Sokrates. Mutta sanotko sinä samaksi parempaa ja väkevämpää?[94] Sillä
en äskenkään saanut oikein tajutuksi, miten tarkoitit. Kutsutko
väkevämpiä paremmiksi ja tuleeko heikompien totella väkevämpiä?
Näytithän silloinkin mielestäni viittaavan siihen että suuret valtiot
luontaisen oikeuden nojassa hyökkäävät pieniä vastaan, koska ovat näitä
väkevämmät ja mahtavammat, niin että väkevämmyys, mahtavammuus ja
paremmuus ovat merkitykseltään samaa. Vai voiko samalla olla parempi ja
kuitenkin heikompi ja vähäväkisempi, tai väkevämpi ja kuitenkin
pahempi? Vai onko paremman ja väkevämmän merkitys sama? Määrittele
minulle nyt täsmälleen tämä: merkitseekö väkevämpi, parempi ja
mahtavampi samaa vai onko niillä eri merkitys kullakin?
Kallikles. No sanon sen sinulle selvään: ne ovat samaa.
Sokrates. Eikös monien joukko luonnon mukaan ole väkevämpi yhtä? Ja nuo
monet nehän lakia laativat tuota yhtäkin varten, kuten äsken sanoitkin?
Kallikles. Niinpä kyllä.
Sokrates. Noiden monien säädökset ovat siis väkevämpien säätämät?
Kallikles. Aivan niin.
Sokrates. Siispä myös parempien, sillä väkevämmäthän sinun puheesi
mukaan ovat paremmat?
Kallikles. Niin.
Sokrates. Eikös heidän säädelmänsä ole luonnon mukaan kauniita, koskapa
ovat väkevämpien tekemiä?
Kallikles. Ovat.
Sokrates. Mutta nuo monet nehän oikeaksi säätävät, kuten sinä äsken
sanoit, että kaikilla pitää olla samat edut ja että häpeällisempi on
tehdä vääryyttä kuin kärsiä sitä? Onko niin vai eikö? Älä nyt huoli
ujoudesta hämmentyä, vaan sano pois: päättävätkö nuo monet oikeaksi vai
eikö, että kaikilla pitää olla samat edut eikä toisilla enemmän ja että
on rumempi tehdä kuin kärsiä vääryyttä? Älä ole suomatta minulle tätä
vastausta,[95] Kallikles, jotta, jos myönnät mielipiteeni oikeaksi,
saisin sille vahvaa tukea semmoisen miehen myönnöstä, joka kykenee
asiat oikein älyämään.
Kallikles. No niin, nuo monet päättävät ja säätävät niin.
Sokrates. Siis ei ainoastaan lain vaan luonnonkin mukaan on rumempi
tehdä kuin kärsiä vääryyttä, ja on oikein että kaikilla on samat edut.
Eipä siis tainnut olla aivan totta mitä ylempänä lausuit, että laki ja
luonto ovat vastakkain, etkä myös tainnut olla aivan oikeassa kun
syytit minua, että vastoin parempaa tietoani käytän puheissa semmoisia
kujeita, että kun toinen puhuu luonnon kannalta, minä johtelen
päätelmät lain kannalle ja päinvastoin.
XLIV. Kallikles. Tuo mies ei vain lakkaa lavertamasta! Sano minulle,
Sokrates, etkö sinä tuon ikäisenä häpee sanoja saivartamasta ja
väijymästä? Jos toinen varomatta tulee sopimatonta sanaa käyttäneeksi,
sieppaat sinä sen heti, muka kuin hyvänkin saaliin löydettyäsi!
Luuletko minun väkevämmistä puhuessani tarkoittaneeni muita kuin
parempia?[96] Enkö jo kauan ole sanonut, että parempi ja väkevämpi
minusta merkitsee samaa? Vai luuletko minun sitä tarkoittavan, että
kokoontuu roskaläjä orjia ja muuta mitätöntä väkeä, joilla ehkä vain on
enempi ruumiillista voimaa, ja nuo sitten sanovat että juuri tuo sama
on lakia?
Sokrates. No niin, sa viisahin Kallikles! Niinkö tarkoitat?
Kallikles. Juuri niin.
Sokrates. Jonkun aikaa minä tosiaan jo arvelin sinun jotakin semmoista
tarkoittavan tuolla "väkevämmälläsi", ja kyselin sentähden sitä
toistamiseen, koska haluan varmasti tietää mitä sinä sillä ymmärrät.
Sillä ethän sinä[97] kumminkaan ole sitä mieltä että kaksi on paremmat
yhtä taikka että orjasi ovat sinua paremmat, sentähden että ovat
ruumiiltaan sinua vahvemmat. Sanoppa siis minulle alusta alkain, keitä
tarkoitat noilla "paremmilla", koska et ruumiiltaan väkevämpiä
tarkoita? Ja kuules, sinä ihmeteltävä mies! opastele minua hieman
lempeämmin oppiisi, jotten karkaisi koulustasi!
Kallikles. Sinä ivaat, Sokrates.
Sokrates. En, kautta Zethoksen,[98] ivaakkaan, Kallikles, tuon, jota
äsken käytit ivataksesi minua niin paljon! Ei, vaan sano nyt: keitä
tarkoitatkaan noilla "paremmilla"?
Kallikles. Oivallisempia tarkoitan.
Sokrates. Näetköhän, että itse latelet pelkkiä sanoja, mutta et ilmaise
itse asiaa! Etkö voi lausua minulle selvään, tarkoitatko noilla
paremmilla ja väkevämmillä järkevämpiä vai joitakin muita?
Kallikles. Niin, totta Zeuksen, juuri niitä varsinaisesti tarkoitankin.
Sokrates. Sinun väitteesi mukaan on siis usein yksi ymmärtäväinen
tuhansia tuhmia väkevämpi, ja tämän tulee hallita vaan heidän totella,
ja hallitsijalla pitää olla enemmän hyvää kuin hallituilla sillä
tätähän sinä ymmärtääkseni tahdot sanoa, enkä minä sinun sanojasi vaani
-- jos tuo yksi on noita tuhansia väkevämpi.
Kallikles. Niin sitä minä juuri tarkoitankin; sillä se on mielestäni
luontaista oikeutta, että jalompi ja järkevämpi hallitsee huonompiaan
ja omistaa enemmän kuin he.
XLV. Sokrates. Pysähdy nyt tähän! Mitäs sanot taas siihen? Otaksu, että
meitä olisi monta henkeä yhdessä, kuten nyt, ja meillä olisi paljo
ruokia ja juomia yhteisesti tarjonamme; mutta olisimme monenlaista
väkeä, toiset vahvoja, toiset heikkoja, vaan yksi meistä olisi näissä
asioissa muita ymmärtäväisempi, nim. lääkäri, jos kohta hän
luonnollisesti olisikin ruumiin voimiltaan toisia väkevämpi, toisia
heikompi, eiköhän hänen, kun syömisiin nähden olisi meitä muita
ymmärtäväisempi, täytyisi tässä kohden myös olla parempi ja väkevämpi?
Kallikles. Epäilemättä.
Sokrates. Tuleeko hänen siis, koska hän on parempi, saada näistä
ruuista enempi kuin meidän, vai pitääkö hänen hallitusvaltansa johdosta
tosin jakaa ne kaikki, mutta niitä nauttiessaan ja omaa ruumistaan
varten kuluttaessaan ei saada enempää kuin muutkaan, ellei hän tahdo
siitä vahinkoa kärsiä, vaan hänen tulee saada toisiin verraten enemmän,
toisiin vähemmän? Mutta jos hän sattuu olemaan kaikista heikoin, tulee
hänen, tuon paraimman, saada kaikkein vähimmin, Kallikles -- eikö niin,
veliseni?
Kallikles. Tiesi, mitä jutteletkaan syötävistä ja juotavista ja
lääkäreistä ja jonnin joutavista! En minä niistä!
Sokrates. Sanotko ymmärtäväisempää paremmaksi? Myönnä tai kiellä!
Kallikles. Sanon.
Sokrates. Mutta eikö paremman pidä saaman enemmän?
Kallikles. Niin, mutta ei ruokia eikä juomia.
Sokrates. Ymmärrän; mutta ehkä enemmän vaatteita -- ja
kutomataitoisimman tulee saada suurin vaate ja kävellä, väljin ja
komein puku yllään.
Kallikles. Mitä vietävän vaatteita?
Sokrates. Mutta kenkiä täytyy toki ilmeisesti sen saada enemmän, joka
niihin nähden on ymmärtäväisin ja paras. Suutarin tulee siis kaiketi
saada isoimmat kengät ja tallustella suurimmat kengät jalassaan.
Kallikles. Mene kenkines! Ettäs yhtenään lavertelet!
Sokrates. No jollet semmoisia tarkoita, niin kenties tämmöistä:
esimerkiksi maamiehen, joka ymmärtää maanviljelystä ja on siinä etevä,
hänen tulee kaiketi saada runsaimmat siemenjyvät ja kylvää peltoonsa
enemmän siementä kuin muut.
Kallikles. Ainapa vain puhut tuota samaa, Sokrates.
Sokrates. Enkä ainoastaan samaa, Kallikles, vaan myös samoista.
Kallikles. Niin, jumaliste, puhutkin tosiaan aina vain suutareista,
vanuttajista, keittäjistä ja lääkäreistä, ikäänkuin keskustelumme
ollenkaan koskisi semmoisia.
Sokrates. Etkö siis jo sanone, missä kohden tuo parempi ja
ymmärtäväisempi on oikeutettu enemmän saamaan kuin muut? Vai etkö
siedä, että minä sen ilmaisen etkä itsekkään huoli sanoa?
Kallikles. Olenhan sen jo aikoja sanonut. Ensiksikin paremmista
puhuttaissa, keitä ne ovat, en niillä tarkoita suutareita enkä
keittureita, vaan niitä jotka, valtion asioissa järkevinä, älyävät
millä tavoin sitä paraiten on hallittava, eikä ainoastaan järkeviä,
vaan myös urheita, semmoisia jotka pystyvät tuumansa toteuttamaan
eivätkä uuvu sielun velttouteen.
XLVI. Sokrates. Näetkö, paras Kallikles, ettemme syytä toisiamme
samasta, sinä minua ja minä sinua? Sinä väität minun aina samaa hokevan
ja moitit minua siitä; minä sinua päinvastoin, ettet koskaan puhu
samoin samoista asioista, vaan määrittelet noita parempia ja väkevämpiä
milloin ruumiillisesti vankemmiksi, milloin järkevämmiksi, ja nyt tulet
taas toisen määritelmän kanssa: jonkinlaisia urhollisempia sinä nyt
tarkoitat noilla väkevämmillä ja paremmilla. No, sano nyt kerta
kaikkiaan, keitä nimität sinä paremmiksi ja väkevämmiksi ja missä
kohden?
Kallikles. Mutta olenhan sen jo sanonut: valtiotoimia ymmärtäväiset ja
urheat. Sillä tämmöisten sopii valtiota hallita ja oikein on, että he
saavat enemmän etuja kuin muut, hallitsijat enemmän kuin hallittavat.