Polos. Kuinka niin?
Sokrates. Ei pidä kadehtia, kun ei ole kateuden varaa, eikä kurjia sovi
muuta kuin surkutella.
Polos. Sepä nyt! Siinäkö tilassa arvelet niiden ihmisten olevan, joista
puhun?
Sokrates. Kuinkas muutoin.
Polos. Jos joku ottaa hengeltä kenen hän hyväksi näkee, tehden tämän
oikeudella, näyttääkö se sinusta kurjalta ja surkuteltavalta?
Sokrates. Ei näytäkkään, vaikk'eipä hän näytä kadehdittavaltakaan.
Polos. Etkös juuri äsken sanonut semmoista kurjaksi?
Sokrates. Sanoin semmoista, ystäväni, joka vääryydellä tappaa, vieläpä
sanoin surkuteltavaksi; vaan joka sen tekee oikeudella, sitä sanoin
semmoiseksi, jota ei sovi kadehtia.
Polos. Pikemmin minusta se, jonka täytyy vastoin oikeutta kuolla, on
surkuteltava ja kurja.
Sokrates. Vähemmin hän sitä on, Polos, kuin tappajansa ja vähemmin kuin
se joka oikeutta myöten kuolee.
Polos. Mitenkä niin, Sokrates?