Entiset. NOORA.
NOORA. Haa!
PAOLA. Noora! Äiti!
MANFRED. Kuka tuo on?
NOORA. Kukako olen? Se, joka pelasti sinut, ja nyt kiroo tekoansa!
Riemuitse, Ezzelinon poika, kavaluudestasi! Nyt olet murtanut Moronin
viimeisen lohdutuksen!
MANFRED (kiivaasti). Kavaluudestani!
PAOLA. Älä noin, äiti, älä noin! Se on pelastajani; se on rakkahani!
NOORA. Voi, kovan onnen lasta! Yksinäisellä kalliolla seisotte
pyörryksissä, ympärillänne aaltojen uhkaava, nielevä kita. Vielä
silmänräpäys, niin häntä odottaa mestauskirves ja sinua isäsi kirous!
PAOLA. Voi!
MANFRED. Älä vapise, rakkaani! Kuin kuolo väkevä, kuin kallio vankka
on viha, mutta kuoloa ja vihaa suurempi on rakkauden voima!
PAOLA (haaveksien). ... on rakkauden voima!
MANFEED. Minä riennän isäni luokse; pyydän häntä luopumaan
vihastansa. Lapsien liitto sitokoon, mitä isien viha katkaisi! Isäni
rakastaa minua kuin itseään, ja kun puhun rakkauden nimessä, hän ei
voi kieltää mitään. Rauha ja ystävyys puhemiehinä, palajan kosimaan
morsiantani!
PAOLA. Isäsikö? Isäsi! Voi, kuinka minä häntä pelkään, tuota isääsi!
MANFRED. Älä pelkää! Vaikka hän useinkin ankarasti kiivastuu, niin
on hänen sydämmensä minua kohtaan lempeä. Mutta ensin sinun isäsi
luo...
NOORA. Jos totta puhut ja jos tahdot vilpittömästi tehdä mitä
lupasit, niin älä mene sinne!
MANFRED. En tahdo enää piileskellä. Taisteluun!
PAOLA. He tappavat sinut, jos menet! -- Noora, äiti, silmistäsi
välähtää pelastuksen säde! Puhu!
NOORA. Jos antaisimme tuon salaisen avaimen...
PAOLA. Esi-isien hautakammion, niin! Mihinkä on muistoni hävinnyt?
(Menee kamariinsa.)
NOORA. Paolan vuoteen alla on lattiassa luukku, josta tie vie
maan-alaiseen holviin, missä Moronein on sukuhauta. Siitä tulette
salaiselle portille, jonka Paolan antama avain aukaisee. Tämä portti
vie Brentan jokeen, ja jos olette hyvä uimari niin puolen tunnin
päästä olette Pyhän Justinan luostarissa toisella rannalla. Mutta
tällä avaimella olemme kokonaan teidän vallassanne: salaportin kautta
voitte päästää vihollisen linnaan! Vanno äitisi autuuden kautta...
PAOLA (tulee sisään). Älä vanno! Vannomattakin luotan sinuun! (Antaa
avaimen.) Tuossa on isäni henki ja esi-isieni haudat, on kunniani,
vihani ja koko entinen elämäni!
MANFRED. Pakenen nyt yön pimeydessä, mutta palajan pian noutamaan
morsiantani valossa ja riemussa.
NOORA. Jo päivä koittaa. Pakene! Joka minuutti on kallis.
MANFRED. Jää hyvästi!
PAOLA. Minut jätät, eikä mikään sanoma tuo tietoa, oletko pelastunut.
NOORA. Pois!
MANFRED. Päästyäni Justinan luostariin tahdon rukouskellon hurskaalla
äänellä tervehtiä sinua.
PAOLA. Ja huomenna sydänyön hetken lähestyessä minä tahdon odottaa
sinua isieni hautaholvissa.
MANFRED. Tulen elävänä taikka kuolleena.
PAOLA. Ankara sana!
NOORA. Jos ette mene, niin olette hukassa.
MANFRED. Jää hyvästi!
PAOLA. Vielä silmänräpäys.... ainoastaan yksi... silmä vasten silmää,
sielu vasten sielua... Manfred! (Syleilevät.) Nyt pois! (Menevät
PAOLAN kamariin.)