PAOLA. Manfred, Ezzelinon poika!
MANFRED. Nyt tiedät kaikki! Se minä olen, ja sinä Paola Moroni,
verivihollisemme lapsi. Anna minut hänen käsiinsä!
PAOLA. Sen teenkin! Säästittekö te minun veljieni verta, ja kuitenkin
minun Tisolinoni oli yhtä suloinen, yhtä nuori, yhtä viaton kuin
sinäkin! Sinä et saa jäädä eloon.
MANFRED. Pyysinkö sitä? Taivaan autuaana olen nähnyt eloni hetkeksi
puhkeavan kukoistukseen; vavisten sydämmeni huusi: kas, Jumala koko
entistä elämätäni voimallisempi! -- Nuoria unelmia, pyhiä aavistuksia,
suloisia kukkia nousi tuhansittain rinnassani, ja kaukana ihanana
kangastuksena häämötti toivon taivaankaari, joka johtaa lemmen
paratiisiin. Ja nyt! Yksi vihan saamumin hengähdys vain, ja kaikki on
mennyt, hävinnyt, kadonnut, kaikki!
PAOLA (tuskaisena). Kaikki!
MANFRED. Mutta, Paola, minä rakastin kuitenkin sinua; anna minun
kuolla jalkojesi juureen!
PAOLA (kääntyy pois; kylmästi). En, en; en tahdo sitä nähdä. Tuolla
ulkona sinua kohtalosi odottaa, ei täällä.
MANFRED (innostuneena). En askeltakaan peräydy! Tässä on elämä
antanut minulle suurimman sulonsa, tässä kuolokin antakoon suurimman
katkeruutensa! Niinkuin perhonen valon polttamana vaipuu alas,
niin tahdon minäkin kuolla katsellen sinua, koston pyhää enkeliä!
(Paljastaa tikarinsa).
PAOLA (kauhistuen, yhtäkkiä). Suo minun paeta!
MANFRED. Pelkäätkö miekkaa? Olet oikeassa! Sitä ei tarvita. (Aikoo
reväistä pois haavansa siteet.)
PAOLA (pidättää häntä käsivarresta). Manfred!
MANFRED. Taivaan Jumala! Mitä kuulen?
PAOLA. Älä kuole! Minä rakastan sinua!
MANFRED. Etkö vihaa Manfredia? Minua pyörryttää. Sinä rakastat minua,
Manfredia, vihollista!
PAOLA. Manfred!
MANFRED. Nyt en tahdo kuolla. Nyt terve, elämä! Minun Paolani!
PAOLA. Sinun omasi olen! Sen todistan, niinkuin Jumalan kasvojen
edessä seisoisin; niinkuin alaston sydämmeni olisi paljastunut
sisustaansa myöten, eikä enää voisi peittää rajuavia ajatuksiaan.
Sinua rakastan, -- sinua rakastin silloinkin kuin tylysti työnsin
luotani pelastavan kätesi, silloinkin kuin riemuitsin surmastasi,
silloinkin kuin käskin sinut tappaa, -- sinua, aina sinua, ainoasti
sinua ijankaikkisesti.
MANFRED. Saman Jumalan kasvojen edessä minä nyt todistan sinut
morsiamekseni.
PAOLA. Suo minun hautaantua rintaasi, unhottaa koko maailma ja elää
ainoastaan sinussa!
MANFRED (halaa häntä). Ota tässä suudelmassa elämäni vala!
PAOLA. Kantaako minua vielä maa, vai olemmeko muuttaneet kaukaisien
tähtien avaruuksiin?