Samuelilla oli nyt todistuksensa, ja hän lähti suorinta tietä tohtori
Vincen luo.
-- Herra tohtori, sanoi hän, nyt voin vakuuttaa teille, että
minä olen saanut asian selville. Olen kuullut sen eräältä niistä
henkilöistä, jotka saivat rahaa.
-- Keneltä? kysyi tohtori.
-- Sitä en minä voi sanoa, vastasi nuorukainen, se ei olisi
kunniallisesti tehty. Mutta te tiedätte minun puhuvan totta.
Ja se henkilö kertoi itse minulle, että mister Hickman maksoi
kaksikymmentätuhatta dollaria Slatterylle, demokraattiselle
puoluejohtajalle, jätettäväksi kymmenelle valtuusmiehelle, jotta he
äänestäisivät vesijohtoesitystä vastaan.
Syntyi kauan kestävä hiljaisuus. Tohtori tuijotti eteensä.
-- Mitä tahtoisit minun tekevän? kysyi hän puoliääneen.
-- En tiedä, vastasi Samuel. Onko minun asiani sanoa teille, mikä on
oikein.
Jälleen syntyi hiljaisuus.
-- Poikani, sanoi tohtori viimein, tämä on minulle kauhea asia.
Mister Hickman on vaimoni veli, vaimoni on häneen hyvin kiintynyt.
Ja hän on minun hyvä ystäväni -- minä olen kaikissa kirkonasioissa
riippuvainen hänestä.
-- Mutta hän lahjoi kaupungin hallitusta, huomautti Samuel.
-- Syntyisi kauhea skandaali, jos se tulisi tunnetuksi, jatkoi
kirkkoherra. Ajatteleppa, miten kamalaa se olisi Pyhän Matteuksen
seurakunnalle.
-- Näin on asia paljoa pahemmin, intti Samuel. Ihmiset kuulevat siitä
puhuttavan ja sanovat, että kirkko suojelee rikoksentekijöitä.
-- Ajatteleppa, minkä raskaan taakan sinä lasket päälleni! huudahti
kirkkoherra syvästi huolissaan. Minun läheinen sukulaiseni!
-- Se on yhtä raskas minulle, sanoi Samuel nopeasti.
-- Miten niin?
-- Mister Wygantin tähden.
-- Kuinka niin?
-- Hänestä tulee minulle appiukko, oli Samuel aikonut sanoa; mutta
viime tingassa sanoi hänelle joku vaisto, että olisi ehkä viisaampaa
antaa miss Gladyn itsensä ilmoittaa asia, milloin hän sen katsoo
sopivaksi, ja siksi virkkoi hän: Ajattelin Sofiaa.
-- Se ei ollenkaan ole sama asia, sanoi tohtori ja uudisti
kysymyksensä: Mitä tahtoisit minun tekevän?
-- Minä en tosiaankaan tiedä. Minä itsekin hapuilen pimeässä ja
koetan etsiä, mikä on oikein.
-- Mutta sinulla täytyy olla jokin tarkoitus, kun tulet luokseni!
huudahti kirkkoherra tuskissaan. Tahdotko minun paljastamaan lankoni
ja karkoittamaan hänet kirkosta?
-- Otaksun, vastasi Samuel vakavana, että hänet pannaan vankeuteen,
mutta minun mielestäni ei häntä ole erotettava kirkosta, ei ainakaan,
jos hän haluaa katua. Ennenkaikkea pitäisi meidän koettaa taivuttaa
häntä.
-- Ja uhata häntä paljastuksilla?
-- Sanon teille, herra tohtori, vastasi nuorukainen nopeasti, että
olen paljon tätä asiaa miettinyt. Ja minusta tuntuu, kuin ei olisi
oikein hyvä ketään paljastaa taikka rangaista. Sehän synnyttää
ainoastaan katkeruutta ja vihaa, eikä meidän pidä vihottaa ketään.
-- Ah! huokasi tohtori tuntien hieman kevennystä.
-- Pääasia on se huono teko, joka on tehty. Näille varkauksille,
joita tehdään kansalta, täytyy asettaa sulku. Tänään tapasin minä sen
miehen, joka tuli tänne minun kanssani varastamaan teidän talostanne;
ja vasta nyt sain minä tietää, että hän oli vienyt joukon teidän
hopeitanne.
-- Niin.
-- Hän pyysi minua olemaan sanomatta, mitä hän oli tehnyt, ja
minä lupasin sen. Minä tunsin häntä kohtaan aivan samaa kuin te
lankoanne -- minä en halua ilmiantaa häntä enkä toimittaa linnaan.
Mutta minä ymmärsin heti, että minun täytyi toimittaa yksi asia,
täytyi taivuttaa hänet antamaan takaisin ne tavarat, jotka hän oli
varastanut! Eikö se ollut oikein, herra tohtori?
-- Oli, vastasi tohtori Vince reippaasti, se oli oikein.
-- Hyvä, sanoi Samuel. Sama menettely on oikein myöskin mister
Hickmaniin nähden. Hän on varastanut kansalta. Hän on keinotellut
itselleen oikeuden, joka hänelle ja Lockmanin pesälle yhteisön
kustannuksella tuottaa noin kymmenentuhatta dollaria kuukaudessa.
Ja siitä oikeudesta täytyy hänen luopua, heidän täytyy luopua
jok'ainoasta dollarista, jonka ovat sen avulla hankkineet. Niin
ymmärrän minä asian. Pidettäköön esim. lahjomisesta melua kuinka
paljon tahansa, mutta mitään ei ole voitettu niin kauvan, kuin ei ole
saatu varastettuja rahoja takaisin.
Tohtori istui vaijeten.
-- Ettekö ymmärrä, herra tohtori, mitä minä tarkoitan? kysyi Samuel.
-- Ymmärrän kyllä.
-- Mitä sitten...
-- Ei hyödytä koettaa, sanoi tohtori. He eivät milloinkaan siihen
suostuisi.
-- Eivätkö?
-- Eivät. Ei mikään mahti mailmassa voisi saattaa heitä niin tekemään.
-- Eikö edes se, että uhkaamme ilmiantaa heidät?
-- Ei sekään.
-- Eikö edes sekään, että asetamme heidät vankilaan?
Tohtori Vince ei vastannut. Samuel istui odottaen. Äkkiä virkkoi hän
alakuloisesti:
-- Herra tohtori, minä aijon _pakottaa_ heidät luopumaan niistä.
Nyt näen täysin selvästi, että se on velvollisuuteni. Heidän täytyy
niistä luopua!
Sitten syntyi taasen hiljaisuus.
-- Tohtori Vince, huudahti nuorukainen hetken kuluttua kärsivällä
äänellä, te tulette varmaankin auttamaan minua!
Tohtori puri huultaan.
-- En, Samuel, en tule, vastasi hän.
Samuel joutui hämilleen. Hän tunsi, kuin voimansa pettäisivät.
-- Te siis hylkäätte minut? sanoi hän haikealla äänellä.
Tohtori ei vastannut.
-- Eikö minulla ole oikeus puolellani? huudahti nuorukainen poissa
suunniltaan, Enkö minä ole puhunut totta?
-- En tiedä, vastasi tohtori. Se on liian vaikea kysymys minun
vastattavakseni. Tiedän vain, että en katso sellaisten asiain
kuuluvan kutsumukseeni. Enkä tahdo olla niitten kanssa missään
tekemisissä.
-- Mutta tohtori, tehän olette kirkon edustaja!
-- Niin, ja minun täytyy hoitaa kirkon asioita.
-- Mutta eikö se, että kansalta varastetaan, koske kirkkoa?
Ei vastausta.
-- Te sanotte harjottavanne hyväntekeväisyyttä, sanoi Samuel, te
väitätte auttavanne köyhiä! Ja minä annan teille tilaisuuden auttaa,
mutta te selitätte ei voivanne auttaa -- sentähden että autettavia
on liian paljon. Ettekä te osannut sanoa, mistä tämä seikka johtui.
Mutta nyt olen minä osoittanut -- todistanut, mikä tekee kansan
köyhäksi. Kansalta varastetaan, sotketaan se lokaan! Siltä on
varastettu oikeus hallita itse itseään ja tätä oikeutta käytetään
kansan pettämiseksi! Ettekä te kohota ääntänne kansan puolesta!
-- Minä en voi mitään tehdä, Samuel! huudahti pappi poissa
suunniltaan.
-- Voitte, voitte! Te ette halua koettaa. Te voisitte ainakin olla
auttamatta näitä rikollisia!
-- Olla _auttamatta_ niitä?
-- Niin, sir te autatte heitä! Te sallitte heidän kuulua kirkkoon,
ja sillä annatte te hyväksymisenne heidän teoilleen. Te suojelette
heitä, niin että he tulevat loukkaamattomiksi. Jos minä huomenna
lähtisin avaamaan ihmisten silmiä, niin ei kukaan minua kuuntelisi,
sentähden, että nämä herrat ovat niin kunnioitettuja -- sentähden
että he kuuluvat kirkkoon ja ovat teidän ystäviänne ja sukulaisianne.
-- Samuel! huudahti pappi. -- Ja, mikä pahinta, te otatte vastaan
heidän rahojaan, te annatte kirkon olla heistä riippuvaisen. Niin te
itse äsken sanoitte. Te annatte heidän rahojaan köyhälle kansalle
-- samalle kansalle, jolta ne ovat varastetut. Tämä saattaa kansan
sokeaksi -- se epäilee eikä ymmärrä. Ja siten autatte te kansan
pitämistä kahleissaan! Ettekö tätä käsitä, tohtori Vince? Te olette
aivan kuin palkattu siihen tehtävään!
Tohtori oli voimakkaan mielenliikutuksensa vaikutuksesta noussut
seisaalleen.
-- Tosiaankin, huudahti hän, asetat sinä ihmisen liian kovalle
koetukselle! Tämä ei voi jatkua! Minä en tahdo tästä asiasta enään
kuulla sanaakaan!
Samuel istui murtuneena.
-- Te siis hylkäätte minut! sanoi hän. Te pakotatte minut
suorittamaan tuon tehtävän yksinäni!
Kirkkoherra töllisteli häntä.
-- Mitä sitten aijot? kysyi hän.
-- Aluksi etsin minä nuo henkilöt ja koetan saattaa heidät huomaamaan
toiminnassaan esiintyvän vääryyden.
-- Poika, sinä olet mieletön! huudahti tohtori.
-- Ehkäpä, mutta minkä minä sille voin.
-- Jos otat tuon askeleen, niin ole ainakin niin ystävällinen, että
annat selvästi ilmetä, etten _minä_ ole sinua lähettänyt enkä hyväksy
toimenpidettäsi.
Samuel istui hetkisen mitään vastaamatta. Tuo pyyntö tuntui hänestä
halpamaisimmalta, mitä hänen ystävänsä oli tähän saakka lausunut. Se
ilmaisi, että tohtori Vince oli pelkuriraukka.
-- Kyllä, sir, vastasi hän viimein, voitte sen asian suhteen olla
rauhassa. Minä otan koko kuorman niskaani. Minulla ei enään ole
mitään aihetta vaivata teitä.
Hän nousi ja lähti pois.