Samuel ei ollut sitten aamun syönyt mitään, mutta hänen ei sentään
ollut nälkä. Suru ja lohduttomuus olivat tehneet hänet aivan
alakuloiseksi. Tavata sellaisen mailmanmiehen kuin mr Wygant, kylmän,
armottoman ja kunnianhimoisen -- se oli hänelle kauhea koetus. Mies
näytti hänestä kuin suurelta pahuuden linnoitukselta; ja mitä muuta
voi hän tehdä kuin katsella sitä voimattomassa raivossaan.
Hän meni kotiin, ja Sofia tapasi hänet ovessa.
-- Otaksuin sinun tänään syövän illallista aikaisin, sanoi hän.
-- Kuinka niin?
-- Sinulla on tehtäviä kirkossa tänä iltana.
-- Niin, muisti hän, silloin on kirkkoneuvoston kokous, ja minun
täytyy sytyttää. Mutta minä olen kyllästynyt kirkkotyöhön.
-- Kyllästynyt kirkkotyöhön? huudahti tyttö ihmeissään.
-- Niin, vastasi hän kertoen hämmästyneille ja säikähtyneille
perheenjäsenille seikkailuistaan päivän kuluessa.
Sofia kuunteli suurimmalla jännityksellä.
-- Ja sinä menit mister Wygantin luo! huudahti hän hämmästyksissään.
Oi, Samuel, miten rohkeasti tehty!
-- Hän ajoi minut ulos, sanoi nuorukainen katkerasti. Ja tohtori
Vince on suuttunut minuun -- minulla ei enään ole ketään apunani.
Sofia astui hänen luokseen ja kietoi käsivartensa hänen ympärilleen.
-- Sinulla on meidät, Samuel! huudahti hän. Me kaikki seisomme
rinnallasi, eikö totta, äiti?
-- Kyllä, sanoi mrs Stedman, mutta mitä voi meidänlaisemme köyhäväki
tehdä?
-- Ja sitten sinulla on miss Glady, sanoi Sofia hetken kuluttua.
-- Miss Glady! huudahti Samuel. Ei suinkaan hän rupea taistelemaan
isäänsä vastaan.
-- Hän sanoi sinulle rakastavansa sinua, Samuel, sanoi tyttö. Ja hän
tietää, että sinä olet oikeassa.
-- Minun täytyy mennä hänen luokseen, sanoi Samuel hetken kuluttua.
Lupasin mennä kertomaan, mitä oli tapahtunut.
-- Minäkin menen hänen luokseen, sanoi tyttö. Oh, minä olen varma
siitä, että hän on sinun puolellasi.
Tytön silmät loistivat mielenliikutuksesta. Samuel kiintyi
katselemaan häntä ja huomasi ensi kertaa, että Sofia todellakin oli
kaunis. Hänen kasvonsa olivat tulleet täyteläisemmiksi ja saaneet
takaisin värinsä senjälkeen kun hän oli alkanut saada syödä yhden
aterian päivässä Wygantin luona.
-- Etkö luule, äiti, että miss Glady tulee auttamaan häntä? kysyi
Sofia.
-- En tiedä, vastasi mrs Stedman epäillen. Se on kauheaa -- minä en
voi ymmärtää, miksi tuollaisia asioita tapahtuu.
-- Mutta sinä olet kuitenkin sitä mieltä, että Samuel teki oikein,
sano, äiti, etkö olekin? kysyi tyttö.
-- Otaksun niin, vastasi hän. Se on vaikea sanoa -- se tulee
synnyttämään niin paljon riitaa, ja jos miss Glady suuttuu, niin sinä
voit menettää paikkasi.
-- Oi, äiti! huudahti Sofia, ja molemmat nuorikot katsahtivat
säikähtyneinä toisiinsa. Sitä eivät he koskaan olleet johtuneet
ajattelemaan.
-- Sinä et saa puuttua tähän asiaan! virkkoi Samuel. Sinun täytyy
jättää se minulle!
-- Mutta minkätähden tekisit sinä kaikki uhraukset? vastasi Sofia.
Jos sinä olet siihen oikeutettu, niin enkö minäkin ole.
-- Mutta, Sofia, valitti mrs Stedman, jos sinä menettäisit paikkasi,
niin saisimme me kaikki kuolla nälkään!
Taas katsahtivat he tuskissaan toisiinsa.
-- Sofia, sanoi Samuel, minä kiellän sinua millään tavoin puuttumasta
tähän asiaan!
Mutta sydämmessään tunsi hän, että mielellään olisi ollut tuon
sanomatta. Myöskin mrs Stedman tunsi samaa ja kalpeni pelosta.
Kaikessa kiireessä söi poika muutamia suupaloja ja meni sitten
työhönsä kirkkoon. Mutta hän ei nyt mennytkään ilomielellä kuten
tavallista. Tähän asti oli hän tehnyt työtä Herralle, mutta nyt
palveli hän ainoastaan sellaisia kuin Wygant ja Hickman -- nähtävästi
kääntyi kaikki heidän palvelemiselleen sama sitten missä ja milloin
toimikoon.
-- Tulet myöhään, sanoi ukko Jacob, kirkonvartija, kun Samuel tuli.
-- Niin, sir, vastasi Samuel.
-- Tohtori Vince sanoi haluavansa puhutella sinua heti, kun tulet.
Samuelin sydän löi voimakkaasti. Oliko tohtori mahdollisesti
muuttanut mieltään?
-- Missä hän on? kysyi Samuel.
-- Kirkossa, vastasi kirkonvartija, ja Samuel meni sinne.
Heti kun hän astui sisälle, hypähti tohtori Vince ylös.
-- Samuel, huusi hän kiukkuisesti, tästä täytyy tulla loppu!
-- Mitä nyt, tohtori Vince?
-- Sinun käyttäytymisesi on enemmän kuin sopimatonta, poika, sinä
saatat minut hulluksi.
-- Mitä minä nyt olen tehnyt, sir?
-- Lankoni oli juuri täällä ja piti kauheaa meteliä. Sinä olet
soimannut ja häväissyt häntä seurakuntalaisten keskuudessa.
-- En, tohtori Vince, sitä en ole tehnyt! huudahti Samuel hämillään.
-- Sinä olet. Siitä puhuu vähän jokainen.
-- Herra tohtori, sanoi nuorukainen juhlallisesti, te erehdytte.
Minä kävin mr Wygantin luona, kuten sanoin tekevänikin. Muuten en
ole asiasta puhunut sanaakaan kenenkään kanssa lukuunottamatta, että
kerroin siitä aivan äsken Sofialle ja miss Gladylle.
-- Siinäpä se! huudahti tohtori Vince. Miss Glady on mister Hickmanin
ystävä ja vanha koulutoveri, ja luonnollisesti meni hän kohta tämän
luokse asiasta puhumaan. Ja samaa kertoi hän muillekin tuttavilleen
-- koko seurakunta tietää sen huomenna.
-- Minä olen sangen pahoillani, sir.
-- Niin, siinä näet, millaista epämieluisuutta sinä valmistat
minulle! Ja minä sanon suoraan, että tällainen ei saa jatkua enään
minuuttiakaan. Ellet sinä halua luopua hulluista mielipiteistäsi ja
hoitaa ainoastaan tehtäviäsi apulaiskirkonvartijana, niin täytyy
sinun jättää kirkko.
Samuel katseli häntä hämillään.
-- Jättää kirkko! huudahti hän.
-- Aivan varmaan, selitti kirkkoherra.
-- Tohtori Vince, tarkoitatteko, että te todellakin koettaisitte
saada minut karkotetuksi kirkosta?
-- Niin tarkoitan.
-- Mutta, tohtori, onko teillä siihen oikeutta?
-- Oikeutta? Miksi ei?
-- Teillä on oikeus ottaa minulta toimeni; mutta mitä tulee minun
karkoittamiseeni kirkosta...
-- Samuel, huudahti raivostunut pappi, enkö minä ole seurakunnan
kirkkoherra?
-- Mutta, tohtori, sanoi Samuel, tämä on Jumalan kirkko!
Syntyi pitkäaikainen hiljaisuus. Viimein virkkoi Samuel:
-- Saanko tehdä erään kysymyksen, tohtori Vince? Kun mister Hickman
oli teidän luonanne, niin kielsikö hän tehneensä rikoksen?
-- Minä en sitä häneltä kysynyt, vastasi pappi.
-- Ette kysynyt häneltä! huudahti nuorukainen hämmästyneenä. Ette
edes sen vertaa välittänyt asiasta! Taasen syntyi hiljaisuus.
-- Minä kysyin mister Wygantilta, sanoi Samuel sitten alakuloisesti,
ja hän tunnusti syyllisyytensä.
-- Mitä! huusi kirkkoherra.
-- Kyllä hän tunnusti -- koko hänen puheensa oli yhtä samaa
tunnustusta. Hän sanoi kaikkien tekevän niin senvuoksi, että siten
voidaan ansaita rahaa, ja kaikki haluavat rahaa. Hän kutsui sitä
pääoman kilpailuksi. Silloin kysyin minä häneltä, minkä tähden hän
kävi Kristuksen kirkossa, ja hän ajoi minut ulos.
Tohtori Vince kuunteli silmäkulmat rypyssä.
-- Ja mitä aijot sinä nyt tehdä? kysyi hän.
-- En tiedä, sir. Minun täytyy nähtävästi paljastaa hänet.
-- Samuel, sanoi pappi, etkö sinä kaikissa tyhmyyksissäsi koskaan ole
tullut ajatelleeksi, että olet minulle pienen kiitollisuuden velassa?
-- Oh, herra tohtori, huudahti nuorukainen vääntäen käsiään, älkää
puhuko niin minulle!
-- Minä pelastin sinut, autoin sinua, ja sinä tuotat minulle mitä
kauheimpia kärsimyksiä.
-- Tohtori, vakuutti Samuel, minä tekisin kaikkeni teidän tähtenne,
minä kuolisin puolestanne! Mutta te vaaditte minun lyömään laimin
velvollisuuteni, ja miten voin minä suostua sellaiseen?
-- Mutta etkö koskaan ole tullut ajatelleeksi, että vanhempi ja
viisaampi väki paremmin osaa arvostella asioita kuin sinä?
-- Mutta asiahan on niin selvä, sir. Ettekä te koskaan ole vastannut
minulle, käskette vaan yksinkertaisesti vaikenemaan.
Pappi ei vastannut.
-- Kun minä tulin teidän luoksenne, jatkoi Samuel, niin opetitte
te minulle rakkautta ja veljeyttä -- että pitää uhrautua ja
palvella lähimmäisiään. Ja minä päätin seurata neuvojanne, Jumala
on todistajani, etten ole tehnyt muuta kuin koettanut sovittaa
käytäntöön, mitä olette minulle opettanut. Olen koettanut auttaa
köyhiä ja sorrettuja. Ja miten voin minä tietää, ettette te ajatellut
sitä, mitä sanoitte?
-- Samuel, huudahti kirkkoherra kiivaasti, sinulla ei ole oikeutta
puhua noin. Minä teen kaiken voitavani. Minä saarnaan usein näistä
aineista.
-- Niin, sanoi nuorukainen, mutta mitä te saarnaatte? Sanotteko
rikkaille, jotka käyvät kirkossanne, totuuden? Sanotteko heille:
Te varastatte köyhiltä. Teidän on syy kaikkeen siihen hätään, joka
vallitsee kaupungissamme. Teidän täytyy lopettaa riistämisenne ja
sortamisenne, teidän täytyy luopua niistä rikkauksista, jotka olette
kansalta ottaneet. Ei, sitä te ette sano. Ja ettekö ymmärrä, mitä
tämä merkitsee, tohtori Vince? Se merkitsee, että kirkko ei täytä
tehtäväänsä. Siksi täytyy syntyä uusi kirkko jollain tavoin jonnekin.
Sillä tällaisia oloja esiintyy todellakin, niitä esiintyy meidän
keskuudessamme, ja jotakin täytyy tehdä!
Kiihkossaan hypähti nuorukainen eteenpäin ja ojensi kätensä.
-- Kansa näkee nälkää -- aivan meidän keskuudessamme -- täällä
Lockmanvillessä! Se näkee nälkää, nälkää, nälkää! Ettekö ymmärrä
sitä, tohtori Vince? Se näkee nälkää!
Tohtori väänteli mielenliikutuksessaan käsiään.
-- Poika, huudahti hän, tämä ei saa jatkua! Minä en kestä enään
kauvempaa!
-- Mutta mitä pitää minun tehdä, sir?
-- Sinun pitää alistua minun johtoni alaiseksi. Kysyn sinulta kerta
kaikkiaan: tahdotko luopua hulluista puuhistasi?
-- Tohtori Vince, sanoi Samuel, minä en voi, en voi!
-- Niin tiedä sitten, että meidän täytyy erota. Sinä jätät paikkasi
ja eroat kirkosta.
Samuelin silmät kyyneltyivät.
-- Tohtori, huusi Samuel hurjasti, älkää hylätkö minua! Minä rukoilen
polvillani, älkää hylätkö minua!
-- Sinä olet kuullut, mitä olen sanonut, vastasi pappi puristaen
kätensä nyrkkiin.
-- Mutta ajatelkaa, mitä teette! Te hylkäätte oman sielunne, te
luovutte totuudesta.
-- Mene tiehesi, sanon minä! huusi tohtori.
-- Ajatelkaa, mitä teette! Tässä on kysymys kirkon kukistumisesta.
Sillä ettekö ymmärrä, että minä olen pakotettu taistelemaan teitä
vastaan! Minä olen pakotettu paljastamaan teidät! Ja minä tulen
voimakkaammaksi kuin te, sillä minun puolellani on totuus ja te
olette sen hylännyt. Ajatelkaa, mitä teette, kun hylkäätte totuuden!
-- En tahdo enään kuulla tästä asiasta! huudahti tohtori Vince
raivoissaan. Sinä hulluttelet. Mene tiehesi, sanon minä, mene
tiehesi! Pian pois täältä!
Ja Samuel lähti tiehensä nyyhkyttäen ikäänkuin sydämmensä olisi ollut
särkymäisillään.