II.

Puhe kunniaseppeleestä.

(1 §) Ensin, oi Ateenan miehet,[1] minä rukoilen kaikkia jumalia ja

kaikkia jumalattaria, että minun osakseni tulisi tässä riita-asiassa

teidän puoleltanne niin paljon hyväntahtoisuutta, kuin minä puolestani

kaupungille ja teille kaikille lakkaamatta osoitan, toiseksi, että

jumalat herättäisivät teissä semmoisen mielialan, mikä ennen kaikkea

teille itsellenne sekä teidän velvollisuudentunnollenne ja maineellenne

on tärkeätä: ettette vastustajaani pitäisi neuvonantajana siinä, miten

teidän minun esitykseni tulee ottaa korviinne (sillä sehän olisi

hirveätä), vaan lakeja ja valaanne, jossa kaikkien muiden säädösten

ohessa myöskin on määrätty: samalla tapaa tulee kuunnella molempia

riitapuolia. Näin ei pelkästään vapauduta ennakkoluuloista, eikä

ainoastaan osoiteta yhtäläistä hyvänsuopeutta, vaan samalla sallitaan

kunkin asianomaisen käyttää hänen haluamaansa ja valitsemaansa

oikeudenkäyntijärjestystä sekä puolustustapaa.

Yleensä minä tässä riita-asiassa monessa suhteessa olen huonommassa

asemassa kuin Aiskhines, mutta varsinkin, Ateenan miehet, kahteen ja

mitä tärkeimpään näkökohtaan katsoen; ensiksikin, etten riitele (hänen

kanssaan) meille molemmille samanveroisista asioista. Sillä minulle

teidän suosionne menetys ja tuolle häviäminen valitusasiassaan ei ole

yhtä tärkeätä, sillä minullehan[2] -- en huoli kuitenkaan puheeni

alussa lausua mitään vastenmielistä, tuo taas syyttää minua

tarpeettomasti. Toiseksi, mikä kaikille ihmisille on luonteenomaista,

panetteluja ja syytöksiä kuunnellaan mielellään, itseään ylistäviä taas

vastenmielisesti; senpä tähden tuolle on suotu se, mikä herättää

mielihyvää, minun osakseni taas se, suoraan sanoakseni, mikä kaikista

tuntuu tukalalta. Mutta jos, tässä suhteessa varovaisesti

menetelläkseni, en puhu omista toimistani, näyttäisi siltä, etten olisi

voinut torjua syytöksiä enkä osoittaa, minkä perustuksella vaadin

kunnioitusta. Jos taas käyn käsiksi siihen, mitä olen tehnyt ja

valtiomiehenä toimittanut, on minun pakko usein puhua itsestäni. Koetan

kuitenkin suorittaa tämän niin maltillisesti kuin mahdollista. Mihin

itse aihe (minut) pakottaneekin, siihen oikeuden mukaisesti tuo on

syypää, joka tämmöisen riita-asian on aloittanut.

Arvelenpa, että kaikki te, Ateenan miehet, ehkä myönnätte tämän

riita-asian koskevan minua ja Ktesiphonia yhteisesti sekä ansaitsevan

yhtä suurta mielenkiintoa minun puoleltani. Sillä työlästä ja ikävää,

varsinkin jos vihamies sen jollekin aiheuttaa, on kaikenlainen ryöstö,

mutta ikävintä olisi kadottaa teidän hyväntahtoisuutenne ja

ihmisystävyytenne, koskapa niiden omistus on kaikista tärkeintä. Kun

siis juuri tämä riita-asia koskee tätä, minä pyydän ja rukoilen teitä

kaikkia samalla tapaa kuuntelemaan puolustustani syytöksiä vastaan

puolueettomasti, niinkuin lait säätävät, joiden, kuten tuo teitä

kohtaan hyvänsuopa ja kansanystävä lainsäätäjä Solon alusta pitäen

arveli, tuli olla voimassaan teitä tuomareita velvoittavan valan eikä

pelkästään kirjoitetun kirjaimen tähden. (Näin hän teki) ei

epäluottamuksesta teitä kohtaan, mikäli ainakin minusta näyttää, vaan

nähdessään, että vastaajan olisi mahdoton torjua niitä syytöksiä ja

soimauksia, joiden kautta kantaja saadessaan ensimmäisenä käyttää

puhevuoroa pääsee voittopuolelle, ellei teistä tuomareista jokainen

tunnollisesti noudata, mitä hurskaus jumalia kohtaan vaatii, ja

hyväntahtoisesti kuuntele myöskin viimeksi puhuvan oikeusperusteita,

sekä esiintyessään kummankin riitapuolen suopeana ja puolueettomana

kuuntelijana, sikäli tee kaikesta johtopäätöstä.

Kun minun siis tulee tänään, kuten näyttää, (8 §) tehdä tili sekä koko

yksityiselämästäni että siitä, mitä valtiomiehenä yhteiskunnan hyväksi

olen toiminut, tahdon taas rukoilla jumalia sekä uudestaan anoa teiltä,

ensiksi, että suotte minulle tässä riita-asiassa niin paljon

hyväntahtoisuutta, kuin mitä minä lakkaamatta kaupunkia ja teitä

kaikkia kohtaan olen osoittanut, toiseksi, että (jumalat) auttaisivat

teitä kaikkia tässä oikeusjutussa tekemään semmoisen päätöksen, mikä

olisi omiansa sekä edistämään yhteiskunnan arvoa että tyydyttämään

jokaisen yksityisen omaatuntoa.

(9 §) Jos Aiskhines olisi syytöksensä kohdistanut vain siihen, mitä

hänen oikeushaasteensa tarkoitti, niin minäkin puolestani ryhtyisin

heti itse (neuvoston) ennakkopäätöstä[3] puolustamaan. Mutta kun hän

muuhun yksityiskohtaisesti kajotessaan ainakin yhtä paljon on käyttänyt

sanoja ja enimmäkseen valheellisesti on minua soimannut, on mielestäni

välttämätöntä ja samalla oikeuden mukaista, oi Ateenan miehet, ensin

lyhyesti puhua tästä, ettei kukaan teistä asiaankuulumattomien puheiden

tähden epäsuopeasti kuuntelisi minua haastetta koskeviin

oikeusperusteisiin nähden.

Kaiken sen suhteen, mitä hän minua yksityiselämässäni on koettanut

panetellen halventaa, tarkatkaa, kuinka yksinkertainen ja oikeuteen

perustuva puolustuspuheeni on. Jos minä teidän mielestänne olen

sellainen mies, jollaiseksi tuo syytöksissään minut on kuvannut (enhän

missään muualla ole elänyt kuin teidän parissanne), älkää kärsikö

puhettani, älkää siinäkään tapauksessa, että valtiomiehenä olisinkin

suorittanut perin hyvin kaiken julkisen toimintani, vaan nouskaa ja

tuomitkaa minut heti! Mutta jos te arvelette ja päätätte, että minä

olen paljoa kelvollisempi tuota ja polveudun paremmista ihmisistä, enkä

itse omaisineni ole huonompi ketään kunnon kansalaista, ollakseni

puhumatta mitään loukkaavata, niin älkää uskoko tuota muissakaan

asioissa, sillä onhan selvää, että hän kaikkea samalla tavalla on

valehdellut, vaan suokaa minulle nytkin samaa hyväntahtoisuutta, jota

aina useissa oikeusjutuissa tätä ennen olette osoittaneet. Niin

pahansuopa kuin oletkin, Aiskhines, olit kuitenkin liian yksinkertainen

olettaessasi, etten puheessani sitä koskettelisi, mitä hallinnon alalla

olen suorittanut ja valtiomiehenä toimittanut, vaan kääntyisin suoraan

panetteluihisi. Näin kuitenkaan en menettele; niin typerä en ole.

Päinvastoin tulen lähemmin tarkastamaan julkista elämääni koskevia

valheitasi ja panettelujasi; tuota sinun hillitöntä häväistyspuhettasi

taas käsittelen myöhemmin, jos nämä läsnäolevat toivovat kuulla sitä.

Syytökset epäilemättä ovat lukuisat, ja muutamista lait säätävät kovia,

vieläpä ankarimpia rangaistuksia; vireillä olevan jutun pelkkä

tarkoitus onkin vihamiehen tavoin röyhkeästi panetella sekä loukata

että häväistä ja samalla tahrata, y.m. kaikkea tuontapaista. Jos nuo

syytökset ja tehdyt kanteet todellakin olisivat oikeat, ei valtiolla

olisi niitä vastaavaa rangaistuskeinoa käytettävissä, ei likimainkaan.

Sillä ei keltään saa riistää oikeutta esiintyä kansan edessä ja käyttää

puhevaltaansa, eikä sitä sovi tehdä häpäisevässä ja vihamielisessä

tarkoituksessa, sillä se olisi jumalien nimessä väärin sekä vastoin

valtiosääntöä ja oikeutta, oi Ateenan miehet. Päinvastoin hänen olisi

pitänyt heti minuun sovelluttaa lakien mukaiset rangaistukset niistä

rikoksista, joita hän muka näki minun tekevän valtiota vastaan,

varsinkin jos ne olisivat olleet niin raskauttavat, kuin mitä hän nyt

surkean mahtipontisesti on näytellyt ja seikkaperäisesti paljastanut;

jos hän huomasi toimintani aiheuttavan syytteen tekemistä, olisi hänen

pitänyt ilmiantaa minut ja sillä tapaa saattaa teidän tutkittavaksenne;

jos taas olin jotakin lainvastaista esittänyt, syyttää minua

lainvastaisista toimenpiteistäni. Sillä eihän mitenkään ole

mahdollista, että hän minun sijastani mieluummin olisi tahtonut syyttää

Ktesiphonia, mutta olisi jättänyt minut itseni oikeuteen haastamatta,

jos hän kerran olisi arvellut voivansa toteennäyttää syytöksensä minua

vastaan. Ja jos hän jossakin muussa suhteessa, kuin mitä hän nyt on

vastaani kantanut ja paljastanut, taikka ylimalkaan miten hyvänsä olisi

huomannut minun väärin menettelevän teitä vastaan, olisihan joka

tapauksessa ollut lakeja ja rangaistuksia ja tilaisuutta haastaa

oikeuteen ja tätähän kaikkea olisi sopinut käyttää minua vastaan; ja

kun hän kerran julkisesti olisi näin menetellyt ja siten

edellämainittuja keinoja kohtaani sovelluttanut, olisi hänen

syytöksensä ollut sopusoinnussa hänen toimenpiteittensä kanssa. Sen

sijaan poikettuaan suoralta ja oikealta tieltä ja vältettyään itse

tosioloihin liittyviä todistusperusteita, hän näyttelijän tavoin

esittää kuluneilta ajoilta niin monet kokoon haalimansa syytökset,

häväistykset ja panettelut. Edelleen hän kyllä syyttää minua, mutta

haastaa tämän täällä oikeuteen, ja samalla kuin vihamielisyys minua

kohtaan on hänellä todellisena perusaineena koko oikeusjuttuun, hän

toiselta puolen ei koskaan siihen julkisesti minua vastaan ole

ryhtynyt, vaan koettaa nähtävästi toiselta riistää kunnian. Mutta, oi

Ateenan miehet, kaiken muun lisäksi, jota voitaisiin esittää

Ktesiphonin puolustukseksi, on myöskin mielestäni, vieläpä mitä

pätevimmillä syillä, mainittava se, että oikeuden mukaisesti meidän

itse tulisi keskenämme suoriutua välillämme vallitsevasta

vihamielisyydestä eikä jättää keskinäistä taisteluamme,

vahingoittaaksemme sen sijaan jotakin toista henkilöä ketä tahansa.

Sehän olisi jo ylenmääräistä vääryyttä.

Kaikki syytökset poikkeuksetta on tehty siis, kuten jo tästä voidaan

huomata, sekä laittomasti että vastoin kaikkea totuutta; kuitenkin

tahdon niitä jokaista erikseen tarkastaa, varsinkin mitä hän rauhaan ja

lähetystöön nähden on minua vastaan valehdellut, esittäen syykseni

sen,[4] mitä hän itse yhdessä Philokrateen kanssa on toiminut. On,

Ateenan miehet, välttämätöntä ja samalla asianmukaista mieleen

palauttaa, miten tapahtumat noihin aikoihin kehittyivät, voidaksenne

itsekutakin arvostella vallitsevien olosuhteiden valossa.

Phokiinsodan syttyessä, johon minä en ollut syypää (sillä enhän silloin

vielä ottanut osaa valtiolliseen elämään), te ensin olitte sitä mieltä,

että toivoitte phokilaisten pelastuvan, vaikka huomasittekin, etteivät

he oikein menetelleet, theebalaisten kärsimyksistä taas, olivatpa ne

mitä laatua tahansa, te iloitsitte, teillä kun oli pätevä syy ja täysi

oikeus heitä vihata; sillä Leuktran luona saavuttamansa menestyksen

jälkeen he olivat kohtuuttomasti käyttäytyneet.[5] Tämän lisäksi koko

Peloponneesos oli hajaantunut eri puolueisiin, eivätkä ne, jotka

vihasivat lakedaimonilaisia, olleet kyllin mahtavia tuhotakseen heidät,

eivätkä ne, jotka heidän avullaan ennen hallitsivat, enää olleet

vaikutusvaltaisia kaupungeissaan, vaan sekä näiden että kaikkien muiden

kesken vallitsi ääretön eripuraisuus ja sekasorto. Nähdessään tämän

(sillä se oli yleensä tunnettua) Philippos lahjoi kaikkialla kavaltajat

sekä saattoi kaikki pois suunniltaan ja kiihoitti toisiansa vastaan.

Sitten käyttäen hyväkseen teidän erehdyksiänne ja ymmärtämättömyyttänne

hän itse varustautui ja varttui kaikkien vahingoksi. Kun kaikille oli

selvää, että theebalaisten, jotka ennen olivat niin kopeat, pitkällisen

sodan näännyttäminä silloin pulassaan pakostakin täytyi turvautua

teihin, tarjosi Philippos, ettei tämä tapahtuisi eivätkä kaupungit

liittyisi toisiinsa, teille rauhaa sekä noille apuaan. Mikä oli häntä

siihen avustamassa, että hän oli saamaisillaan teidät saaliikseen, kun

te melkein vapaaehtoisesti annoitte pettää itsenne? Entä muiden

helleenein menettelytapa, aiheutuiko se kelvottomuudesta vai

tietämättömyydestä, vai oliko se molempaa, kun he eivät aineellisesti,

eivät persoonallisesti eivätkä millään muullakaan tapaa avustaneet

teitä, käydessänne keskeytymätöntä ja pitkää sotaa, vieläpä kaikkien

eduksi, kuten tositapahtumat ovat osoittaneet? Tämän tähden te täydellä

syyllä luonnollisesti olitte suutuksissanne ja valmiit kuuntelemaan

Philipposta. Niinpä silloin solmittu rauha saatiin aikaan siten, eikä

minun välitykselläni, kuten tuo valheellisesti syyttää. Puolueeton

tarkastaja on huomaava, että noiden rikoksellisuus ja siinä sivussa

lahjain vastaanotto ovat syynä nykyiseen pulaan. (21 §) Ja tämän kaiken

minä tahdon totuuden nimessä tarkasti tutkia ja läpikäydä. Tulkoonpa

tässä sitten vääryyttä päivänvaloon kuinka paljon tahansa, se

kuitenkaan ei minua koske. Näyttelijä Aristodemoshan se oli,[6] joka

ensimmäisenä puhui ja mainitsi rauhasta; agnusilainen.[7] Philokrates

taas, sinun hyvä ystäväsi eikä minun, oi Aiskhines, vaikkapa valheesta

halkeaisitkin, kannatti asiaa, laati ehdotuksen sekä myi itsensä

yhdessä edellisen kanssa sitä tarkoitusta varten; asian puolesta

esiintyivät sitten Eubulos ja Kephisophon,[8] jumala ties mistä

syystä (en kajoa siihen tällä kertaa); minä en puuttunut enkä

sekaantunut asiaan. Mutta kuitenkin, vaikka asianlaita oli tämä

ja on tosioloisestikin semmoiseksi näyttäytynyt, hän oli niin

häikäilemättömän hävitön, että uskalsi väittää juuri minun olleen

syypään rauhaan, vieläpä olin muka estänyt valtiota yhteistoiminnassa

helleenein liittokokouksen kanssa sitä solmiamasta.[9] Mutta

tottatosiaan -- miksi sinua puheessani oikein nimittäisinkään? --

milloin sinä tämän johdosta ilmaisit mielipahaasi, vaikka olitkin

saapuvilla ja näit minun valtiolta muka riistävän sellaisen edun ja

sotaliiton, kuin nyt esität, taikka milloin sinä astuit esiin

selittääksesi ja julistaaksesi sitä, mistä minua nyt syytät? Ja jos

minä olisin myönyt itseni Philippokselle, estääkseni helleenein

yhdistymistä, eihän sinun olisi tarvinnut olla vaikenematta, vaan

huutaa, todistaa ja ilmaista se näille. Tätäpä sinä et koskaan tehnyt,

eikä kukaan kuullut sinun siitä sanaakaan hiiskuvan. Eihän silloin

lähetystöä mihinkään helleeniläiseen valtioon toimitettu, vaan kaikkien

suhteen oltiin jo vanhastaan selvillä, eikä hän näistä oloista ole

sanaakaan totta puhunut. Paitsi tätä hän vaiheittensa kautta vielä

solvaisee valtiota mitä suurimmassa määrässä. Sillä jos te itse,

samalla kun kehoititte helleenejä sotaan, toimititte lähettiläitä

Philippoksen luo rauhasta keskustelemaan, silloin te, kuten

Eurybatos,[10] ette menetelleet valtion hyväksi ettekä myöskään

kelvollisten kansalaisten tavalla. Mutta näin ei ole asianlaita, ei

ensinkään. Sillä missä tarkoituksessa te tuohon aikaan olisitte

kutsuneet heidät (helleenit) luoksenne? Rauhanko tähden? Mutta sehän

kaikilla jo oli. Vai sodanko tähden? Mutta tehän itse neuvottelitte

rauhasta. Siispä alusta pitäen minä en ollut opastajana enkä syypäänä

rauhaan, eikä muussakaan, mitä hän on päälleni valehdellut, selvästi

ole vähääkään totta.

Tarkatkaa sitten edelleen, mihin toimenpiteisiin kumpikin meistä päätti

ryhtyä, kun valtio oli solminnut rauhan. Sillä siitä myöskin tulette

näkemään, kuka Philipposta kaikessa avusti, kuka taas teidän hyväksenne

toimi ja koetti valtion etua valvoa. Minähän neuvostossa tein

ehdotuksen, että lähettiläiden pitäisi mitä pikimmin purjehtia niihin

seutuihin, missä he kuulisivat Philippoksen oleskelevan, ja saada

häneltä valallinen vakuutus; mutta nuo esityksestäni huolimatta eivät

pitäneet sitä suotavana. Mitä se merkitsi, oi Ateenan miehet? Sitä

tulen kohta selostamaan. Philippokselle oli edullista pitkittää aikaa

valantekoon niin paljon kuin mahdollista, teille taas sitä jouduttaa

mitä pikimmin. Minkä tähden? Sen tähden, että te ette ainoastaan siitä

päivästä, jolloin vannoitte, vaan vieläpä siitä, jolloin toivoitte

rauhan syntyvän, olitte keskeyttäneet kaikki sotavarustukset, Philippos

taas erittäin ajoi tätä asiaa jo kauan sitten, arvellen, kuten totta

olikin, saavansa varmasti pitää hallussaan kaiken sen, mitä valtiolta

ehtisi riistää ennen valantekoa; sillä eihän kukaan hänen mielestään

sen takia tulisi rauhaa rikkomaan. (27 §) Kun minä siis, Ateenan

miehet, tätä aavistin ja edellytin, tein minä kirjallisen esitykseni

(purjehtia sinne, missä Philippos oleskeli, ja saada häneltä vala mitä

pikimmin), jotta se tapahtuisi vielä silloin, kun thraakialaisilla,

teidän sotatovereillanne, oli hallussaan Serreionin, Myrtenonin ja

Ergiskeen seudut,[11] joista tuo nyt vasta pilaa teki,[12] ja ettei

Philippos anastettuaan tärkeimmät paikat pääsisi Thraakian

vallitsijaksi eikä voisi hankittuaan paljon varoja ja sotamiehiä tämän

jälkeen helposti toteuttaa muitakaan hankkeitaan. Tästäpä ehdotuksesta

hän ei puhu mitään eikä liioin sitä luetuta; kun minä neuvostossa olin

sitä mieltä, että lähettiläiden tuli päästä kansan puheille, tuo minua

siitä nyt soimaa.[13] Mutta mitä minun olisi pitänyt tehdä? Olisiko

pitänyt ehdottaa, ettei päästettäisi puheille heitä, jotka olivat

saapuneet, keskustellakseen teidän kanssanne, vai kieltää teatterin

urakoitsijaa heille osoittamasta kunniapaikkaa? Mutta he olisivat

istuneet kahden obolin paikalle, jos päätöstä ei olisi tehty.[14]

Olisiko minun siis pitänyt suojella valtion pieniä etuja, mutta uhrata

sen koko olemassaolo, kuten nuo ovat tehneet? Ei suinkaan. Otapa siis

ja lue minulle se päätös, jonka tuo on kokonaan sivuuttanut, vaikka

hyvin tiesi siitä.

_Päätös_. (29 §) (Mnesipholoksen ollessa arkonttina

hekatombaión-kuun[15] 30 p:nä Pandionis-phyyleen päällikkyyden

aikana esitti Paiania-kuntaan[16] kuuluva Demosthenes,

Demostheneenp., seuraavaa: Kun Philippos oli lähettiläitä

lähettänyt rauhasta keskustelemaan ja saanut aikaan yhteisesti

hyväksytyn sopimuksen, päätti neuvosto ja Ateenan kansa heti

kaikista ateenalaisista valita viisi lähettilästä, jotta

ensimmäisessä kansankokouksessa päätetty rauha tulisi

lopullisesti voimaansa, valittujen taas tuli viipymättä

matkustaa sinne, missä kuulisivat Philippoksen oleskelevan,

sekä mitä pikimmin häneltä saada valallinen vakuutus ja

myöskin puolestaan antaa se hänelle hänen Ateenan kansan

kanssa tekemiensä rauhansopimusten mukaan, ottamalla huomioon

myöskin molempien liittolaiset. Lähettiläiksi valittiin

Anaflystos-kuntaan kuuluva Eubulos, Kothokidai-kuntaan kuuluva

Aiskhines, Ramnus-kuntaan kuuluva Kephisophon, Phlya-kuntaan

kuuluva Demokrates sekä Kothokidai-kuntaan kuuluva Kleon.)[17]

Kun silloin tein tämän ehdotuksen ja pidin silmällä valtion enkä

Philippoksen etua, nuo oivalliset[18] lähettiläät taas edellisestä

eivät paljon välittäneet, vaan viipyivät Makedoniassa kokonaista kolme

kuukautta, kunnes Philippos tuli Thraakiasta, kukistettuaan kaikki,

vaikka he kymmenessä, vieläpä kolmessa, neljässä päivässä olisivat

voineet saapua Hellespontoon sekä pelastaa seudut, otettuaan valan,

ennenkuin hän olisi ehtinyt anastaa ne. Sillä meidän läsnäollessamme

hän joko ei olisi niihin kajonnut, taikka me emme olisi päästäneet

häntä valalle, ja niinpä hän olisi menettänyt rauhan eikä olisi voinut

saavuttaa molempia etuja, ei rauhaa eikä maa-alueita.

Tämä siis oli ensimmäinen lähetystöä koskeva Philippoksen salajuoni,

noiden vääryyttä harrastavien ihmisten lahjonta, jonka johdosta minä

sekä silloin että nyt ja aina edelleen myönnän olevani noiden sekä

vihamies että vastustaja. Mutta tarkatkaapa toista heti välittömästi

seuraavaa, tätä suurempaa ilkityötä. Kun näet Philippos oli rauhan

vannonut, vallattuaan sitä ennen Thraakian noiden avustaessa, koska

eivät noudattaneet ehdottamaani kansanpäätöstä, osti hän taas nuo

puolelleen, ettemme[19] ennen lähtisi Makedoniasta, kuin hän oli

valmiiksi varustautunut phokilaisia vastaan aikomaansa sotaretkeä

varten, jotta te, meidän ilmoittaessamme tänne hänen matkahankkeistaan

ja varustuksistaan, ette lähtisi liikkeelle ja kolmisoutulaivoillanne

purjehtisi Pylaihin,[20] sulkeaksenne, kuten ennenkin, vuorensolan,

vaan että hän, teidän kuullessanne tästä meidän ilmoittaessamme, jo

olisi solan toisella puolen, eikä teillä siis enää olisi mitään

tekemistä. Vaikka Philippos oli ennättänyt saavuttaa tällaisia etuja,

hän kuitenkin niin levottomasti pelkäsi yrityksissään epäonnistuvansa,

jos te päättäisitte auttaa phokilaisia ennen heidän häviötään, että hän

palkkaa tuon hylkiön itselleen, ei yhdessä toisten lähettiläiden

kanssa, vaan yksinään hänet omasta puolestaan, sellaista teille

sanomaan ja ilmoittamaan, jonka kautta kaikki menetettiin. Minä vaadin

ja pyydän, oi Ateenan miehet, teitä koko oikeudenkäynnin aikana

muistamaan, että jos Aiskhines syytöksissään ei ensinkään olisi

poikennut alkuperäisestä haasteesta, en minäkään puhuisi mistään

muusta, mutta kun hän sen ohella on tehnyt kaikkia mahdollisia

syytöksiä ja soimauksia, täytyy minunkin jokaista syytöstä erikseen

puolustuspuheessani lyhyesti kosketella. Mitä puheita hän sitten piti,

joiden kautta kaikki menetettiin? Hänen mielestään muka ei saanut

hätäillä sen johdosta, että Philippos oli kulkenut Pylain vuorensolan

läpi; kaikki näet tapahtuisi toiveittenne mukaan, jos pysyisitte

rauhallisina, ja kahden kolmen päivän perästä te muka kuulisitte hänen

muuttuneen niiden ystäväksi, joiden luo hän vihollisena oli tullut,

niiden viholliseksi taas, joiden luo hän ystävänä oli tullut. Sillä

sanat eivät, hän virkkoi, vahvista ystävyydensiteitä -- hän puhui näet

sangen ylevästi -- vaan yhteiset edut. Philippokselle ja phokilaisille

sekä samoin teille kaikille olisi muka hyödyllistä vapautua noista

tunnottomista ja tukalista theebalaisista. Tätä hänen puhettaan

muutamat mielihyvällä kuuntelivat silloisen theebalais-vihan tähden.

Mitä seurasi sitten tämän jälkeen heti siinä tuokiossa? Phokilaiset

hävisivät ja heidän kaupunkinsa kukistettiin, te taas, vaikka olitte

pysyneet alallanne sekä noudattaneet tuon neuvoja, heti tämän jälkeen

pakenitte kaikkine kampsuinenne maaseudulta,[21] Aiskhines sai rahaa,

ja tämän lisäksi theebalaisiin ja thessalialaisiin kohdistunut viha

kääntyi Ateenaa vastaan, mutta kaikesta, mitä tapahtunut oli, Philippos

sai niittää kiitosta. Tämän vakuudeksi lue minulle Kallisteneen esitys

sekä (37 §) Philippoksen kirje. Näistä molemmista selviää teille

kaikki. Lue!

_Päätösehdotus_. (Kun Mnesiphiloksen ollessa arkonttina

strategit ja neuvoston valiokunta olivat kokoontuneet neuvoston

suostumuksesta maimakterion-kuun 21 p:nä,[22] teki Eteonikoksenp.

Phaleronin kuntaan kuuluva Kallisthenes[23] seuraavan esityksen:

Älköön kukaan ateenalainen minkään tekosyyn varjolla viettäkö

yötään maaseudulla, vaan kaupungissa ja Peiraieuksessa, paitsi

niitä, jotka on määrätty varustuksissa vartijoina olemaan.

Jokaisen näistä tulee lakkaamatta vartioida hänelle uskottua

asemaa, eikä tule poistua päivin eikä öin. Ken tätä esitystä ei

noudata, hän tulee syylliseksi valtionkavalluksesta määrättyihin

rangaistuksiin, jos jotakin voittamatonta estettä puolestaan ei

voi toteennäyttää. Esteen pätevyyden ratkaiskoon komentava

sotapäällikkö, valtiontaloudenhoitaja sekä neuvoston sihteeri.

Myöskin maaseudulta kaikki tavara on mitä pikimmin pois vietävä,

(120 §) stadion päästä kaupunkiin ja Peiraieukseen, 120 stadiota

etäämmältä Eleusikseen ja Phyleseen sekä Aphidnaan ja Ramnusiin[24]

ja Sunioniin).[25]

Näilläkö toiveilla te rauhan teitte vai tätäkö teille tuo palkkalainen

lupasi?

Lue kirje, jonka Philippos tämän jälkeen lähetti.

_Kirje_. (Makedonian kuningas Philippos tervehtii Ateenan

neuvostoa ja kansaa. Te tiedätte meidän kulkeneen Pylain läpi,

kukistaneen Phokiin ja sijoittaneen vartiostoja niihin

kaupunkeihin, jotka vapaaehtoisesti meihin liittyivät; ne taas,

jotka eivät alistuneet, olemme väkivallalla valloitettuamme

hävittäneet ja asukkaat myyneet orjiksi. Kuullessani teidän

varustautuvan auttamaan heitä, kirjoitan teille, ettette enemmän

näkisi vaivaa noiden tähden; sillä mielestäni se on varsin

kohtuutonta menettelyä, jos te rauhan tehtyänne kuitenkin

johdatte sotavoimanne minua vastaan, ja näin te toimitte, vaikka

phokilaisia ei otettu huomioon meidän yhteisissä sopimuksissamme.

Niinpä, jos ette pysy sopimuksissamme, te ette muuta voita kuin

etusijan vääryydenteossa.)[26]

Te kuulette, kuinka selvästi hän teille lähettämässään kirjeessä

esittää ja määrittelee liittolaisilleen:[27] "Tämän olen tehnyt vastoin

ateenalaisten tahtoa ja heidän mielipahakseen, niin että, jos te,

theebalaiset ja thessalialaiset, viisaasti menettelette, te

viimeksimainittuja pidätte vihollisinanne, minuun taas luotatte". Tosin

hän ei käyttänyt näitä sanoja, vaan hänen tarkoituksensa oli kuitenkin

siitä huomauttaa. Täten hän siis tämän jälkeen äkkipikaa riisti nuo

puolelleen, etteivät he ensinkään edeltäpäin nähneet eivätkä

aavistaneet, mitä seurauksia siitä oli, vaan sallivat hänen saada

kaikki valtaansa; tämän johdosta nuo kurjat saavat kärsiä nykyisiä

onnettomuuksia. (41 §) Se mies, joka tämän luottamuksen saavuttamiseen

oli hänen avustajansa ja taistelutoverinansa ja joka tänne ilmoitti

valheita ja petti teidät, se mies nyt valittaa theebalaisten

kärsimyksiä ja esittää ne surkeina tapahtumina, hän, joka on syypää

sekä noihin että phokilaisten onnettomuuksiin ja kaikkeen muuhun, mitä

helleenit ovat kärsineet. Onhan luonnollista, että sinä, Aiskhines,

tapahtumain johdosta olet pahoillasi ja säälit theebalaisia, kun

sinulla on kiinteimistöjä Boiotiassa sekä viljelet heidän maatansa,

mutta minä puolestani olen hyvilläni, että näiden onnettomuuksien

toimeenpanija niin pian vaati minut itselleen luovutettavaksi.

Niinpä olen kajonnut asioihin, joista todennäköisesti parhaiten heti

sopii puhua. Palaan takaisin siis todistamaan, miten noiden vääryydet

ovat aiheuttaneet nykyiset olot.

Kun Philippos oli pettänyt teidät noiden avustaessa, jotka lähetystön

jäseninä olivat myyneet itsensä ja teille valheellisesti kaikki

ilmoittaneet, ja edelleen myöskin nuo onnettomat phokilaiset oli

petetty ja heidän kaupunkinsa hävitetty, mitäpä sitten tapahtuikaan?

Nuo ilettävät thessalialaiset ja lyhytnäköiset theebalaiset pitivät

Philipposta ystävänään, hyväntekijänään sekä pelastajanaan. Hän oli

heille kaikki kaikessa; eivätkä he ensinkään ottaneet kuullaksensa

mitään, jos ken jotakin muuta tahtoi heille neuvoa. Te taas olitte

harmissanne tapahtumien johdosta ja vastenmielisesti säilytitte

kuitenkin rauhan; sillä ettehän olisi voineet toisin menetellä.

Myöskään muut helleenit, jotka oli harhaan vedetty ja toiveissaan

petetty, samoin kuin tekin, eivät rikkoneet rauhaa, ja näin he

menettelivät, vaikka heitä vastaan tavallaan jo kauan sitten oli sotaa

käyty. Kun näet Philippos kiertomatkallaan kukisti illyrilaiset ja

triballilaiset vieläpä muutamia helleeneinkin valtioita ja sai

haltuunsa paljon ja suuria sotavoimia, ja kun jotkut eri valtioiden

kansalaisista, joista tuo on muudan, rauhan suojassa menivät hänen

luokseen ja lahjottiin, silloin hän oli sotajalalla kaikkien kanssa,

joita vastaan tuolla tapaa vehkeili. (45 §) Jos te sitä ette

huomanneet, se on toinen asia eikä koske minua. Minäpä sen edeltäpäin

sanoin ja varmasti vakuutin aina sekä teille että siellä, minne minut

lähetettiin. Valtiot kärsivät siitä, että muutamat valtiollisessa

toiminnassaan ja palveluksessaan ottivat vastaan lahjuksia ja olivat

rahalla vieteltävissä, yksityiset taas sekä suuri yleisö osaksi eivät

aavistaneet tätä, osaksi viehättyivät hetkellisesti suotuisasta

asemasta ja levollisuudesta, ja kaikki potivat sellaista sairaalloista

mielikuvitusta, ettei kukaan luullut onnettomuuden ainakaan häntä

itseään kohtaavan, vaan että muiden ollessa vaarassa oma asema tulisi

olemaan turvallinen aivan heidän oman mielensä mukaan. Niinpä

tapahtui, kuten luulen, että yhteinen kansa suuren ja sopimattoman

kevytmielisyytensä tähden menetti vapautensa, johtajat taas, jotka

arvelivat myyvänsä kaikki, paitsi itseänsä, huomasivatkin ensimmäisinä

myyneen itsensä. Sillä lahjoja vastaanottaessaan nimitettiin heitä

ystäviksi ja tuttaviksi, nyt he sitä vastoin saivat kuulla olevansa

imartelijoita, jumalien vihollisia sekä kaikkea muuta, mikä heihin

soveltui. Ei näet kukaan, Ateenan miehet, menetä rahojaan, samalla

pitäen silmällä myöskin pettäjän etuja, eikä enää muissa asioissa käytä

kavaltajaa neuvonantajanaan, saavutettuaan sen, minkä vuoksi hän hänet

osti, sillä eihän kukaan siinä tapauksessa olisi petturia onnellisempi.

Niinpä ei ole asianlaita. Ei ensinkään. Miten sitten? Kun se, joka

tavoittelee valta-asemaa, on tullut olojen valtijaaksi, hän on myöskin

niiden herra, jotka häntä siihen ovat avustaneet, ja huomattuaan

silloin näiden kelvottomuuden hän nyt vihaa, epäilee ja häpeällisesti

kohtelee heitä. Harkitkaa seuraavaa. Sillä vaikka näiden tilanteiden

aika onkin ohitse, järkevillä kuitenkin aina on tilaisuutta tarkata

tosiseikkoja. Niin kauan Lasthenella[28] oli ystävän nimi, kunnes hän

oli kavaltanut Olynthoksen; niin kauan Timolalla, kunnes oli syössyt

theebalaiset turmioon; niinikään larissalaisilla Eudikoksella ja

Simoksella,[29] kunnes olivat saattaneet Thessalian Philippoksen

valtaan. Sitten on koko maa tullut täyteen karkoitettuja ja häväistyjä

sekä kaikkea pahaa kärsiviä. Miten on käynyt sikyonilaisen

Aristratoksen, miten megaralaisen Perilaan? Onhan heidät syrjäytetty?

Tästä myöskin mitä selvimmin ilmenee, että ken suurimmassa määrässä

koettaa isänmaataan suojella sekä enimmän tuollaisia ihmisiä vastustaa,

hänpä, Aiskhines, saa aikaan, että teikäläisillä kavaltajilla ja

palkkapalvelijoilla on tilaisuus lahjojen vastaanottamiseen, ja että te

olette hyvinvoipia ja palkattuja näiden monilukuisten täällä

läsnäolevien ja teidän pyrintöjänne vastustavien avulla, sillä omasta

puolestanne te jo kauan sitte olisitte syösseet itsenne turmioon.[30]

Vaikka minulla olisikin vielä paljon sanottavaa silloisista

toimenpiteistä, arvelen kuitenkin jo puhuneeni enemmän, kuin

tarpeellista olisi ollut. Siihen tuo on syypää, joka päälleni on

tahrannut ikäänkuin pohjasakan omasta kelvottomuudestaan sekä

vääryyksistään, joista minun välttämättä tulee puhdistautua niiden

edessä, jotka ovat noiden tapahtumain jälkeen eläneet. Tämä on ehkä jo

ikävystyttänyt teitä, jotka hänen lahjottavuudestaan tiesitte,

ennenkuin minä siitä sanaakaan virkkoin. Hän tosin kutsuu sitä

ystävyydeksi ja tuttavuudeksi, sanoopa hän vielä jossakin kohdassa

puhettaan näin: "hän joka moittii minua Aleksanterin tuttavuudesta".

Sinuako Aleksanterin tuttavuudesta? Mistä sen olisit hankkinut taikka

miten ansainnut? En Philippoksen tuttavaksi enkä Aleksanterin ystäväksi

voi sinua kutsua -- niin pois järjiltäni toki en ole, siinä tapauksessa

viljanleikkaajia ja ketä muuta palkkalaista tahansa tulisi kutsua

palkanmaksajain ystäviksi ja tuttaviksi. (Mutta niin ei ole asianlaita;

ei ensinkään; mitenkä sitten?) Päin vastoin minä nimitän sinua, samoin

kuin kaikki nämä täällä, ensin Philippoksen, sitten Aleksanterin

palkkalaiseksi. Jos et sitä usko, kysy heiltä; minäpä kuitenkin

mieluummin sen teen puolestasi. Onko Aiskhines mielestänne, oi Ateenan

miehet, Aleksanterin palkkalainen vai tuttava? Sinä kuulet, mitä he

sanovat.

Tahdonpa puolustautua myöskin itse haastetta vastaan sekä tehdä selkoa

toimenpiteistäni, jotta Aiskhines, vaikkapa hän sen tietääkin,

kuitenkin kuulisi, minkä tähden sanon olevani ansiokas saamaan en

ainoastaan minulle jo ennakkopäätöksestä myönnettyjä kunnialahjoja,

vaan vielä paljoa suurempiakin kuin ne. Ota haaste esille ja lue se.

_Haaste_. (Kairondoksen arkonttina ollessa elaphebolion-kuun 6

p;nä[31] Kotokidai-kuntaan kuuluva Aiskhines, Atrometoksenp.,

syytti arkontin luona Anaphlystos-kuntaan kuuluvaa Ktesiphonia

Leostheneenp., lainvastaisesta menettelystä, koska hän oli

tehnyt lainvastaisen esityksen, että Paiania-kuntaan kuuluva

Demosthenes, Demostheneenp., olisi kultaisella kunniaseppeleellä

seppelöitävä, ja ilmoitus siitä julistettava teatterissa

Dionysoksen suurissa juhlanäytelmissä, uutta murhenäytelmää

esitettäessä, että kansa tahtoi kultaisella seppeleellä

seppelöidä Paiania-kuntaan kuuluvan Demostheneen, Demostheneenp.,

hänen oikeamielisyytensä ja hyväntahtoisuutensa tähden, jota hän

aina on osoittanut kaikkia helleenejä sekä Ateenan kansaa kohtaan,

kuin myöskin hänen kuntonsa tähden, ja sen tähden että hän aina

työssä ja puheessa on tarkoittanut kansan parasta sekä ollut

altis tekemään hyvää kaikin voimin, (55 §) minkä kaiken tuo

valheellisesti sekä lainvastaisesti on esittänyt, ensiksikin,

koska lait eivät salli valtionarkistoon sijoittaa vääriä esityksiä

koskevia asiakirjoja, eivätkä toiseksi salli seppelöidä sellaista

henkilöä, joka on tilivelvollinen (Demosthenes näet on muurin

rakennustyön johtaja sekä teatterirahaston hoitaja), eikä

seppelöimistä saisi julistaa teatterissa Dionysoksen

juhlanäytelmissä uutta murhenäytelmää esitettäessä, vaan siitä

on ilmoitettava neuvoston kokoushuoneessa, jos neuvosto määrää

seppelöimisen, jos taas valtio, Pnyksin kukkulalla[32]

kansankokouksessa. Rangaistus viisikymmentä talenttia. Haasteen

todistajat: Ramnos-kuntaan kuuluva Kephisophon, Kephisophoninp.,

sekä Kothokidai-kuntaan kuuluva Kleon, Kleoninp.)[33]

Nämä siis hänen syytöksensä ovat esitystä vastaan. Niinpä minä alun

pitäen, ottaessani lähtökohdakseni juuri tämän, luulen teille tekeväni

selväksi, että puolustukseni kauttaaltaan on oikea; sillä noudattamalla

tällöin juuri valituskirjelmässä käytettyä järjestystä, minä puhun

kaikissa kohdissa jokaisesta seikasta erikseen vuorollaan enkä jätä

mitään tahallani mainitsematta. Sen seikan ratkaisu, mikä haasteeseen

sisältyy, että minä näet työssä ja puheessa aina valvon kansan parasta

ja olen altis kykyni mukaan tekemään hyvää, jonka johdosta saavutan

kiitosta, mielestäni riippuu julkisesta valtiollisesta toiminnastani.

Sillä tätä tutkittaessa tulee ilmi, onko tuo Ktesiphonin minua koskeva

esitys ollut todenmukainen ja perusteltu vai silkkaa valhetta. (58 §)

Sekin, ettei hän esittänyt seppelöimistä, "sitten kuin olisin tilin

tehnyt", ja että hän määräsi seppelöimisen teatterissa julistettavaksi,

sekin arveluni mukaan kuuluu julkiseen toimintaani, katsoen siihen,

ansaitsenko seppelettä ja siitä johtuvaa julkista tiedonantoa kansan

edessä vai en. Vieläpä mielestäni on viitattava myöskin niihin

lakeihin, joiden mukaan hän oli oikeutettu tätä esittämään. Siten, oi

Ateenan miehet, olen päättänyt totuuden mukaisesti ja suoraan pitää

puolustuspuheeni ja käynpä siis käsiksi siihen, mitä olen toimittanut.

Älköön kukaan olettako puheeni syrjäyttävän varsinaista syytöstä, jos

kajoan helleenien ulkoasioihin ja niiden selostukseen. Sillä ken

moittii puheenalaisessa esityksessä sitä, että minä sanoin ja töin olen

parasta tarkoittanut, ja väittää, ettei se ole totta, hänpä on

aiheuttanut sen, että kaikki julkista toimintaani koskevat esitykset

välttämättä oleellisesti kuuluvat tähän oikeusjuttuun. Edelleen kun

valtionhallinnossa on useita eri suuntia, valitsin minä helleenein

ulkoasioita koskevan alan, joten olen oikeutettu todistusperusteenikin

sieltä ottamaan.

Mitä Philippos ehti itselleen anastaa ja saavuttaa, ennenkuin minä

esiinnyin valtiomiehenä ja kansanpuhujana, jätän mainitsematta; arvelen

näet, ettei tuo ensinkään koske minua. Mutta mitä esteitä hänelle

koitui siitä päivästä lähtien, jolloin minä ryhdyin asiain johtoon,

sitä tulen muistelemaan ja selvittelemään, valaisemalla asiaa sen

verran, mikä johdatukseksi on tarpeen. (61 §) Suuria etuja, oi Ateenan

miehet, Philippoksella oli tarjona. Sillä ei ainoastaan muutamien, vaan

yleensä kaikkien helleenein kesken oli ilmestynyt niin runsaasti

pettureita sekä lahjottavissa olevia ja jumalain vihaamia ihmisiä,

ettei kukaan koskaan varemmin semmoista muista tapahtuneen. Saatuaan

näistä itselleen avustajia ja kätyreitä, hän menetteli siten, että nuo

jo ennestäänkin keskenään huonoissa väleissä olevat eripuraiset

helleenit joutuivat yhä ikävämpään asemaan, toiset hän petti, toiset

lahjoi, toiset taas kaikin tavoin turmeli sekä hajoitti useihin

puolueisiin, vaikka kaikille olisi ollut vain edullista estää häntä[34]

tulemasta mahtavammaksi. Kun tilanne oli tällainen, ja kaikki helleenit

vielä lisäksi eivät mitään tietäneet tuosta uhkaavasta ja kasvavasta

onnettomuudesta, tulee teidän, Ateenan miehet, harkita, mikä

toiminta- ja menettelytapa valtiolla silloin oli valittavana, sekä

vaatia minulta tilintekoa siitä; sillä minä asetuin silloin

valtiohallinnon etunenään. Olisiko valtion pitänyt, oi Aiskhines,

itseluottamuksestaan ja arvostaan välittämättä yhdessä rintamassa

thessalialaisten ja dolopilaisten[35] kanssa avustaa Philipposta

saamaan helleenit valtaansa sekä näiltä riistämään heidän esi-isiltä

perimänsä edut ja oikeudet? Vai pitikö sen olla tätä tekemättä (sillä

olisihan se todellakin ollut kauheata), mutta toiselta puolen

välinpitämättömästi nähdä sen tapahtuvan, mitä se huomasi tulossa

olevan, jos ei kukaan estäisi, ja luonnollisesti aavisti jo kauan

sitten? Minäpä muuten mielelläni kysyisin siltä, joka kiivaimmin

moittii silloisia valtiollisia tapahtumia, mihinkä puolueeseen hän

olisi tahtonut valtion liittyvän, siihenkö, joka oli syypää helleenein

onnettomuuksiin ja häpeään, mihin thessalialaiset liittolaisineen

mahtoivat kuulua, vai siihenkö, joka rauhallisesti salli tämän kaiken

tapahtua oman yksityisen etunsa toivossa, mihin puolueeseen

arkadialaiset, messeenialaiset sekä argolaiset saattaisi lukea. Mutta

näistäpä useat tai oikeammin kaikki ovat huonommin suoriutuneet kuin

me. Sillä jos Philippos heti voittonsa jälkeen olisi mennyt tiehensä ja

sitten pysynyt alallaan, ensinkään loukkaamatta ketään sekä omista

liittolaisistaan että muista helleeneistä, olisi moite ja syytös ollut

paikallaan niitä vastaan, jotka vastustivat hänen toimiaan. Mutta jos

hän kaikilta samalla tavalla on riistänyt heidän arvonsa, valtamahtinsa

sekä vapautensa, vieläpä heidän valtiosääntönsä, mikäli se hänen

vallassaan oli, olettehan te silloin tehneet kaikista kunniakkaimman

päätöksen, seurattuanne minun neuvojani?

Mutta palaanpa tuohon takaisin. Mitä olisi, Aiskhines, valtion pitänyt

tehdä, nähdessään Philippoksen tapaisen miehen yrittävän itselleen

hankkia helleenein herruuden ja yksinvallan? Tai mitä minun olisi

valtiomiehenä pitänyt puhua eli esittää Ateenassa (sillä tästähän

sangen paljon riippuu), minun, joka tiesin, että isänmaa joka hetki

siihen päivään saakka, jolloin minä astuin puhujalavalle, aina taisteli

maineen ja kunnian ensimmäisistä palkinnoista ja oli enemmän uhrannut

omaisuutta ja miehiä maineenhalun ja yhteishyvän harrastuksen tähden,

kuin kaikki muut helleenit omien etujensa tähden, minun, joka toiselta

puolen näin, että Philippos itse, jota vastaan taistelimme, vallan ja

herruuden saavuttamiseksi oli menettänyt silmänsä, murtanut solisluunsa

sekä ruhjonut kätensä ja jalkansa[36] ja vielä lisäksi oli valmis

uhraamaan ruumiistaan minkä jäsenen tahansa, jonka kohtalo vain

tahtoisi häneltä riistää, elääkseen jäljellä olevine ruumiinosineen

kunnialla ja mainehikkaasti. Eikä varmaan kukaan olisi rohjennut

väittää, että hänessä, joka oli kasvatettu Pellassa,[37] tuolla siihen

aikaan niin vähän tunnetulla, mitättömällä paikkakunnalla, niin suuri

mielenlujuus olisi syntyperäistä, että hänessä heräisi halu ja

harrastus tavoittelemaan helleenein yliherruutta, yhtä vähän kuin että

toiselta puolen tekään, kaikesta siitä huolimatta, mitä joka päivä

kuulitte ja näitte esi-isienne mainetekojen muistoja, olisitte niin

kelvottomia, että vapaaehtoisesti itse tarjoaisitte ja luovuttaisitte

vapautenne Philippokselle. Ei kukaan olisi sitä väittänyt. Ainoa

välttämätön menettely oli siis se, että te oikeuden mukaisesti

ryhdyitte vastustamaan kaikkea, mitä hän vääryydellä oli saanut aikaan.

Tämän te alussa teitte, kuten oikein ja kohtuullista oli, minä taas

tuota kirjallisesti esitin ja neuvoin siitä ajasta lähtien, jolloin

ryhdyin valtiolliseen toimintaani. Myönnän sen. Vai mitä minun olisi

pitänyt tehdä? Sinultapa tätä kysyn syrjäyttäen kaiken muun,

Amphipoliin, Pydnan, Potidaian,[38] Halonnesoksen;[39] näitä en

muistele yhtäkään. Niinikään Serrionin ja Doriskoksen[40] suhteen

(70 §) sekä Peparethoksen[41] hävityksestä ja kaikesta muusta

vääryydestä, mitä valtio sai kärsiä, en tahdo mitään tietää. Kuitenkin

sinä olet väittänyt, että minä tätä puhuessani herätin vihaa

ateenalaisia vastaan, vaikka tätä koskevat päätökset olivat Eubuloksen,

Aristophonin ja Diopeitheen[42] aiheuttamat eivätkä minun, mikä sinun

pitäisi tietää, sinun, joka niin kevytmielisesti puhut, mitä vain

mielesi tekee. Näistä seikoista minä en nyt puhu. Mutta kun Philippos

anasti Euboian ja tahtoi käyttää sitä suojavarustuksena Attikaa

vastaan, hätyytti Megaraa sekä valloitti lisäksi Oreoksen ja hävitti

Porthmoksen,[43] ja kun hän määräsi Philistideen Oreoksen,

Kleitarkhoksen Eretrian yksinvaltiaaksi, kukisti Hellespontoksen,

piiritti Byzantionia ja hävitti toisia helleenein kaupunkeja, toisiin

sijoitti maanpakolaisia, menettelikö hän väärin, tehdessään kaikkea

tätä, rikkoiko sopimukset ja riistikö vapauden vai ei? Pitikö jonkun

helleeneistä esiintyä vastustamaan häntä hänen tätä tehdessään vai ei?

Mutta jos tämä ei olisi ollut tarpeen, vaan Hellas nähtävästi olisi

joutunut, kuten sanotaan, mysialaisten saaliiksi,[44] siitä huolimatta,

että ateenalaiset vielä elivät ja olivat olemassa, minun puheeni tämän

johdosta olisi ollut turha, turha myöskin se menettely, jota kaupunki

minun kehoituksestani noudatti, ja kaikki tehdyt vääryydet ja

erehdykset tulkoot silloin minun syykseni. Jos taas jonkun piti

esiintyä tätä vastustamaan, kelläpä muulla kuin Ateenan kansalla se

velvollisuus oli, ja silloinhan minä ryhdyin valtiolliseen toimintaani

ja häntä ehkäisemään, nähdessäni hänen tahtovan tehdä orjikseen kaikki

ihmiset, sekä lakkaamatta huomautin ja varoitin, ettei hänen

sallittaisi tätä toteuttaa.

Hän taas, oi Aiskhines, anastettuaan kauppalaivoja[45] varmaan rikkoi

rauhan eikä kaupunki. Ota esille päätökset sekä Philippoksen kirje ja

lue järjestään. Sillä niistä käy selville, mihin kukin on syypää.

_Päätös_. (Neokleen ollessa arkonttina, boedromion-kuulla,[46]

pidettiin strategein[47] kutsusta kansankokous, ja silloin

kyprolainen Eubulos, Mnesitheoksenp., esitti seuraavaa: Koska

strategit kansankokouksessa ovat ilmoittaneet, että Philippoksen

sotapäällikkö Amyntas oli Makedoniaan vienyt maihin ja siellä

vartioituna pidätti laivanpäällikön Leodamaan sekä kaksikymmentä

hänen mukanaan seurannutta laivaa, joiden tuli olla

Hellespontokseen toimitettavan viljalähetyksen turvasaattona,

piti prytanein ja strategein huolehtia, että neuvosto kutsuttaisiin

kokoon ja valittaisiin lähettiläitä, jotka menisivät Philippoksen

luo ja neuvottelisivat hänen kanssaan laivanpäällikön ja laivojen

sekä sotamiesten luovuttamisesta. Jos Amyntas oli tehnyt sen

tietämättömyydestä, kansa ei syyttäisi häntä mistään. Jos hän taas

oli tavannut Leodamaan rikkovan hänelle määrättyjä ohjeita, niin

ateenalaiset, tutkittuaan asiaa, tulisivat rankaisemaan häntä

rikoksen laadun mukaan. Mutta jos kummassakaan tapauksessa ei

mitään vääryyttä ole ollut, vaan joko lähettäjä t. lähetetty

omasta aloitteestaan on ymmärtämättömästi menetellyt, tulee

siitäkin ilmoittaa, jotta kansa saatuaan tiedon asiasta

neuvottelisi, mitä olisi tehtävä.)[48]

(75 §) Tämän päätöksenhän Eubulos aiheutti, enkä minä, sitä seuraavan

Aristophon, seuraavan Hegesippos, Aristophon, Philokrates, edelleen

muut päätökset Kephisophon ynnä kaikki muut.[49] Minä näiden suhteen en

toiminut mitään. Lue!

_Päätös_. (Neokleen arkonttina ollessa, boedromion-kuun viime

päivänä kun prytanit ja strategit neuvoston suostumuksesta olivat

itselleen esityttäneet kansankokouksen päätökset, he tulivat

neuvotteluissaan siihen tulokseen, että kansa oli päättänyt valita

lähettiläitä Philippoksen luo toimittamaan takaisin laivat ja antaa

heille kansankokouksen päätöksen mukaisia ohjeita. Valittiin

seuraavat henkilöt: Anaphlystos-kuntaan kuuluva Kephisophon,

Kleoninp., Anagyros-kuntaan kuuluva Demokritos, Demophoninp.,

Kothokidai-kuntaan kuuluva Polykritos, Apemantoksenp. Prytanit

kuuluivat Hippothontis-phyleeseen. Kollytos-kuntaan kuuluva

Aristophon esimiehenä johti puhetta.)[50]

(76 §) Kuten minä nyt vetoan näihin päätöksiin, osoita sinäkin,

Aiskhines, minkä esittämäni päätöksen nojalla minä olen syypää sotaan.

Mutta sitäpä sinä et voi tehdä; sillä jos sinulla siihen olisi ollut

tilaisuutta, olisit sellaisen päätöksen ennen muuta esiin tuonut. Eipä

edes Philipposkaan minua ensinkään syytä sodasta, vaan siitä hän soimaa

muita. Lue Philippoksen oma kirje!

_Kirje_. (Makedonialaisten kuningas Philippos tervehtii

ateenalaisten neuvostoa ja kansaa. Teidän lähettiläänne

Kephisophon ja Demokritos sekä Polykritos saavuttuaan luokseni

ovat neuvotelleet niiden laivain luovuttamisesta, joita johti

Laomedon. Kauttaaltaan näytätte minusta olevan erittäin

herkkäuskoisia, jos arvelette minulta jääneen huomaamatta,

että nuo laivat vain tekosyyn varjolla lähetettiin turvasaatoksi

viljalähetykselle Hellespontoksesta Lemnokseen, mutta tosioloisesti

avustamaan minun piirittämiäni selymbrianilaisia,[51] vaikka niitä

ei oltu otettu huomioon meidän välillämme yhteisesti solmitussa

ystävällisessä liittosopimuksessa. Ja tämän olivat ilman Ateenan

kansan myötävaikutusta laivanpäällikölle antaneet toimeksi muutamat

arkontit ja muut yksityiset henkilöt, jotka kaikella tavalla

tahtoivat, että kansa lakkaisi osoittamasta minulle ystävyyttä ja

ryhtyisi sotaan, sekä paljoa mieluummin pitivät tämän toteutumista

kunnianasianaan kuin selymbrianilaisten auttamista. He myöskin

olettavat, että tämmöinen menettely tuottaisi heille etuja. Mutta

minusta tämä ei näytä hyödyttävän teitä eikä minua. Sen tähden

lähetän teille takaisin luokseni saapuneet laivat, ja vastaisen

varalta, jos ette salli päälliköittenne ilkeämielisesti

politikoida, vaan rankaisette heitä, koetan minäkin tunnollisesti

säilyttää rauhan. Jääkää hyvästi.)[52]

Tässä hän ei missään ole Demosthenesta maininnut eikä mitään syytöstä

minun suhteeni tehnyt. Minkä tähden hän sitten moittiessaan muita ei

muistellut minun toimiani? Sen tähden, että hän olisi mieleen

palauttanut omat pahat tekonsa, jos olisi jotakin minusta maininnut.

Sillä niihin minä kävin käsiksi ja kohdistin vastustukseni. Niinpä

ensiksi ehdotin lähetystön toimitettavaksi Peloponneesokseen, niin pian

kuin hän oli ohi pujahtanut Peloponneesokseen, ja Euboiaan, kun hän

Euboiaa hätyytti, samoin Oreokseen, ja niinikään ehdotin Eretriaan

sotaretkeä enkä lähetystöä, kun hän oli yksinvaltiaita määrännyt niihin

kaupunkeihin. Tämän jälkeen toimitin kaikki ne sotaväenlähetykset,

joiden avulla Kherronesos ja Byzantion sekä kaikki liittolaiset

vapautettiin. Sen tähden teidän osaksenne tuli mitä ihanimpia

palkintoja, ylistystä, kunniaa, mainetta, seppeleitä ja kiitosta niiden

puolelta, jotka olivat hyvää saaneet nauttia. Ne loukatuista, jotka

silloin teihin luottivat, pelastuivat, ne taas, jotka eivät välittäneet

siitä, mitä te niin usein edeltäpäin kehoititte heitä tarkkaamaan,

tulivat vakuutetuiksi siitä, että te ette ainoastaan olleet

hyvänsuopeita heitä kohtaan, vaan myöskin ymmärtäväisiä ja

kaukonäköisiä ihmisiä. Kaikki näet tapahtui, mitä te ennustitte. Ei

kukaan ole tietämättä, kaikista vähimmin sinä, että Philistides jakeli

paljon rahaakin, omistaakseen Oreoksen, paljon Kleitarkhos,

omistaakseen Eretrian, paljonpa itse Philipposkin, jotta hän saisi

pitää hallussaan nuo tukikohdat teitä vastaan ja ettei häntä mitenkään

muista toimistaan syytettäisi eikä kukaan tarkastelisi, mitä vääryyttä

hän teki. (82 §) Nuo Kleitarkhoksen ja Philistideen lähettiläät, jotka

silloin tänne saapuivat, vierailivat sinun luonasi, Aiskhines, ja sinä

kestitsit heitä. Ne, jotka valtio karkoitti pois, koska he olivat

vihollisia eivätkä puhuneet sitä, mikä oli oikein ja sopivaa, olivat

ystäviäsi. Niinpä ei mitään tällaista (minun lahjomistani) tapahtunut,

vaikka sinä minua parjaat ja sanot minun olevan ääneti saadessani

rahaa, huutavan taas menettäessäni sitä. Sinä kylläkään et niin

menettele, vaan huudat omistaessasi rahaa etkä lakkaa koskaan, jos

eivät nämä sinua saa vaikenemaan tuomittuaan tänään sinut menettäneeksi

kansalaisoikeutesi. (83 §) Kun te silloin olitte seppelöineet minut ja

Aristonikos oli sen ehdottanut sanasta sanaan, kuten Ktesiphon nyt, ja

seppelöiminen oli teatterissa julki kuulutettu, ja minun osakseni siis

tulee nyt jo toistamiseen tällainen kuuluttaminen, sinä, Aiskhines, et

mitään vastaan väittänyt, vaikka olit saapuvilla, etkä ehdotuksen

tekijään nähden mitään valittanut. Otapa ja lue minulle tämäkin päätös!

(84 §) _Päätös_. (Khairondoksen, Hegemoninp., ollessa arkonttina,

gamelion-kuun[53] 24 p:nä, jolloin Leontis-phylee johti

valtionhallitusta, Phrearroi-kuntaan kuuluva Aristonikos esitti

seuraavaa: Koska Paiania-kuntaan kuuluva Demosthenes,

Demostheneenp., Ateenan kansalle ja useille liittolaisille jo

ennen on osoittanut paljon ja suuria hyviätöitä ja myöskin tätä

nykyä heitä auttanut ehdottamillaan päätöksillä sekä vapauttanut

muutamia Euboian kaupunkeja ja lakkaamatta on osoittanut

hyväntahtoisuuttaan Ateenan kansalle sekä puhuu ja toimii kaikin

voimin niin hyvin itse ateenalaisten kuin muiden helleenein

hyväksi, Ateenan neuvosto ja kansa on päättänyt jakaa erityisen

kunnianosoituksen Paiania-kuntaan kuuluvalle Demostheneelle,

Demostheneenp.:lle, seppelöidä hänet kultaisella kunniaseppeleellä

ja sen julki kuuluttaa teatterissa, uutta murhenäytelmää

esitettäessä, ja seppelöimisen kuuluttaminen on annettu toimeksi

hallintoa pitävälle phyleelle sekä kilpatuomarille. Esitti

Phrearroi-kuntaan kuuluva Aristonikos.)[54]

Onko teissä ketään, joka tietäisi valtion kärsineen häpeää tuon

päätöksen johdosta tai joutuneen ivan esineeksi, minkä tuo nyt

välttämättä sanoo tapahtuvan, jos minut seppelöidään? Jokainen

toimenpide, kun se vielä tuoreeltaan on kaikkein nähtävissä, saa

ansaitun palkkionsa: yleisen tunnustuksen, jos se on oivallinen,

rangaistuksen taas päinvastaisessa tapauksessa. Kaikki tietävät, että

minä silloin sain osakseni kiitosta, en moitetta enkä rangaistusta.

Siis aina noihin aikoihin saakka minun vaikutukseni valtion hyväksi

joka suhteessa on ollut mitä parhain, kuten yksimielisesti myönnettiin,

koska suullisesti ja kirjallisesti ajamani asia neuvotteluissanne

voitti sekä ehdotukseni toteutuivat, ja koska näistä edelleen

valtiolle, minulle ja teille kaikille aiheutui kunniaseppeleitä,

jumalille taas uhrimenoja ja juhlakulkueita teidän puoleltanne,

tunnustukseksi nauttimistanne hyvistä töistä.

Kun te siis Philippoksen Euboiasta karkoititte laivoillanne, minä --

vaikkapa joku tästä pakahtuisikin -- valtiotaidolla ja päätöksilläni,

etsi hän toisen keinon hätyyttääkseen kaupunkiamme. Nähdessään, että me

kaikista kansoista enimmän olimme riippuvaiset viljavarain tuonnista,

hän tahtoi päästä vallitsemaan viljankuljetusta. Niinpä purjehdittuaan

Thraakiaan hän vaati ensin byzantionilaisia, jotka olivat hänen

liittolaisiaan, yhtymään sotaan teitä vastaan, mutta kun he eivät

siihen suostuneet, vaan kielsivät, kuten totta olikin, sellaisilla

ehdoilla ryhtyneensä aseliittoon, hän alkoi piirittää kaupunkia

luotuaan suojavarustuksia ja sijoitettuaan sotakoneitaan sitä vastaan.

Mitä teidän näissä oloissa olisi pitänyt tehdä, jätän kysymättä (sillä

se on kaikille selvä). Mutta kuka silloin auttoi byzantionilaisia ja

pelasti heidät? Kuka esti Hellespontoksen menettämistä noina aikoina?

Te, Ateenan miehet. Kun mainitsen teidät, tarkoitan valtiota. Kuka

puhui, kirjoitti ja toimi valtion hyväksi sekä perin säästämättä

itseään antautui ajamaan näitä asioita? Se olin minä. Kuinka suurta

hyötyä tästä taas oli kaikille, sitä minun suullisesti ei enää tarvitse

selvittää, vaan tosioloisesti olette sen saaneet kokea. Sillä silloin

puhjennut sota, puhumatta siitä kunniasta ja maineesta, minkä se

tuotti, salli teidän elää elintarpeisiin nähden paljoa rikkaammissa ja

helppohintaisemmissa oloissa kuin rauhan vallitessa, jota nuo kunnon

miehet vastoin isänmaan etuja säilyttivät tulevaisten toiveittensa

tähden. Pettäkööt nämä heidät ja saakoot he osansa siitä, mitä te,

jotka parasta toivoitte, jumalilta rukoilitte, mutta älkööt puolestaan

saattako teitä siihen tilanteeseen, mikä heidän tarkoituksensa oli. Lue

noille sekä byzantionilaisten että perinthiläisten[55] päätökset

kunniaseppeleistä, joilla he näiden tapahtumain johdosta kaupunkimme

kaunistivat.

_Byzantionilaisten päätös_. (Hieromneemooni[56] Bosporikhoksen

ollessa esimiehenä Damagetos, saatuaan neuvostolta puhevuoron,

lausui kansankokouksessa seuraavaa: Kun Ateenan kansa kuluneina

aikoina aina on ollut hyväntahtoinen ja tehnyt suuria palveluksia

byzantionilaisille ja heidän liittolaisilleen sekä heimolaisilleen

perinthilaisille, ja myöskin nykyisenä aikana, kun makedonialainen

Philippos sodalla ahdisti maata ja kaupunkia, karkoittaakseen

byzantionilaiset ja perinthiläiset heidän asuinpaikoiltaan sekä

polttaakseen ja hävittääkseen sen, on tullut heidän avukseen 120

laivalla, mukanaan viljavaroja, sota-aseita ja raskasaseista

sotaväkeä, ja siten pelastanut heidät suurista vaaroista sekä

entiselleen palauttanut isänmaan valtiosäännön ja lait sekä haudat,

byzantionilaisten ja perinthiläisten kansalaiset ovat päättäneet

myöntää ateenalaisille naima- ja kansalaisoikeuden, maanomistus- ja

asumaoikeuden, kunniasijan julkisissa kilpailuissa, pääsyn

neuvostoon ja kansankokoukseen, toimitettuaan sitä ennen uhrimenot,

sekä niille, jotka tahtovat kaupungissa asua, täyden vapauden

valtion rasituksista. Sitä paitsi on päätetty pystyttää

Bosporoksen rannalle kolme 16 jalan korkuista patsasta, mitkä

esittävät byzantionilaisten ja perinthiläisten kansan seppelöivän

Ateenan kansaa; edelleen, että lähetettäisiin juhlalähetystöjä

Hellaan juhlakokouksiin, isthmialaisiin, nemealaisiin,

olympialaisiin ja pythialaisiin, sekä julki kuuluttaa miten me

seppelöimme Ateenan kansan, jotta kaikki helleenit saisivat

tietää ateenalaisten mielenjalouden sekä byzantionilaisten ja

perinthiläisten kiitollisuuden.)[57]

Lue myöskin Kherroneesoksen asukkaiden päätökset seppelöimisestä.

_Kherroneesolaisten päätös_. (Ne kherroneesolaiset, joiden

kotipaikkana on Sestos, Eleus, Madytos, Alopekonnesos,[58]

seppelöivät Ateenan neuvoston ja kansan kultaisella seppeleellä,

joka on 60 talentin arvoinen, sekä perustavat templin

kiitollisuuden jumalattarelle ja Ateenan kansalle, joka

kherroneesolaisille on tehnyt kaikkein suurimpia hyviä töitä,

vapauttamalla heidät Philippoksen vallasta ja antamalla heille

takaisin isänmaansa, lakinsa, vapautensa, pyhättönsä. Myöskin

tämän jälkeen he lakkaamatta ovat kiitollisia ja tekevät hyvää

voimiensa mukaan. Tämä päätettiin yhteisessä neuvostossa.)[59]

Niinpä minun huolenpitoni ja valtiotaitoni avulla ei ainoastaan

Kherroneesos ja Byzantion pelastunut, Hellespontos estetty joutumasta

Philippoksen valtaan, ja kaupunkimme tämän johdosta niittänyt kunniaa,

vaan myöskin kaikille ihmisille tuli selväksi valtiomme jalomielisyys

sekä Philippoksen kelvottomuus. Sillä kaikki näkivät, että hän piiritti

byzantionilaisia, vaikka oli heidän asetoverinsa. Mikäpä voi olla tätä

häpeällisempää ja törkeämpää? Te taas, joilla nähtävästi olisi ollut

paljon ja oikeutettua aihetta moittia heitä, siihen nähden miten he

entisinä aikoina olivat teitä kohtaan ymmärtämättömästi menetelleet,

ette ainoastaan olleet muistelematta entisiä pahoja tekoja ettekä

hylänneet vääryyttä kärsiviä, vaan esiinnyitte pelastajinakin, josta

kunniaa ja hyväntahtoisuutta saitte kaikilta. Myöskin kaikki tietävät,

että te olette seppelöineet useita valtiomiehiä. Mutta tuskinpa kukaan

voisi mainita toista valtiomiestä ja puhujaa, paitsi minua, jonka

toimesta valtio on seppelöity.

(95 §) Puhuakseni edelleen myöskin siitä, miten Aiskhines on soimannut

euboialaisia ja byzantionilaisia, palauttaessaan teidän muistoonne,

mitä ikävää he mahdollisesti olivat teille aiheuttaneet, tahdon

huomauttaa, että tuo oli väärää ilmiantoa ei ainoastaan sen tähden,

että se oli valetta, sillä siitähän itse varmaan olette vakuutettuja,

vaan myöskin sen tähden, että siinäkin tapauksessa, jos tuo olisi ollut

tottakin, ainoastaan minun valtiollinen toimintani olisi ollut

hyödyllinen.

Vielä tahdon mainita jonkun esimerkin teidän oivallisista töistänne

valtion hyväksi ja teen sen aivan lyhyesti. Sillä niin hyvin yksityisen

henkilön kuin valtion tulee kauttaaltaan koettaa suunnitella tehtävänsä

aina parhaimpien tarjona olevien esikuvien mukaan. Niinpä te, Ateenan

miehet, silloin kun lakedaimonilaiset maalla ja merellä vallitsivat ja

pitivät hallussaan käskynhaltijoineen ja varusväkineen Attikan

ympäristöä, Euboiaa, Tanagraa, koko Boiotiaa, Megaraa, Aiginaa, Keosta

sekä muita saaria, marssitte Haliartokseen, vaikka kaupungilla ei ollut

laivoja eikä muureja, ja palasitte muutamia päiviä myöhemmin takaisin

Korinthokseen,[60] vaikka silloisilla ateenalaisilla olisi ollut paljon

aihetta muistella, miten korinthilaiset ja theebalaiset Dekeleian

sodassa heitä loukkasivat.[61] Mutta tätäpä he eivät tehneet, eivät

suinkaan. Molemmissa tapauksissa he silloin eivät kuitenkaan toimineet

hyvien tekojen vaikutuksesta eivätkä toiselta puolen olleet huomaamatta

vaaroja. Tämänpä tähden he eivät hylänneet niitä, jotka pakenivat

heidän turviinsa, vaan kunnian ja maineen vuoksi tahtoivat antautua

vaaroihin, neuvotellen keskenään oikein ja jalomielisesti. Sillä

kuolema on jokaisen ihmisen elämän loppu, koettakoonpa hän sitte miten

tahansa kammioonsa sulkeutua ja itseään suojella. Kunnon miesten tulee

aina tavoitella kaikkea kaunista ja, hyvä toivo kilpenään, ylevästi

kärsiä, mitä jumala suoneekin. Näin tekivät teidän esi-isänne, näin

vanhemmat teistä, vaikka lakedaimonilaiset eivät olleetkaan heidän

ystäviään eivätkä hyväntekijöitään, vaan olivat paljon ja suuresti

heidän kaupungilleen vääryyttä tehneet. Siitä huolimatta ateenalaiset

tahtoivat estää theebalaisia, pelkäämättä heidän silloista

mahtavuuttaan ja mainettaan, kun nämä Leuktran[62] voittonsa jälkeen

yrittivät surmata heidät. Ateenalaiset eivät tahtoneet harkita, mitä ne

ihmiset olivat tehneet, joiden puolesta he antautuivat vaaraan. Juuri

tällä te kaikille helleeneille osoititte, että te siirrätte toiseen

tilaisuuteen vaikka mistä rikoksesta tahansa teille tulevan hyvityksen,

ja että jos taas joku vaara uhkaa muiden menestystä ja vapautta, te

ette muistele näiden pahoja töitä ettekä kaunaa mielessänne kanna. Eikä

tämä ole ainoa tilaisuus, jolloin näin olette käyttäytyneet. Kun

theebalaiset uudestaan tahtoivat anastaa Euboian, te, muistelematta

mitä vääryyttä Themison ja Theodoros teille olivat tehneet Oropokseen

nähden, ette sitä sallineet, vaan autoitte näitäkin,[63] silloin ensi

kerran kolmen hierarkin tehdessä kaupungille palvelustaan

vapaaehtoisesti, joiden joukossa minäkin olin.[64] Mutta näistä

asioista puhun myöhemmin. Tosin käyttäydyitte oivallisesti

pelastaessanne saaren, mutta paljoa oivallisempaa oli, että te

luovutitte noille, jotka olivat teitä vastaan rikkoneet, rehellisesti

kaikki takaisin, vaikka olitte päässeet vallitsemaan sekä heitä

itseänsä että heidän kaupunkiansa, ensinkään välittämättä kärsimistänne

vääryyksistä, milloin vain teidän apuanne luottamuksella oli pyydetty.

Lukemattomat toiset tapaukset, jotka voisin luetella, jätän

mainitsematta, meritaistelut ja muut sekä entiset että teidän omat

sotaretkenne, mitkä kaikki helleenein vapauden ja pelastuksen tähden

valtio on suorittanut.

(101 §) Kun olen nähnyt kaupungin näin monessa ja tärkeässä tapauksessa

tahtovan taistella toisten kansain etujen puolesta, mitäpä olisikaan

minun pitänyt kehoittaa tai neuvoa silloin tekemään, kun neuvottelu

tavallaan koski kansalaisia itseään? Tietysti minun, jumalan nimessä,

olisi pitänyt muistella niiden pahoja tekoja, jotka tahtoivat pelastua,

ja etsiä tekosyitä, joiden perustuksella me jättäisimme heidät kaikki

tuhottaviksi. Olisihan jokainen voinut täydellä syyllä surmata minut,

jos olisin yrittänyt puheellani edes vähänkään tahraamaan kaupungin

silloin nauttimaa hyvää mainetta. Sillä te ette olisi semmoiseen tekoon

ryhtyneet, sen tiedän tarkoin. Jos näet olisitte tahtoneet, mikäpä

olisi ollut esteenä? Olihan teillä vapaat kädet? Olisivathan nämä

olleet valmiit teitä neuvomaan siihen?

(102 §) Tahdonpa palata uudestaan siihen, mitä minä heti tämän jälkeen

valtiollisella alalla toimin. Samalla tarkatkaa tässä jälleen, mikä

valtiolle oli edullisinta. Kun näet huomasin, oi Ateenan miehet, että

meidän meriasiamme olivat joutuneet hunningolle, ja rikkaat olivat

melkein jättäneet suorittamatta pienetkin maksunsa, jotavastoin

keskisäätyyn kuuluvat ja köyhät kansalaiset taas olivat menettäneet

senkin mitä omistivat, ja vielä lisäksi valtio tämän johdosta oli ollut

hyväkseen käyttämättä edullisia tilaisuuksia, esitin lakiehdotuksen,

jonka mukaan pakotin edelliset noudattamaan oikeutta, jälkimmäiset taas

vapautin kärsimästä vääryyttä, sekä sain aikaan, että valtio oikealla

ajalla oli varustautunut, mikä oli tärkeintä. Tämän johdosta syytettynä

minä esiinnyin oikeudessa teidän edessänne ja vapautettiin kanteesta,

eikä syyttäjä saanut vaadittua äänimäärää.[65] Kuinkahan paljon

arvelette summoriain esimiesten[66] taikka toisen ja kolmannen

varallisuusluokan minulle halunneen maksaa, jotta en ensinkään olisi

tätä lakiehdotusta tehnyt, taikka että ainakin syytevalaa

vannottaessa[67] olisin sallinut sen raueta? Niin paljon, että minua

hävettää siitä teille, oi Ateenan miehet, puhua. Tämän he täydellä

syyllä tekivätkin. Sillä entisten lakien mukaan he suorittivat maksunsa

aina osuuskunnittain, johon kuului 16 henkeä ja silloin heillä

itsellään oli pieniä taikka ei minkäänlaisia kustannuksia, mutta köyhiä

kansalaisia sitävastoin he nylkivät. Minun lakiesitykseni mukaan taas

jokaisen tuli suorittaa maksunsa omaisuutensa mukaan, ja niinpä silloin

esiintyi kahden laivan trierarkkina se, joka tätä ennen 16:nnella

osalla oli ottanut osaa yhden kustannukseen. Eivätkä he enää

nimittäneet itseänsä trierarkeiksi, vaan veroamaksaviksi. Jotta tämä

olisi rauennut siksensä, eikä heidän olisi tarvinnut täyttää

velvollisuuttaan, olisivat he olleet valmiit antamaan mitä tahansa.

Luepa ensin minulle tuo päätös, jonka tähden jouduin syytteenalaiseksi,

sitte luettelot, toinen edellisen lain, toinen minun ehdottamani lain

mukaan. Lue!

_Päätös_. (Polykleoksen ollessa arkonttina, boedromion-kuun[68]

16:na p:nä Hippothontis-phyleen pitäessä valtion hallintoa,

Paiania-kuntaan kuuluva Demosthenes, Demostheneenp., esitti

uuden trierarkkeja koskevan lakiehdotuksen entisen lain asemesta,

joka määräsi trierarkkein suoritettavat verot. Neuvosto ja kansa

hyväksyivät sen noudatettavaksi. Phylen-kuntaan kuuluva Patrokles

nosti kanteen Demosthenesta vastaan lainvastaisesta menettelystä,

ja kun hän ei saavuttanut laillista äänimäärää, hän maksoi

500[69] drakmaa.)[70]

Lue myöskin tuo kaunis luettelo!

_Luettelo_. (Trierarkeiksi määrätään joka 16:s henkilö

veroamaksavista yhdyskunnista, 25:stä 40:een ikävuoteen

saakka, varustamaan yhtä kolmisoutulaivaa, kukin suorittaen

yhtä suuren osan menoista.)[71]

Otapa esille, verrataksesi tähän, minun lakini mukainen luettelo!

_Luettelo_. (Trierarkeiksi valitaan jokainen, jonka omaisuus on

arvioitu 10:ksi talentiksi,[72] varustamaan yhtä kolmisoutulaivaa.

Jos omaisuus on arvioitu suuremmaksi, olkoon suoritus suhteellinen

korkeintaan kolmea laivaa ja yhtä varalaivaa varten. Saman

laskuperusteen mukaan muodostakoot 10 talentin veroyhdyskuntia ne,

joiden omaisuus ei nouse tähän määrään.)[73]

Arveletteko todellakin minun vähän auttaneen köyhiä, tai rikkaiden

päässeen pienellä maksulla, tarvitsematta täyttää velvollisuuttaan?

Enkä ole ylpeä ainoastaan sen tähden, etten sallinut tämän asian raueta

sikseen, ja että syytettynä pääsin vapaaksi, vaan siitäkin, että esitin

hyödyllisen lain, joka myöskin käytännössä on koetuksen kestänyt. Koko

sodan aikana, jolloin minun lakini mukaan laivaretkiä pantiin toimeen,

ei yksikään trierarkki rukoillut suojelustanne kärsimänsä vääryyden

tähden, ei yksikään etsinyt turvapaikkaa Munikhiassa,[74] eivät ketään

laivavarustuksen esimiehet[75] vanginneet, ei yhtään merellä anastettua

kolmisoutulaivaa mennyt valtiolta hukkaan, eikä jäänyt tänne yhtään,

joka ei olisi voinut lähteä purjehtimaan. Mutta entisten lakien

voimassa ollessa kaikkea tätä tapahtui. Syynä siihen oli se, että

köyhien piti suorittaa yleisiä maksuja. Tämä taas usein heille oli

mahdotonta. Minä sen sijaan laivavarustuksen siirsin köyhiltä

varallisille. Kaikki silloin tapahtui, kuten pitikin. Myöskin juuri

siitä ansaitsen kiitosta, että koko suunnittelemani valtiollinen

toiminta valtiolle on tuottanut kunniaa, mainetta ja mahtavuutta.

Vihamielistä, katkeraa ja pahansuopaa toimintani ei koskaan ole ollut

eikä liioin kelvotonta eikä valtiolle arvotonta.

(109 §) Sekä kaupunkia erittäin että kreikkalaisia yleensä koskevassa

politiikassani olen noudattanut samaa periaatetta, kuten seuraavasta

ilmenee. Sillä sisäisissä asioissa en ole pitänyt rikkaiden suosiota

tärkeämpänä yleisen kansan oikeuksia enkä taas Kreikan ulkoasioissa

mieltynyt enemmän Philippoksen lahjoihin ja ystävyyteen kuin siihen,

mikä yhteisesti kaikille helleeneille oli edullista.

(110 §) Mutta arvelenpa, että minun vielä on puhuminen julkisesta

tiedonannosta sekä tilivelvollisuudesta. Sillä edellisestä esityksestä

luulen käyneen selville, että olen parasta koettanut saada aikaan ja

että olen ollut teille hyväntahtoinen sekä valmis hyvää tekemään.

Kuitenkin vielä jätän mainitsematta pääkohdat valtiollisesta

toiminnastani ja vaikutuksestani, koska oletan, että minun ensin

järjestään tulee puolustautua itse lainvastaisuuden syytteestä, ja kun

edelleen olen vakuutettu siitä että jokainen teistä muutenkin on

tietoinen valtiollisista toimistani, vaikka niistä en mitään

puhuisikaan.

(111 §) Niitä puheita, joita tämä piti, aivan sekoittaen kaikki, mikä

koski oheenliitettyjä lakimääräyksiä, en totta tosiaan luule teidän

ymmärtävän, yhtä vähän kuin minäkään useita niistä voin käsittää.

Lyhyesti ja suoraan tulen selvittämään oikeusperusteet. Kaukana siitä,

että väittäisin olevani vapaa tilivelvollisuudesta, jota tuo äsken

panetellen koetti minua vastaan todistaa, myönnän päinvastoin koko

elämäni ajan olevani vastuunalainen siitä, mitä olen teidän hyväksenne

joko yrittänyt tahi valtiomiehenä toimittanut. Mutta siitä, mitä omista

varoistani vapaaehtoisesti olen kansalle antanut, en päivääkään myönnä

olevani tilivelvollinen (kuuletko, Aiskhines?), samoin kuin ei kukaan

muukaan siinä asemassa olisi, kuulukoonpa sitten vaikka arkonttein

9-miehiseen virkakuntaan.[76] Onko olemassa lakia, joka olisi niin

vääryyttä puoltava ja epäinhimillinen, että, puhumattakaan kaiken

kiitoksen riistämisestä siltä, joka omilla varoillaan on tehnyt

ihmisystävällisen ja anteliaan teon, se tämän jättäisi ilmiantajain

huostaan ja määräisi näiden tarkastamaan tiliä siitä, mitä hän on

antanut? Ei sellaista lakia ole ainoatakaan. Mutta jos tuo väittää

olevan, osoittakoon sen, minä puolestani tyydyn kohtalooni ja vaikenen.

Sepä kuitenkaan ei ole mahdollista, Ateenan miehet, vaan väärin hän

ilmiantoi minun jaelleen rahoja näytelmärahaston esimiehenä,

väittäessään: "hän on ylistänyt tuota tilivelvollista". Eipä ensinkään

siitä, mistä olin tilivelvollinen, vaan siitä, mitä lahjoitin, sinä

väärä ilmiantaja! "Mutta johdithan myöskin muurien rakentamista."

Siitäpä juuri minua oikein kiitettiinkin, että tein kustannuksia,

laskua esittämättä. Sillä laskuhan vaatii tiliä ja tarkastusta, lahja

taas syystä ansaitsee kiitosta ja ylistystä. Sen tähden tämä on

tehnytkin esityksensä minuun nähden. Helposti voin monella esimerkillä

todistaa, että tätä eivät ainoastaan lait näin ole säätäneet, vaan onpa

se ollut myöskin teidän perinnäistapanne. Ensinnäkin te usein

kunniaseppeleellä palkitsitte strategi Nausiklesta[77] siitä, mitä hän

omista varoistaan oli uhrannut. Toiseksi Diotimos[78] seppelöitiin, kun

hän oli kilpiä lahjoittanut, niinikään edelleen Kharidemos.[79]

Viimeksi on kunnioitettu avustuksistaan tätä Neoptelemosta,[80] joka on

saapuvilla, ollessaan useiden yleisten töiden johtajana. Kummallista

olisikin, jos jonkun hallintovirkamiehen ei sallittaisi valtiolle omia

varojaan lahjoittaa tuon virkansa tähden, taikka että hän lahjoistaan,

saamatta osakseen mitään kiitollisuutta, olisi tilivelvollinen. Jotta

minä tässä puhun totta, ota ja lue minulle näitä asioita koskevat

päätökset.

_Päätöksiä_. Phlya-kuntaan kuuluvan Demonikoksen ollessa

arkonttina Boedromion-kuun[81] 26:na päivänä Phrearroi-kuntaan

kuuluva Kallias esitti neuvoston ja kansan suostumuksella, että

neuvosto ja kansa päättäisi seppelöidä Nausikleen, raskasaseisten

päällikön, koska hän, silloin kun ateenalaisten 2000 miestä

käsittävä raskasaseisten joukko oli Imbros-saarella avustamassa

siellä asuvia ateenalaisia, omista varoistaan suoritti palkan

raskasaseisille eikä perinyt sitä kansalta takaisin, syystä että

Philon, joka oli valittu taloudenhoitajaksi, myrskyn vuoksi ei

voinut purjehtia ja maksaa heille. Seppelöiminen oli myöskin

julki kuulutettava Dionysoksen juhlanäytelmissä uutta

murhenäytelmää esitettäessä.

(116 §) _Toinen päätös_. Phrearroi-kuntaan kuuluva Kallias

esitti prytanein ehdotuksesta neuvoston suostumuksella seuraavaa.

Koska raskasaseisten päällikkö Kharidemos, joka oli lähetetty

Salamikseen, sekä ratsujoukon päällikkö Diotimos omalla

kustannuksellaan varustivat nuoret miehet 800:lla kilvellä, kun

viholliset olivat aseista riisuneet joukon sotamiehiä joen

rannalla tapahtuneessa taistelussa, niin neuvosto ja kansa on

päättänyt seppelöidä Kharidemoksen ja Diotimoksen kultaisella

seppeleellä sekä tämän julki kuuluttaa suurissa panateenalaisissa

juhlissa[82] kilpakisojen aikana ja Dionysoksen juhlanäytelmissä

uutta murhenäytelmää esitettäessä. Kuuluttamisesta tulee

tuomarein, prytanein sekä kilpatuomarein huolehtia.[83]

Näistä jokainen, Aiskhines, oli tilivelvollinen hoitamastaan

hallintovirasta eikä siitä, mistä heitä seppelöitiin. Samoin oli

minunkin laitani. Sillä epäilemättä minullakin tässä suhteessa on samat

oikeudet kuin muilla samanlaisissa asioissa. Kun minä lahjoitin,

kiitetään minua siitä, enkä lahjoistani ole tilivelvollinen. Kun minä

virkaa hoidin, tein myöskin siitä tiliä enkä lahjoistani. Mutta,

jumalan tähden, minä olen virkani väärin hoitanut! Miksi et silloin

heti syyttänyt, vaikka olit läsnä, kun logistat[84] minut saattoivat

oikeusviranomaisten luo?

Jotta te siis näkisitte, tämän itsensä minun hyväkseni todistavan, että

seppelöimiseni on ehdotettu sen johdosta, mistä en ole tilivelvollinen,

ota ja lue ääneen koko minua koskeva päätös. Sillä niistä kohdista,

mihin hän neuvoston ennakkopäätökseen nähden[85] ei kajonnut, ilmenee

muussakin suhteessa hänen väärän ilmiannon tapainen syytöksensä.

_Päätös_. (Euthykleen ollessa arkonttina, pyanepsion-kuun[86]

21:nä p:nä, Oineis-phyleen hallintokautena, anaphlystios-kuntaan

kuuluva Kesiphon, Leostheneenp., esitti seuraavaa. Koska

Paiania-kuntaan kuuluva Demosthenes, Demostheneenp., tultuaan

muurien rakennuksen esimieheksi, myöskin omista varoistaan on

kustantanut töitä varten kolme talenttia ja lahjoittanut ne

kansalle sekä myöskin teatterirahaston hoitajana on lahjoittanut

kaikkien phylain teatterirahastoihin sata minaa uhrimenoja

varten, Ateenan neuvosto ja kansa on päättänyt ylistää

Paiania-kuntaan kuuluvaa Demosthenesta, Demostheneenp.,

kuntoisuudestaan ja jalomielisyydestään, jota hän aina on

osoittanut Ateenan kansaa kohtaan, sekä seppelöidä hänet

kultaisella kunniaseppeleellä ja julki kuuluttaa seppelöimisen

Dionysoksen juhlanäytelmissä uutta murhenäytelmää esitettäessä.

Kuuluttamisesta tulee palkintotuomarin huolehtia.)[87]

Täten sinä et ensinkään minua ole syyttänyt siitä, mitä olen

lahjoittanut, vaan siitä sinä päälleni kannat, mitä neuvosto on

tahtonut minulle jakaa. Siis lahjain vastaanottoa pidät laillisena,

vaan kiitollisuuden osoittamista sen johdosta lainvastaisena, johon

syytöksesi kohdistuu. Onko, jumalain nimessä, ketään toista ihmistä

niin perin kelvotonta ja jumalia vihaava sekä niin parjaushaluista?

Sellainen tämä mies on, vai mitä?

Puhuakseni taas teatterissa tapahtuvasta kuuluttamisesta, sivuutan sen

seikan, että tuhansista jo tuhannesti on samaa julistettu, ja että

minut itsekin usein tätä ennen on seppelöity.[88] Mutta, jumalain

nimessä, oletko, Aiskhines, niin typerä ja tylsäpäinen, ettet voi sitä

ymmärtää, että seppele seppelöitävälle tuottaa saman kunnian, missä

tahansa siitä ilmoitetaankin, ja että seppelöivien vuoksi taas olisi

hyödyllistä, että kuuluttaminen tapahtuisi teatterissa? Sillä kaikki

tämän kuullessaan saavat aihetta hekin tekemään hyvää valtiolle ja

ylistävät kiitollisuutta osoittavia enemmän kuin seppelöitävää. Sen

tähden valtio on säätänyt sellaisen lain. Ota ja lue minulle itse laki.

_Laki_. (Jokaisen maalaiskuntaan kuuluvan henkilön seppelöimisestä

on aina kuulutettava juuri hänen omassa kotikunnassaan, mutta jos

Ateenan kansa tai neuvosto seppelöi jonkun, tulee siitä kuuluttaa

teatterissa Dionysoksen näytelmän aikana.)[89]

Kuuletko, Aiskhines, lain selvästi määräävän (121 §) "paitsi jos kansa

tai neuvosto päättää joitakin seppelöidä, niistä se julistakoon?" Mitä,

sinä viheliäinen, siis väärin ilmiannat? Miksi puheissasi saivartelet?

Miksi et niin ollen niele aivastusjuurta? Etkö häpeä tehdä kannetta

kateuden tähden, vaikka et ole mitään vääryyttä kärsinyt, ja muutella

lakeja, poistamalla osia niistä? Nehän on julkiluettava täydellisinä

tuomareille, jotka ovat vannoneet tuomitsevansa lakien mukaan.

Edelleen, huolimatta siitä, että näin toimit, puhut kuitenkin

kansanystävälle sopivista ominaisuuksista, kuten se, joka kirjallisella

sopimuksella on tilannut miehen kuvapatsaan ja sitten saa vastaanottaa

sen toisenlaisena, kuin ehdoissa oli määrätty, taikka ikäänkuin

kansanystävät tunnettaisiin heidän puheistaan eikä heidän töistään ja

valtiollisesta toiminnastaan. Sinä näet huutaa paapatat kuin

vaunusta[90] ja laskettelet hävittömyyksiä, jotka soveltuvat sinulle ja

sinunlaisille ihmisille, mutta eivät minulle. Kajoonpa tähänkin sivu

mennen, Ateenan miehet. Mielestäni parjaus poikkeaa syytöksestä siinä,

että jälkimmäinen perustuu rikkomuksiin, joille lakien mukaan on

määrätty rangaistuksia, parjaus taas sisältää solvauksia, joita niiden

laatuun katsoen vihollisten on tapana keskenänsä käyttää. Minä oletan,

että esi-isämme eivät ole perustaneet näitä tuomioistuimia sitä varten

että, teidän kokoonnuttua tänne, syytäisimme toisiamme vastaan

yksityiselämäämme koskevia törkeitä ruokottomuuksia, vaan jotta

saisimme selville, onko joku tehnyt vääryyttä valtiota vastaan.

Vaikka sinä tämän tiedät, Aiskhines, herjaat minua kuitenkin

mieluummin, kuin syytät. Toden totta hän liian pian ei saa tästä

selviytyä. Kajoonpa siihen nyt jo ja kyselen häneltä vähäsen. Kummanko

viholliseksi, Aiskhines, sinua ehkä sanotaan, valtionko vai minun?

Tietysti minun? Mutta kuitenkin sinä vetäydyit syrjään niissä

tilaisuuksissa, jolloin olisit voinut minulle lakien mukaan

kansalaistesi vuoksi vaatia rangaistusta, jos olin rikkonut, nim.

tilinteossa, rikoskanteissa ja muissa syytöksissä. Siinä sitä vastoin

missä minä joka suhteessa olin turvattu, lakien, kuluneen ajan ja asian

vanhentumisen sekä entisten monilukuisten eri seikkoja koskevain

tuomioitten nojalla ja siitä syytä, ettei koskaan ole todistettu

minun tehneen teitä kohtaan vääryyttä, mutta jossa välttämättä

yhteiskunnallista toimintaani koskevan arvostelun piti enemmän tai

vähemmän kohdata valtiota itseään -- siinä sinä silloin astuit

tielleni? Varo, ettet ole vain Ateenan vihollinen tositeossa, minun

vain näennäisesti.

Koska kaikki ovat selvillä siitä, miten tässä asiassa tunnollisesti ja

oikein on tuomittava, minun täytyy, kuten kohtuullista on, vaikka minua

parjaukset eivät miellytä, solvausten johdosta puhua hänestä itsestään,

kuitenkin ainoastaan sitä, mitä ei voi välttää, torjuakseni hänen monet

valheensa, sekä osoittaa, kuka hän on ja mistä hän polveutuu, hän kun

niin helposti ryhtyy parjaamaan ja pilkkaa muutamia sanontatapojani,

vaikka hän itse on puhunut sellaista, jota jokainen kunnon ihminen

vieroisi julkilausua. Sillä jos Aiakos tai Radamanthys tai Minos[91]

olisivat syyttäjänä eikä tuo kielenpieksäjä, torirähisijä tai

konnamainen kirjuri, luulenpa, ettei hän silloin tätä puhuisi eikä

sepittelisi sellaisia voimasanoja, kuin jos hän murhenäytelmässä

huutaisi: "oi maa ja aurinko ja hyve",[92] taikka muuta sentapaista,

eikä toiselta puolen taas vetoaisi taitoon ja sivistykseen, josta hyvä

ja paha tunnetaan. Sillä näin kait olette kuulleet hänen puhuvan. Mutta

mitäpä sinua hylkiötä ja sinuntapaisia ihmisiä hyve koskee? Mitä

käsitystä sinulla on hyvästä ja pahasta? Mistä tai miten olisit sen

saanut? Mitä oikeutta sinulla on puhua sivistyksestä, sillä ei

yksikään, joka sitä todellakin omistaa, lausuisi tuollaista itsestään,

vieläpä hän toisenkin puhuessa häpeästä punehtuisi. Ne taas, jotka,

kuten sinäkin ovat sivistystä vailla, mutta tylsämielisinä luulevat

sitä omistavansa, voivat kyllä puheellaan kuulijain korvia loukata,

mutta heidän vakaumukseensa he eivät voi vaikuttaa.

(129 §) Vaikka en suinkaan epäröi, mitä minun sinusta ja sinun

puoluelaisistasi tulee sanoa, olen kuitenkin kahdella päällä, mitä

ensiksi mainitsisin, sitäkö, miten isäsi Tromes palveli orjana Elpidaan

luona, joka oli alkeisopettajana Theseuksen temppelin viereisessä

koulussa, paksut kahleet jaloissa ja kaularauta yllään, vai miten

äitisi keskellä päivää eräässä hökkelissä ruoko-uroon pyhätön

vieressä vietti tuottavia häämenojaan ja kasvatti sinut, tuon kelpo

nuorukaisen ja oivan kolmannen luokan näyttelijän? Kaikkihan tämän

tietävät sanomattanikin. Entä edelleen, (puhunko siitä) miten

laivuri-soittoniekka Phormion, Phrearroi-kuntaan kuuluvan Dionin orja,

häneltä tuon kauniin elinkeinon riisti pois.[93] Mutta, Zeuksen ja

muiden jumalain nimessä, pelkään, etten vain puhuessani sinusta, kuten

sinusta puhua sopii, itse käyttäisi (130 §) sanoja, jotka minulle eivät

sovi. Jätänkin siis ne seikat siksensä ja alan kertoa hänen

elämänvaiheistaan. Hän näet ei polveutunut niistä, joiden luona hän

oli, vaan niistä, joita kansa kammoksuu.[94] Sillä vasta myöhään --

myöhäänkö, sanon? Vasta eilen tai toissapäivänä hänestä on tullut

ateenalainen ja puhuja, ja lisäämällä kaksi tavua hän Trometoksen

sijasta sai isäkseen Atrometoksen, äidikseen taas upealta sointuvan

Glaukothean, jonka nimenä yleensä tiedetään olleen Empusa,[95] mikä

nimitys nähtävästi johtui siitä, että hän voi tehdä ja suvaita mitä

tahansa. Mistäpä muualta? (131 §) Mutta siitä huolimatta olet niin

kiittämätön ja luonteeltasi kelvoton, että vaikka näiden avulla orjasta

olet päässyt vapaaksi ja kerjäläisestä rikkaaksi, sinä kuitenkaan et

ainoastaan ollut osoittamatta heille kiitollisuuttasi, vaan möit itsesi

ja toimit julkisesti heitä vastaan. Kuitenkin jätän mainitsematta, mitä

hän mahdollisesti kumminkin on puhunut valtion hyväksi ja ainoastaan

palautan muistiinne, missä hän sen vihollisille selvästi on tehnyt

palveluksia.

Ken teistä on tietämättä, että kansalaisoikeus riistettiin

Antiphonilta, joka saapui kaupunkiin luvattuaan Philippokselle polttaa

laivaveistämöt? Kun minä hänet olin tavannut lymyilevän Peiraieuksessa

ja vienyt kansankokoukseen, tuo panettelija sai aikaan hänen

vapautuksensa huutaen ja rähisten, että minä kansanvaltaisessa

yhteiskunnassa tein kauheata (väkivaltaa), kun muka rääkkäsin

onnettomia kansalaisia ja ilman valtuutusta tunkeuduin heidän

koteihinsa. Ja jos Areiopagoksen[96] neuvosto huomatessaan tämän ja

nähdessään teidän niin sopimattomaan aikaan sattuneen erehdyksenne ei

olisi päässyt tuon miehen jäljille ja vangittuna tuonut häntä jälleen

teidän luoksenne, tämä suurenmoinen puhuja olisi hänet riistänyt teidän

käsistänne ja päästänyt menemään, ja siten tuo olisi salaa pois

pujahtanut ja välttänyt rangaistuksen. Silloin te kidutettuanne häntä

surmasitte hänet, kuten hän ansaitsikin. Senpä tähden ryhdyttyänne

yhteistoimintaan Areiopagoksen neuvoston kanssa ja myönnettyänne sille

päätösvallan, tämä tunsi Aiskhineen silloiset vehkeet ja hylkäsi hänet

heti kuin kavaltajan sekä määräsi Hypereideen puhumaan puolestanne,

silloin kun te olitte ymmärtämättömiä, josta syystä juuri niin paljon

olette laiminlyöneet yhteishyvää koskevia etuja -- ja olitte valinneet

edellisen edustajaksenne Delos-saarella olevaan pyhättöön. Äänestyskin

toimitettiin alttarilta,[97] eikä tuo hylkiö saanut yhtään ääntä. Että

tämän oikein kerron, kutsu esiin asianomaiset todistajat.

_Todistajat_. (Demostheneen hyväksi todistavat kaikkein puolesta

Sunion-kuntaan kuuluva Kallias, Phlya-kuntaan kuuluva Zenon,

Phaleron-kuntaan kuuluva Kleon, Marathon-kylään kuuluva Demonikos

seuraavaa: Kun kansa kerran oli valinnut Aiskhineen edustajakseen

amphiktyonein kokoukseen Delos-saaren pyhättöä[98] koskevissa

asioissa, me neuvoteltuamme pidimme Hypereidestä arvokkaampana

puhumaan kaupungin puolesta, ja Hypereides lähetettiin sinne.)[99]

Kun siis neuvosto erotti Aiskhineen edustajantoimesta ja määräsi toisen

hänen sijalleen, se samalla osoitti tuon olevan kavaltajan ja

pahansuovan teitä kohtaan.

Siinä siis eräs tämän nuoren miehen tuontapaisia valtiollisia

toimenpiteitä, aivan samoja -- onhan totta? -- joista hän minua

syyttää. Muistelkaapa vielä toista. Kun Philippos lähetti

byzantionilaisen Pythonin ja yhdessä hänen kanssaan kaikkien

liittolaisten lähettiläät häpäisemään kaupunkia ja osoittamaan sen

tehneen vääryyttä, silloin minä en väistynyt tuota uhmailevaa Pythonia,

joka teitä niin paljon moitti, vaan nousin vastustamaan häntä enkä

pettänyt kaupungin oikeuksia, vaan näytin toteen Philippoksen vääryyden

niin selvästi, että hänen asetoverinsakin esiintyivät kannattaen minua.

Mutta tämä[100] yhtyikin häneen ja todisti isänmaataan vastaan, vieläpä

laverteli pelkkiä valheita.

Sekään ei riittänyt, vaan myöhemmin hän jälleen tavattiin seurustelevan

vakoilija Anaksinoksen kanssa Thrasonin talossa. Mutta ken kahden

kesken seurusteli ja neuvotteli vihollisten lähetin kanssa, hänpä itse

oikeastaan oli vakoilija ja isänmaan vihollinen. Että myöskin tämän

puhun totuuden mukaisesti, kutsu esiin avukseni asianomaiset

todistajat.

_Todistajat_. (Teledemos, Kleoninp., Hypereides, Kallaiskhroksenp.,

sekä Nikomakhos, Diaphantoksenp., todistivat Demostheneen hyväksi

ja vannoivat strategein edessä tietävänsä Kothokidai-kuntaan

kuuluvan Aiskhineen, Atrometoksenp., tulleen yöllä Thrasonin

taloon ja neuvotelleen yhdessä Anaksinoksen kanssa, joka

todistettiin olevan Philippoksen vakoilija. Itse todistukset

annettiin Nikioksen läsnäollessa ekatombaion-kuun[101]

3:na p:nä.)[102]

Tuhansia muita esimerkkejä, joita hänen toiminnastaan voisin luetella,

syrjäytän. Sillä näin on asianlaita. Paljon voisin sitä paitsi vielä

toteennäyttää, miten tuo noina aikoina vihollisia selvästi avusti,

minua vastaan taas vehkeili. Mutta tämä ei juurru tarkoin teidän

muistiinne eikä herätä ansaittua suuttumusta, vaan te olette niin

sanoakseni luontaisen välinpitämättömyytenne mukaan täydellisesti

sallineet jokaisen mielin määrin runnella ja muuten panetella sitä,

joka puhuu teidän etujenne puolesta, uhraten sen, mikä olisi

kaupungille parasta, solvausten herättämän nautinnon ja viehätyksen

tähden. Sen tähden onkin aina helpompi ja turvallisempi palkan edestä

vihollisia avustaa kuin asettua niiden rintamaan, jotka teidän

hyväksenne toimivat valtiollisella alalla.

(139 §) Mutta onhan toki kauheata, että hän ennen sodan julkista

puhkeamista on avustanut Philipposta isänmaata vastaan, oi maa ja

jumalat,[103] onhan toki? Sallikaa vain, jos tahdotte, sallikaa se

hänelle. Mutta kun laivoja kieltämättä jo riistettiin, Kherronesosta

hävitettiin, ja tuo mies marssi Attikaan, eikä tilanne enää ollut

ensinkään epäilyksen alainen, vaan ilmi sota oli puhjennut, on vaikea

osoittaa, mitä tuo herjaava runoseppä silloin teidän parhaaksenne

toimi, eikä liioin tavata yhtään vähäpätöistä tai tärkeämpää Aiskhineen

tekemää lakiehdotusta valtion hyväksi. Jos hän sitä väittää, näyttäköön

tämän toteen, niin kauan kuin tiimalasissani[104] vielä vettä on.

Mutta eipä ole yhtään ehdotusta. Kuitenkin piti välttämättä tapahtua

toinen näistä kahdesta seikasta: joko hänellä ei ollut mitään

muistuttamista ehdotuksiani vastaan eikä sen tähden tehnyt mitään

toista vastaehdotusta, taikka harrastaen vihollisten etuja hän ei

tahtonut julkisesti esittää parempia ehdotuksia, kuin mitä nuo olivat.

(140 §) Mutta kun hän hautoi mielessään valtion vahingoittamista, oliko

hän silloinkin mitään puhumatta tai esittämättä? Päinvastoin, silloin

ei kukaan muu esiintynyt. Kaikkea muuta onkin valtio, kuten näyttää,

voinut sietää, ja tuo on saattanut salaperäisesti vehkeillä; mutta

kerranpa hän menetteli tavalla, joka vei voiton kaikelta entiseltä.

Silloin hänen sanatulvansa oli loppumaton, kun hän puhui amphissalaisia

(lokreja) koskevien päätösten puolesta vääristelläkseen totuuden. Mutta

tuo hänelle sentään ei onnistunut. Mitenpä se olisi ollutkaan

mahdollista? Et koskaan voi puhdistautua silloisista konnantöistäsi,

puhupa sitten kuinka paljon tahansa.

(141 §) Manaan teidän eteenne, Ateenan miehet, kaikki jumalat ja

jumalattaret, jotka suojelevat tätä Attikan maata, sekä pythiläisen

Apollonin, joka esi-isien ajoilta on kaupungin suojelusjumalana, ja

rukoilen kaikkia näitä suomaan minulle onnea ja menestystä, jos nyt

teille puhun ja myöskin silloin kansalle puhuin totta, heti kun näin

tämän hylkiön tuohon toimeensa ryhtyvän (minä huomasin sen, huomasin

paikalla); mutta riistäkööt ne minulta kaiken elämänilon

nauttimisoikeuden, jos vihasta tai omanvoitonpyynnöstä häntä

petollisesti syytän.

Minkä tähden siis tätä niin vannon ja vakuuttamalla vakuutan? Sen

tähden että minä kuitenkin pelkään teidän pitävän häntä liian

vähäpätöisenä suorittamaan niin paljon pahaa, huolimatta

valtionarkistossa minulle tarjona olevista asiakirjoista, joiden

perustuksella tämän selvästi voisin todistaa, ja vaikka teidän

muistossanne tiedän säilyvän tuon ilkityön. Tämähän jo varemminkin

tapahtui, silloin kun hän kerrottuaan tänne valheellisia juttuja syöksi

onnettomat phokilaiset perikatoon. Sillä hän se puolestaan myöskin

avusti amphissalaisen sodan puhkeamista, jonka johdosta Philippos tuli

Elateiaan ja valittiin amphiktyonein johtajaksi,[105] tuon sodan, joka

mullisti kaikki helleenein olot, ja Aiskhinespa yksin on kaikille

aiheuttanut mitä suurinta kurjuutta. Kun minä myöskin silloin heti otin

jumalat todistajiksi ja huusin kansankokouksessa: "sinä, Aiskhines,

saatat sodan Attikaan, amphiktyonein sodan", niin toiset, jotka

keskenään olivat sopineet häntä kannattavansa, eivät sallineet minun

puhua, toiset taas ihmettelivät ja olettivat minun aiheettomasti häntä

syyttävän mieskohtaisesta vihasta. Kuulkaa nyt, Ateenan miehet, koska

silloin minua estitte, mitä luonnetta nuo tapahtumat olivat, mitä

varten niitä yhdessä puuhattiin ja miten ne suoritettiin. Samalla

tulette myöskin huomaamaan, kuinka hyvin olot oli järjestetty, ja

tulette suuresti perehtymään yhteisten asiain menoon sekä näkemään,

kuinka taitava Philippos oli.

Philippoksen mielestä sodalla ei ollut mitään päämäärää eikä loppua,

jos hän theebalaisia ja thessalialaisia ei saisi kaupunkimme

vihollisiksi. Mutta vaikka meidän sotapäällikkömme surkeasti ja

huonosti kävivätkin sotaa häntä vastaan, kuitenki sota- ja

vapaajoukkomme hänelle tuottivat sanomattoman paljon kärsimyksiä. Maan

tuotteista näet ei mitään voitu viedä ulos eikä mitään tarpeita ulkoa

tuoda. Silloin hän ei vielä ollut merellä meitä voimakkaampi eikä hän

voinut tulla Attikaan, kun thessalialaiset eivät yhtyneet häneen

eivätkä theebalaiset sallineet hänen marssia maansa läpi. Tosin hänen

onnistui taistelussa voittaa kaikki meidän häntä vastaan lähettämämme

päälliköt, yhdentekevää keitä he olivat -- siitä ei sen enempää --

mutta sotanäyttämön luontoon ja meille molemmille tarjona oleviin

apuneuvoihin nähden hän oli alakynnessä. Jos hän pelkästään oman

vihansa tähden thessalialaisia tai theebalaisia olisi kehoittanut

marssimaan meitä vastaan, hän hyvin ymmärsi, ettei kukaan silloin siitä

olisi välittänyt; mutta jos hän näyttäisi puoltavan heidän yhteisiä

etujaan ja valittaisiin päälliköksi, hän toivoi helposti toisia

pettävänsä, toisia taivuttavansa. Entä edelleen? Hän koetti --

katsokaa, kuinka taitavasti -- kaikin tavoin vetää amphiktyonit sotaan

ja saada aikaan ikävää häiriötä heidän kokouksessaan. Sillä hän oletti

näiden heti noissa selkkauksissa tarvitsevan hänen apuansa. Jos taas

joku hänen omista lähettämistään hieromneemooneista[106] tai hänen

liittolaisistaan sekasortoa aiheuttaisi, hän arveli sen herättävän

epäluuloa, ja theebalaiset sekä thessalialaiset ynnä kaikki muut

olisivat varuillaan, mutta jos joku ateenalainen tai joku teistä hänen

vastustajistaan sen tekisi, hän itse helposti pysyisi salassa. Niin

tapahtuikin. Miten hän nyt toimi? Hän lahjoo tämän miehen. Kun tätä

luuloni mukaan ei kukaan edeltäpäin tietänyt eikä aavistanut,

kuten tuollaista teillä tavallisesti tapahtuu, hän ehdotettiin

pylagorokseksi,[107] ja kun kolme tai neljä häntä oli äänestänyt, hän

julistettiin valituksi.[108] Saatuaan kaupungilta tällaisen

luottamustoimen hän saapui amphiktyonein luo ja laiminlyötyään ja

syrjäytettyään kaikki muut asiat hän koetti toteuttaa ainoastaan sitä,

jota varten hän oli ostettu. Hän sepitteli ja esitti sulosointuisia

puheitaan ja vanhoja juttuja siitä, mistä Kirran alueen pyhittäminen

oli johtunut, sekä sai helposti nuo oppimattomat ja lyhytnäköiset

ihmiset, hieromneemoonit, päättämään, että se seutu olisi

tarkastettava, jota amphissalaiset omanaan väittivät viljelevänsä,

mutta jota tuo taas sanoi pyhäksi alueeksi, eivätkä lokrilaiset

esittäneet rangaistusehdotusta[109] meitä vastaan eivätkä muutakaan,

mitä hän totuudesta poiketen teille sepittelee. Tämän tulette

seuraavasta huomaamaan. Lokrilaisten ei suinkaan ollut sallittu,

meitä oikeuteen haastamatta, toteuttaa kaupunkiamme koskevaa

rangaistusehdotustansa. Kuka meidät sitte on haastanut? Minkä

viranomaisen luona? Mainitse, kuka sen tietää, osoita se! Mutta sitäpä

sinä et voi, vaan kaikki on turhanpäiväisiä verukkeitasi[110] Kun

amphiktyonit siis tarkastelivat maata tuon miehen opastuksen mukaan,

lokrilaiset hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja olivat vähällä

heittokeihäillään kaikki surmata, muutamia hieromneemooneista he

vangitsivatkin. Kun täten syytös ja sota amphissalaisia vastaan kerran

oli saatu aikaan, Kottyphos[111] ensiksi johti amphiktyonein

sotajoukkoa, mutta kun toiset eivät ensinkään saapuneet, toiset

saapuivat taas mitään toimittamatta, niin seuraavassa amphiktyonein

kokouksessa muutamat sitä varten hankitut, jo ennestään kelvottomat

ihmiset Thessaliasta ja muista valtioista saivat Philippoksen

päällikönvaalin hyväksytyksi. Myöskin he olivat keksineet kauniita

verukkeita. Sillä he sanoivat, että heidän joko itse piti verottaa

itseään, varustaa palkkasotureita ja rangaista niitä, jotka eivät

tuolla tapaa menetelleet, taikka valita hänet. Mitäpä pitkistä

puheista? Hän valittiin näin päälliköksi. Koottuaan sitten heti tämän

jälkeen sotavoimansa ja marssittuaan Kirran alueelle, hän kirralaisille

ja lokrilaisille pian sanoi jäähyväiset ja miehitti Elateian. Jos

theebalaiset tämän nähtyänsä eivät heti olisi muuttaneet mieltänsä ja

tulleet meidän puolellemme, koko tuo puuha olisi tulvavirtana vyörynyt

kaupunkimme päälle. Niinpä ainakin sillä hetkellä he pidättivät hänet,

ja siitä teidän, oi Ateenan miehet, tulee ensi sijassa kiittää jonkun

teitä kohtaan hyvänsuopean jumalan armollista suojelusta, toiseksi

myöskin minua, mikäli tapahtumat riippuvat yhden miehen voimista. Anna

minulle nuo päätökset ja silloisia aikoja koskevat tiedot, milloin

mikin suoritettiin, jotta tietäisitte, kuinka suuria hankkeita tuo

hylkiö päässään hautoi saaden aikaan häiriötä, kärsimättä itse

kuitenkaan rangaistusta. Lue minulle päätökset.

_Amphiktyonein päätökset_. (Pappi Kleinagoroksen ollessa

esimiehenä pylagorokset ja amphiktyonein valtuutetut päättivät

kevätkokouksessa seuraavaa: koska amphissalaiset astuvat pyhälle

maalle, kylvävät ja käyttävät sitä laidunmaanaan, niin tulee

pylagorosten ja valtuutettujen tarkastaa se, erottaa pylväillä

sen rajat sekä kieltää amphissalaisia vastedes menemästä sille

alueelle.)[112]