaen laski hallitsija Michaudin menemään.