_Kuningatar_. Laula vain edelleen, lapseni!
_Varma_ (alkaa uudestaan). Kun kerran... (itku kurkussa). Kun kerran...
_Kuningas_. Ahah, jo minä ymmärrän. Sinä olet narrikoinut; sen tähden
et osaa laulaa laulua loppuun asti.
_Varma_ (nyyhkien). Se oli niin, että... minä viime yönä sain kirpun
kiinni... ja minä sanoin: nyt saat hypiskellä!... ja sitte... minä
panin sen... vesilasiin!
_Kuningatar_. Voi sinua viatonta pikku ystävää; suokoon Jumala, että
sinulla ei olisi kaduttavana mitään pahempaa petollisuutta!
_Tulpaani_. Herra kuningas, tässä saan kunnian esitellä omat lapseni,
kelpo Tähkön ja siveän kukoistavan Palon.
_Tähkö_ (raapasee jalalla). Nöyrä palvelijanne!
_Palko_ (niiaa ylhäisesti). Nöyrä palvelijanne!
_Kuningas_. Minun mielestäni tuota tähköä ja tuota palkoa tarvitsisi
vähän puida... Tuohan näyttääkin juuri hyvältä puintikoneelta! Mitä
väkeä te olette? (Bumburrifex, Bumburra ja Hunttu tulevat sisään.)
_Bumburrifex_. Herra kuningas, minä olen suuri Bumburrifex. Minä olen
kyllästynyt loitsimaan, rosvoomaan ja syömään ihmisiä vain huvikseni.
Ja koska te, kuningas, saatatte tarvita minun laistani miestä, niin
otinpa laukun selkääni.
_Bumburra_. Siihen me aina pistämme kaikki häijyt lapset.
_Hunttu_. Ja minä olen Hunttu Honkasalmelta. Minä olen näin lihonut,
kun minulla on ollut liian vähä työtä. Sen tähden, kuningas, olkaa niin
hyvä, tehkää minut poliisimestariksi, että saan juoksennella
kyllikseni, tavoitellessani kiinni kaikkia maailman roistoja.
_Kuningas_. Hyvä, hyvä, minä otan teidät kaikki palvelukseeni. Mutta jo
on aika ruveta etsimään helmeä. Julistaja, kuuluta minun käskyni
kansalle!
(Torven tärähdyksiä. Julistaja kuuluttaa:)
Kuninkaan se tahto on:
Siks' kuin helmi löytyy,
Koko kansan kaivohon
Alas mennä täytyy.
(Torvimusiikki soittaa marssia ja kaikki, paitsi kuningas, kuningatar
ja julistaja, laskeutuvat yksitellen kaivoon.)
_Kuningas_. No, nyt on koko minun kansani allikossa.
_Kuningatar_. Mutta, hyvä ystävä, mitenkä heille kaikille on tilaa
siellä alhaalla?
_Kuningas_. Ole huoletta. Kaivo on alhaalta äärettömän laaja, ja minä
olen sitä paitsi otattanut pois kaiken veden. Pimeä siellä on kuin
valheen valtakunnassa, mutta sen tähden loistaa Totuuden helmi vain
sitä kirkkaammin. Totisin etsijä sen löytää, mutta kaikki valehtijat ja
petturit saavat elinajakseen merkin. Hyvä haltia on ajatellut minun
valtakuntani etua. Hän antoi minulle keinon erottaa hyvät pahoista.
_Kuningatar_. Ah, saadaanhan nähdä, löytääkö kukaan Totuuden helmeä!
_Ääniä kaivosta_. Helmi löytyi! Jo helmi löytyi!
(Torven tärähdyksiä. Julistaja kuuluttaa:)
Kuuinkahan käsky nyt,
Koko kansa, kuulkaa:
Helmi kun on löytynyt,
Kaivost' ylös tulkaa!
(Nyt alkavat kaikki yksitellen kiivetä ylös seuraavassa järjestyksessä:
Ensin tulevat Nopsajalka ja Varma, pieni musta pilkku poskessa. Varma
antaa kuningattarelle Totuuden helmen.)
_Kuningatar_. Kiitos, tyttöseni. Minä hyvin iloitsen, että löysit
helmen. Sinä saat tulla minun omaksi lapsekseni, etkä sitte saa
narrikoida edes kirpullekaan.
_Varma_. Armollinen rouva, Nopsa ja minä löysimme helmen yht'aikaa.
_Kuningas_. Sinä, Nopsa, tulet minun omaksi pojakseni. Mutta mitä minä
näen? Onhan sinulla musta pilkku poskessa!
_Nopsajalka_. Voi, herra kuningas, olen minäkin pettänyt. Minä olen
tehnyt ansoja tilheille ja houkutellut niitä pihlajanmarjoilla, ja se
oli petollisuutta.
_Kuningas_. Niin, siitä nyt näkyy, että ei kukaan tässä maailmassa ole
täydellisen puhdas. Kaikki me olemme joskus rikkoneet pyhää Totuutta
vastaan. Ainoastaan enkelit ovat puhtaat Totuuden kasvoin edessä. Mutta
kas, tuossahan kömpii joku taas ylös kaivosta.
(Hunttu tulee ylös, mustan renkaan puolikas ylähuulessa.)
_Hunttu_. Voi, herra kuningas, minä valehtelin pelosta, mutta kaduin
sitte.
_Kuningas_. Sen tähden sinulla on puoli rengasta, poikaseni.
(Riikka ja Matti tulevat ylös, enempi kuin puoli rengasta suun
ympärillä.)
_Riikka_. Voi, herra kuningas, me emme puhuneet ilmi totuutta...
_Matti_. Me tiesimme, että Nopsa ja Varma olivat viattomat, ja meistä
oli pahoin, että heitä syytettiin, mutta olimme kuitenkin vaiti.
_Kuningas_. Sen kyllä näen teidän suustanne, lapset.
(Tulpaani nousee ylös, suun ympärys likaisena.)
_Tulpaani_. Voi, herra kuningas, minä olen uskonut valhetta ja
valhetellut itse, harmista Nopsaa ja Varmaa kohtaan.
_Kuningas_. Sen tähden minä lahjoitan sinun puutarhasi heille.
_Nopsa ja Varma_. Armoa, herra kuningas, armoa!
_Kuningas_. No, saammepahan nähdä, jos hän parantuu. Mutta kuka tuolla
tulee niin mustana ja hirvittävänä?
(Tähkö ja Palko nousevat kaivosta, molemmilla suuria mustia renkaita
suun ympärille.)
_Palko_. Voi, herra kuningas, me olemme hirveästi valehdelleet Nopsan
ja Varman päähän!
_Tähkö_. Voi, herra kuningas, minähän juuri tallasin poikki isän
tulpaanin!
_Kuningas_. Niinpä Bumburrifex saakoon teidät!
_Nopsa ja Varma_. Armoa, herra kuningas, armoa!
_Kuningas_. Niin, mitenkä olisi! Teidän tähtenne... saammepahan nähdä.
_Kuningatar_. Ai, katsokaas noita! Nehän ovat kuin ilmeiset neekerit!
(Kasi ja Kalle tulevat ylös, Kallella koko kasvot ihan tummanruskeina
ja Kasilla samoin koko kasvot mustina.)
_Kalle_. Voi, herra kuningas, minä olen valehdellut ja minä olen
varastanut, mutta minä olen viaton, Kasi narrasi minua.
_Kuningas_. Sinä pikku petturi, et sinä ollenkaan ole viaton, sinä
varsin hyvin tiesit, että teit pahaa, ja sentähden Bumburrifex viepi
sinut ihan armotta.
_Kasi_. Se on paraiksi hänelle, herra kuningas. Kas vain sitä
kelvotonta, miten hän osaakin valehdella minun päähäni, vaikka minä en
koskaan ole tehnyt kellekään pahaa!
_Kuningas_. Vai niin, vaikka olet mustin kaikista! Mikä punainen nauha
tuossa riippuu sinun hameesi taskusta?
_Kalle_. Se on se nauha, jonka hän käski minun ottamaan laukkuryssältä.
Ja sill'aikaa, kuin minä varastin, puheli hän ystävällisesti ryssän
kanssa, ollen muka ostelevinaan.
_Kasi_. Sinä valehtelet. Minä sanon, että sinä valehtelet pitkin
pituuttasi! Voi minua viatonta tyttö raukkaa! (On itkevinään.) Hän on
pistänyt nauhan minun taskuuni, voidakseen syyttää minua.
(Bumburrifex tulee ylös. Hänellä on monta mustaa rengasta, vaan ei
pahimpia.)
_Kuningas_ (Kasille). Valhe on synti ja varastaminen on synti. Vielä
suurempi synti on houkutella toisia valehtelemaan ja varastamaan. Mutta
suurin kaikista synneistä on teeskennellä ystävällisiä sanoja ja
kuitenkin pettää kanssaihmistänsä. Katsopas tuota ihmissyöjää. Hän on
rosvonnut ja tehnyt monta pahaa työtä, vaan ei kuitenkaan ole niin
musta kuin sinä. Ja sen tähden hän saakin ottaa sinut ihan armotta ja
säälittä.
_Nopsa ja Varma_. Armoa, herra kuningas! Armoa, armoa, herra kuningas!
_Kuningas_. Kuningas voi armahtaa murhamiestä ja ryöväriä, mutta
kavallus on kauhein synti eikä siitä saada armoa taivaassa eikä maan
päällä. Ota hänet, Bumburrifex!
_Kasi_. Ne valehtelevat, ne valehtelevat, kaikki ihmiset valehtelevat!
Uskallapahan vain koskea minuun! Minä raavin sinua!
_Bumburrifex_ (ottaa Kasin ja Kallen ja lähtee viemään heitä pois). Kas
niin, tulkaa vain pois! Nyt minä kerrankin saan kunnon aamiaisen
hyvällä omallatunnolla.
(Tällä välin ovat Bumburra ja kaikki muut nousseet kaivosta, kasvot
enemmän tai vähemmän likaisina.)
_Kuningas_. No, nyt olemme tehneet oikeutta ja saatamme olla jälleen
iloiset. Kas, tuossahan tulee koko kansani ylös allikosta, ja kaikki he
tarvitsevat tänään pesuvettä. Niin, kukapa tietää, mitenkä olisi käynyt
itselleni, jos olisin pistäytynyt Totuuden kaivoon? Nyt täällä pidetään
kruunajaiset ja suuret kestit. Kaikki eukot saavat kahvia ja kaikki
lapset lättyjä. Prinssi Nopsa saa juoda kaikkein ripeiden poikain
maljan ja Honkasalmen Hunttu juoksennelkoon tarjottimen kanssa.
_Hunttu_. Eläköön kuningas!
_Kuningatar_. Ja prinsessa Varma toimittaa nukenhäät kaikille kelpo
tytöille. Mutta, pikku Varma, millainen olikaan sen äitisi laulun
kolmas värssy?
_Varma_. Niin, nyt minä muistan. Näin se oli:
Kun kerran souteli lapsonen
Vesillä kauniilla säällä,
Niin helmi nous' ylös herttainen
Ja kiilsi aaltojen päällä.
Sen helmen lapsonen otti nyt,
Se kirkkast' on yhä säteillyt
Maailman valona täällä.
_Kaikki_.
Sä helmi kaunoinen taivainen,
On tähden kirkkaus sulla;
Sä lailla enkelin kyynelen
Maan tomuhun tahdoit tulla;
Oi, pyhä Totuus, valaise
Mieltämme, että me voisimme
Jumalan lapsina olla!
(Kolmannen tapauksen loppu.)