GIORDANO (Hänen katseensa on hämmentynyt. Hän puhuu itsekseen). Missä
olet, Manfred? Mihin olet kätkeytynyt? Jos ei kenenkään muun silmä
keksi sinua, jos ei kenenkään muun käsi saavuta sinua, niin ukon
kyynelsokea silmä on löytävä askeleesi, ukon tutiseva käsi on pistävä
miekan viekkaaseen sydämmeesi.
PAOLA (tulee NOORAN kanssa kamarista). Nyt joutuin ikkunaan! Sinne
näkyy Brenta. (Hämmästyen.) Isäni!
GIORDANO. Ken siellä? -- Haa, Paolani! -- Missä olen? Niinkuin
unissa-kävijä olen eksynyt, tietämättä minne. Vuoteeltani, missä
pitkän yön istuin odotuksissani, ajoivat levottomuus, kuume, jano,
tuska minut; eikä jälkeä, eikä sanomaa, joka verivihollisemme
ilmaisisi.
PAOLA (itsekseen). Laupias Madonna! Kiitos!
GIORDANO. Mitä sanoit?
PAOLA. Minä rukoilin.
GIORDANO. Se on oikein. Rukoilkaamme, että Jumala antaisi käsiimme
koston uhrin, jonka kateuden henget ovat meiltä salanneet.
Rukoilkaamme tuota rukousta, illoin mennessämme levolle ja aamulla
herätessämme. Muistakaamme veljiesi marttyyritarinaa. Kuinka kaatui
Ubertoni?
NOORA. Giordano, armoa hänelle!
PAOLA. Ja miksi? (Itsekseen.) Vähäisen aikaa vain, niin hän on
pelastettu! (Hiljaa Nooralle.) Mene ikkunaan tiedustelemaan!
(Ääneen.) Tässä olen, isäni!
NOORA (menee ikkunaan). Voi, tuskan hetkeä!
GIORDANO. Kuinka Ubertoni kaatui, uljas Ubertoni, esikoiseni?
PAOLA. Kolmekymmentä jaloa Vicentialaista oli vannonut surmaavansa
Ezzelinon. Heidät petettiin, mutta Uberton onnistui pelastua
pakenemalla.
GIORDANO. Mutta tuo tuonelan sikiö, Ezzelino...
PAOLA. ... houkutteli kavaluudella viattomat veljeni, Hugon ja
Giordanon, luokseen...
GIORDANO. Iloisan Hugoni, rohkean Giordanoni! Ja käski...
PAOLA. ... käski rääkkäämällä kiduttaa heidän nuoria jäseniään...
GIORDANO. Kun lemmittyni, kun Tisolinoni sen näki...
PAOLA. ... niin hän syöksyi ikkunasta... ja ruumiinsa...
GIORDANO. Ja ruumiinsa musertui muodottomaksi lihamöhkäleeksi. Voi,
suloista nuorukaista! Voi, keltaisia kiharoita, joita niin usein
silittelin! Voi, kulta-omenaani!
PAOLA. Kuultuaan tuon hirmu-sanoman palasi Uberto vapaa-ehtoisesti
pelastamaan veljiänsä, mutta se oli myöhäistä, tyranni antoi...
hänet... oi, Jumala... se on kauheata... en jaksa enää...
GIORDANO. Se peikko antoi sitoa hänet neljään hevoseen, jotka...
Haa! te olette nähneet sen, te muurit, ettekä sylje pakolaista
piilostansa; te olette kuulleet sen, te kivet, ettekä muserra häntä;
te olette tunteneet tuskani kuumat verikyyneleet, ettekä armahda
minua!