Sokrates. Jumaliste! Niin, ethän sanokkaan, sillä sinä väitit, että
suuri valta on jotain hyvää vallanpitäjälle.
Polos. Niin, sitä väitin kyllä.
Sokrates. Luuletko siis sen olevan ihmiselle hyvää, että hän saa tehdä
mitä mielii ja paraaksi näkee, vaikkei hänellä ole järkeä? Ja tätäkö
sinä sanot suureksi vallaksi?
Polos. En suinkaan.
Sokrates. Jospa nyt kävisit minua kumoomaan todistamalla että
puhetaitureilla on järkeä ja että puhetaiturin toimi on taidetta eikä
mielistelyä! Mutta, jos jätät minun kumoomatta, niin tehkööt
puhetaiturit ja yksinvaltiaat yhteiskunnissa mitä ikänä heidän mielensä
tekee, eivät he sillä kuitenkaan hanki mitään hyvää omakseen, jos valta
on, kuten väität, jotakin hyvää, mutta järjettömästi tehdä mitä mieli
haluaa, sehän, kuten itsekkin myönsit, on jotakin pahaa. Etkös
myöntänyt?
Polos. Kyllä.
Sokrates. Kuinka siis puhetaitureilla tai yksinvaltiailla olisi suuri
valta yhteiskunnissa, paitsi jos Polos kumoten Sokrateen todistaa että
he tekevät mitä tahtovat.
Polos. Tuota miestä -- -- --!
Sokrates. Minä väitän, etteivät he tee mitä tahtovat. Kumoo nyt
väitteeni!
Polos. Etkös äsken myöntänyt heidän tekevän mitä heistä näyttää
paraalta?
Sokrates. Sen myönnän vielä nytkin.
Polos. Eivätkö siis tee mitä tahtovat?
Sokrates. Ei -- sanon minä.
Polos. Vaikka tekevätkin mitä hyväksi näkevät?
Sokrates. Ei sittenkään.
Polos. Sinä haastelet hassuja ja mahdottomia, Sokrates.
Sokrates. Älä tuomitse minua, potra Polos poikani -- puhutellakseni
sinua oman puhetapasi mukaisesti[B] --; vaan jos sinulla on jotain
minulta kysyttävää, näytä pikemmin toteen, että puhun perättömiä;
muussa tapauksessa, vastaa sinä minulle.
Polos. No, vastaanpa sitte, saadakseni tietää, mitä oikein tarkoitat.
XXIII. Sokrates. Näyttävätkö sinusta ihmiset tahtovan juuri sitä, mitä
milloinkin tekevät, vai sitä, minkä vuoksi he sen tekevät?[47] Esim.
jotka juovat lääkärien antamia rohtoja, näyttävätkö ne sinusta tahtovan
sitä mitä tekevät, nimittäin juoda rohtoja ja kärsiä kipua siitä, vai
sitä jonka vuoksi juovat, nimittäin tervehtyä?
Polos. Tietysti he tahtovat tulla terveiksi.
Sokrates. Sama on laita mertakulkevain kauppiasten[48] ja muiden
rahaliikkeen harjoittajien: he eivät aina mieli sitä, mitä kulloinkin
tekevät. Sillä kukapa mielellään lähtee merelle vaaroja koettelemaan
tai kuka mielii vaivalloisia toimipuuhia. Vaan he tahtovat luullakseni
sitä, jonka vuoksi he lähtevät merille, nimittäin rikastua;
rikastuakseen he kulkevat merta.
Polos. Kaiketi.
Sokrates. Ja niin kai on kaikissa asioissa: jos joku tekee jotakin
jonkun tarkoituksen vuoksi, ei hän sitä tahdo mitä hän tekee, vaan sitä
mitä varten hän sen tekee -- eikö niin?
Polos. Niin.
Sokrates. Onko nyt olemassa mitään olokappalta, joka ei ole joko hyvä
tai paha tai sitä keskiväliä -- ei hyvä eikä paha?
Polos. Välttämättä täytyy niin olla, Sokrates.
Sokrates. Kai myönnät, että viisaus, terveys, rikkaus[49] ja muut
sellaiset ovat hyvää, vaan niiden vastakohdat ovat pahoja?
Polos. Kyllä.
Sokrates. Mutta sellaisia asioita et kai sanone hyviksi etkä pahoiksi,
joissa toisinaan on hyvää, toisinaan pahaa, toisinaan ei kumpaakaan,
jommoisia ovat istuminen, astuminen, juokseminen ja vesillä-kulku,
niinpä myös kivet, puut ynnä muut sellaiset esineet? Etkös semmoisia
tarkoita? Vai ovatko ne, joita ei sovi sanoa hyviksi eikä pahoiksi,
joitakin muita?
Polos. Ei, vaan nämä tämmöiset.
Sokrates. Tekevätkö ihmiset nyt näitä keskivälisiä asioita hyväin
asiain vuoksi vai hyviä keskivälisten vuoksi?
Polos. Keskivälisiä kaiketi hyväin vuoksi.
Sokrates. Jotain hyvää siis takaa ajaen me astelemme, kun astelemme,
arvellen sen olevan parempaa; ja päinvastoin seistessämme seisomme
samasta syystä, jonkun hyvän vuoksi -- eikö niin?
Polos. Niin.
Sokrates. Emmekö myös, jos jonkun tapamme tai ajamme maanpakoon tai
riistämme joltakulta tavarat, tee sitä syystä että luulemme olevan
meille parempi niin tehdä kirin olla tekemättä.
Polos. Kyllä niin.
Sokrates. Hyvän takia siis näitä kaikkia tehdään?
Polos. Sen myönnän.
XXIV. Sokrates. Emmekö siis olleet yhtä mieltä siinä, että emme tahdo
niitä asioita joita teemme toisen asian vuoksi, vaan tuota jonka vuoksi
me ne teemme?
Polos. Niin varsin.
Sokrates. Emme siis tahdo noin vain ilman aikojamme tappaa tai ajaa
maanpakoon ihmisiä tai riistää heiltä tavaraa, vaan ainoastaan jos se
on hyödyllistä, tahdomme niin tehdä; vaan jos se on vahingollista, emme
tahdo. Sillä sitä mikä on hyvää me tahdomme, kuten sanoit, mutta mikä
ei ole hyvää eikä pahaa tai on pahaa, sitä emme tahdo. Eikö niin?
Puhunko mielestäsi totta, Polos, vai enkö? Mikset vastaa?
Polos. Totta.
Sokrates. Jos siis olemme yhtä mieltä tässä, niin sanoppa minulle: Jos
joku -- olkoon yksinvaltias tai puhetaituri -- tappaa tai ajaa
maanpakoon jonkun tai riistää häneltä tavaran, luullen tämän olevan
itselleen paremman, mutta se onkin hänelle pahempi, niin tekee tuo kai
sen minkä hän hyväksi näkee vai miten?
Polos. Kyllä.
Sokrates. Mutta tekeekö hän todella myös mitä tahtoo, jos kerran tuo
teko on paha? -- Mikset vastaa?[50]
Polos. Ei hän mielestäni näy tekevän mitä tahtoo.
Sokrates. Voiko siis tämmöisellä olla suurta valtaa yhteiskunnassaan,
jos kerran oman myöntymyksesi mukaan suuri valta on jotakin hyvää?
Polos. Ei voi.
Sokrates. Se oli siis totta mitä sanoin sinulle, että ihminen saattaa
tehdä yhteiskunnassa, mitä hän hyväksi näkee, eikä hän kuitenkaan ole
suurivaltainen eikä tee mitä tahtoo.
Polos. Ikäänkuin et sinäkin, Sokrates, jos tarjonasi olisi vapaa valta
tehdä yhteiskunnassa mitä ikänä hyväksi näkisit, sitä ottaisi
kiitollisesti vastaan, vaan olisit mieluummin sitä vailla, ja
nähdessäsi jonkun ottavan hengiltä tai tavaroilta tai vangitsevan kenen
vaan hyväksi näkisi, et tätä kadehtisi!
Sokrates. Tarkoitatko näin tehtävän oikeudella vai väärin?
Polos. Tehtäköön kummalla tavalla tahansa, eikö se sittenkin ole
kadehdittavaa?