(Pieni kabinetti Aveiron herttuan asunnossa, koristettu kukilla
ja kasveilla. Oikealla ryhmä, joka kuvaa pyhän Sebastianin
marttyyrikuolemaa. Perällä useampia rintakuvia. Vasemmalla
ja perällä ovia.)
MOREIRA, SOUZA, MATHOS, myöhemmin AVEIRO.
SOUZA. Voimme viipyä vielä hetken. Juhla ei vielä ala. Tämä kabinetti
on viehättävä. Herttualla on aistia, se täytyy myöntää.
MOREIRA. Veljeskuntamme päällikkö uskoo siis, että se koski vain
erivapautusta, tuo kardinaalin käynti Roomassa.
SOUZA. Kaikki toimitettiin mitä suurimmalla varovaisuudella.
Veljeskunnan päällikkö ainakaan ei voinut saada selvää salaisista
sopimuksista, jos sellaisia oli olemassa.
MOREIRA (miettiväisenä). Salaisuuksia veljeskunnallemme! Te koititte
kai kaikkia diplomaattijuonia, joita Pariisissa olitte oppinut,
saadaksenne tietoonne salaisuudet?
SOUZA. Kaikki koitin -- mutta turhaan. Ei edes se ystävyyskään, jota
paavin veljentytär minulle osotti, mitään auttanut. Onneksi...
(Huomaa MATHOSEN ja rupeaa hurskaan näköiseksi.) Sen pahempi, on
hänen pyhyytensä sairas.
MATHOS. Jumalan viittaus, että hän ei menettele oikein Jeesuksen
veljeskuntaa kohtaan. Rukoilkaamme hänenkin, niinkuin kaikkein
vihollistemme puolesta!
MOREIRA. Meille olisi hyödyksi, jos hänen pyhyytensä sairaus ei
kestäisi kauan.
SOUZA (painavasti, katsahtaen Moreiraan). Luultavasti se ei olekaan
pitkäaikainen. Veljeskuntamme päällikkö on hänelle suositellut erästä
taitavaa lääkäriä, joka on tunnettu hyvistä parannuskeinoistaan.
MOREIRA (syrjään, pikaisesti). Se oli pirullinen ajatus. Mutta, Herra,
tapahtukoon tahtosi!
MATHOS. Nähkääs, kuinka väärin maailman lapset soimaavat jesuiittoja
kostonhimoisiksi ja viekkaiksi! Eikö kunnianarvoisa päällikkömme
näin osottaudu Vapahtajamme arvokkaaksi seuraajaksi, kun tämä sanoo:
"tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat?" Paavi vainoo Jeesuksen
veljeskuntaa, ja nyt tämä koittaa kostaa pahaa hyvällä ja pelastaa
hänen henkensä ajallisesta kuolemasta.
SOUZA (hiljaa Moreiralle). Miten te aiotte tuota miestä käyttää
valtioasioissa?
MOREIRA (samoin). Hän on lähetettävä Wieniin, missä hän
hurskaudellaan ja opillaan voittaa keisarinnan puolellemme pikemmin,
kuin jos olisi suurin diplomaatti. Teidän tulee vielä tänään lähteä
Pariisiin. Tiedätte, että Pombal on pian kukistettava. Se tulee
saamaan muutoksia aikaan koko meidän ulko-politiikassamme. Meidän,
täytyy erottaa kaikki ulkomaiset kenraalit armeijastamme, jonka --
se tulee meidän myöntää -- vihamiehemme on järjestänyt loistavalle
kannalle. Sota Ranskaa ja Espanjaa vastaan on siis jätettävä. Meidän
täytyy rikkoa kaikki välit harhaoppisen Englannin kanssa. Teidän tulee
Choiseulille kuvailla liiton mahdollisuutta Portugalin kanssa, jos hän
antaa Jeesuksen veljeskunnan olla rauhassa. Muistakaa, nyt koitellaan
teidän valtiotaitoanne. Pompadouria te imartelette, hovikot ostatte,
kuningasta peljätätte helvetillä, Choiseulin tunnustatte
ylimmäksenne, hän on aina mielellään ensimmäisenä. Tärkeintä on
varovaisuus. Ei mitään ylellistä prameutta, nöyrää mieltä vain,
niinkuin munkille sopii, ja hurskautta, joka soveltuu siihen
ahdinkotilaan, missä veljeskuntamme nykyään on.
SOUZA (hymyillen). Olkaa varma, että messua lukiessani lumoan naiset
niin, että puoli Pariisia kääntyy.
MATHOS (hiljaa Moreiralle). Kuinka voitte käyttää Jumalan töihin
tuota, joka on niin takertunut maailman turhuuksiin?
MOREIRA (hurskaasti). "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita".
Irstaassa Pariisissa hän hyödyttää asiaamme enemmän, kuin jos hänellä
olisi Paavalin into ja Johanneksen hurskaus.
AVEIRO (tullen sisään). Arvoisat isät, suokaa anteeksi että häiritsen
keskusteluitanne, mutta vieraita jo kokoontuu, ja pelkään että
voitte joutua ilmi.
MOREIRA. Hyvät veljet, tulkaa minun huoneeseeni. Siellä jatkamme
neuvottelujamme. (Hiljaa Aveirolle.) Oletteko pannut kutsumaan
vasalleitanne? Ovatko he aseelliset?
AVEIRO. Niinkuin tiedätte, olen ottanut asettaakseni vapaan joukon,
jos sota syttyy Espanjaa vastaan. Heidän asestamisensa ei siis ole
mitään epäluuloa herättänyt. He saapuvat Lissaboniin ensi tiedon
saatuaan.
MOREIRA. Hyvä. Ehkä piankin heitä tarvitaan.
AVEIRO. Oletteko saanut vihiä mistään?
MOREIRA. En, mutta saan tänä iltana kuninkaalta tietää kaikki.
Millaisella mielellä on hän?
AVEIRO. Tavattoman levoton. Hänen kamariherransa, Texeira, on
kertonut hänellä olleen omantunnon vaivoja siitä, että yksi hänen
monista lemmityistään on hukuttanut itsensä.
MOREIRA. Muistakaa pitää silmällä, ettei kukaan meitä yllätä.
AVEIRO. Minuun voitte luottaa. (Avaa salaoven, jonka peittää peili.
Jesuiitat menevät.)
SOUZA (mennessään). Tämä on todellakin hiipaisevaa. Voisipa vannoa,
että tämä tie viepi kaunottaren kammioon, eikä pater Moreiran luo.
AVEIRO (yksin). Tuo Moreira kohtelee minua aivan kuin koulupoikaa; aina
on salaisuuksia, joista minä en saa mitään osaa. No, kun aika on
joutunut, niin nähdään, kuka tulee ministeriksi. (Menee.)
(Näyttämö on hetken aikaa tyhjänä. Tanssisoitantoa kuuluu! Silloin
tällöin joku naamio vilkaisee sisään, mutta poistuu heti.)