-- Vai olet sinä taasen sallinut tehdä itsestäsi lähetyslampaan!
ihmetteli Charlie Swift heidän istuessaan tämän huoneessa.
-- Mitä? huudahti Samuel apeana.
-- Lähetyslampaan, toisti Charlie. Sellaisen pöllön, joka murehtii ja
katuu.
Samuel tunsi, kuinka hänen intonsa tuota pikaa laimeni. Vanha iva oli
vielä Charlien kasvoilla. Nuorukainen huomasi, kuinka turmeltunut ja
kurja tuo rikoksellinen oli, ja hetkessä hänen rohkeutensa katosi.
Finnegan oli viaton pikku lapsi verrattuna Charlie Swiftiin.
Hänen kääntämisensä olisi ollut suurtyö ja todistus innosta ja
innostuksesta. Samuel päätti ryhtyä älykkäästi yrittämään.
-- Minua kohtaan on oltu sangen hyviä, sanoi hän.
-- Uskon sen, vastasi toinen välinpitämättömästi.
-- Ja tohtori Vince on tosiaan kovin hyvä ihminen, jatkoi Samuel.
-- Hm! murahti murtovaras lisäten sitten kiihkeästi: Et suinkaan ole
puhunut hänelle mitään minusta?
-- En! huudahti Samuel.
-- Etkö sanaakaan?
-- Ettekö muista, että lupasin vaijeta?
-- Hyvä, sanoi Charlie, tahdon vain varottaa sinua. Voithan kyllä
mennä niitten kirkkorakkien roikkaan, jos sinulla on halua, mutta
muista, ettet mainitse mitään niin sanotuista eksyneistä veljistäsi,
jotka ovat menneet helvettiin. Äläkä unohda, että minulla on suuri
joukko tohtorin hopeakaluja. Samuel säpsähti.
-- Oh! huudahti hän.
-- Etkö sitä tiennyt? sanoi toinen nauraen.
-- En tiennyt.
-- Mitä sitten luulit minun tehneen sillä aikaa, kun sinä olit
vahdissa?
-- Samuel ei hetkeen aikaan puhunut mitään.
-- Mutta miksi valitsitte juuri tohtori Vincen? kysähti hän äkkiä.
-- Siksi, että tunsin hänen talonsa.
-- Mutta hän on pappi! Sehän oli väärin!
-- Mitä vielä, nauroi Charlie. Hän on varoissaan.
-- Miten niin?
-- Näes, hänellä on rikas vaimo. Kuinka saatoitkaan luulla, että hän
olisi sellaisessa paikassa, ellei hänellä olisi muuta kuin palkkansa.
-- En ole sitä asiaa ollenkaan ajatellut.
-- Hän on naimisissa naisen kanssa, joka kuuluu kaupungin
rikkaimpiin. Eikä heiltä mitään puutu.
Syntyi hetkisen hiljaisuus.
-- Ettekö luule tohtori Vincen olevan hyvä ihminen? kysähti sitten
Samuel.
-- En tiedä, vastasi Charlie Swift. En minä ole koskaan hänen
kanssaan riidellyt. Mutia minä en pidä hänen ammatistaan.
-- Eikö hän tee ihmisille paljon hyvää?
-- Ehkäpä, vastasi toinen olkapäitään kohottaen.
-- Köyhälle kansalle? uteli Samuel itsepäisesti.
-- Sen uskon, myönsi Charlie. Mutta sinun pitäisi myös huomata, että
hänen hyvyytensä ryöstää heiltä miehuuden ja yritteliäisyyden --
tekee heistä kerjäläisiä. Mutta minä en kuulu siihen lajiin.
-- Miksi luulette hänen heitä auttavan?
-- Perhana, hänhän saa siitä maksun.
-- Mutta seurakunnan jäsenet maksavat rahat. Miksi he sen tekevät?
Varas mietti hetkisen.
-- Luulen heidän tekevän sen uskoakseen olevansa hyviä.
-- Niinkö?
-- Varmasti senvuoksi! vakuutti Charlie. Ajatellaanpa esimerkiksi
muutamia suurpetkuttajia, jotka käyvät siellä kirkossa. He käyttävät
kuusi päivää viikosta kynsiäkseen ihmisiä paljaaksi. Etkö luule
olevan mukavaa sitten sunnuntaina ajaa kirkkoon ja pistämällä viiden
dollarin setelin kolehtilaatikkoon kuitata koko juttu?
Samuel etsi vastausta näihin julmiin soimauksiin.
-- Minusta te ette puhu aivan oikein, vastusteli Samuel.
-- Kuinka niin?
-- Ensinnäkin eivät sellaiset miehet mene kirkkoon.
Charlie tirkisteli häneen.
-- Mitä sanotkaan? huudahti hän.
-- He eivät mene, intti Samuel.
-- Miksi eivät menisi?
-- Perhana, siksi että he eivät välitä mennä. Eivätkä he olisi
tervetulleetkaan...
Charlie puhkesi nauruun.
-- Poika-rukka! huudahti hän. Mutta sanoppa minulle, mitä sinä
oikeastaan olet siellä kirkossa tehnyt.
-- Minä olen kirkonvartijan apulainen, vastasi Samuel arvokkaasti ja
vakavasti.
-- Niin, niin. Mutta tuskinpa sellainen virkamies suuriakaan saa
nähdä seurakuntaa.
-- Ettekö tahtoisi selittää minulle asiaa, pyysi Samuel hetkisen
vaitiolon jälkeen.
-- Tuskinpa tiedän, mistä alottaisin, vastasi Charlie. Siellä on niin
perhanan suuri valikoima roistoja. Oletko pannut merkille pientä,
isovatsaista äijää, jolla on omituinen poskiparta -- hän näyttää
aivan luumulta?
-- Tarkoitatteko Mister Hickmania?
-- Juuri sitä samaa otusta. Eikö hän olekin eräs kirkon tukipylväistä?
-- Niinpä luulen, vastasi Samuel. Hän on kirkkoneuvoston jäsen.
-- No, oletko ennen kuullut puhuttavan mister Hickmanista?
-- Tiedän, että hän on kuuluisa lainoppinut; ja olen kuullut, että
hän hoitaa Lockmanien pesää.
-- Niin, sanoi Charlie, etkä sinä varmaankaan, tiedä, mitä tämä
sisältää.
-- En tiedä, myönsi Samuel.
-- Jaa, se sisältää sen, jatkoi Charlie, että hän oli vanhan
Lockmanin uskottu, ja että hänen kätensä oli jokaisessa mustassa
teossa, jonka tuo vanha petkuttaja viimeisen kolmenkymmenen vuoden
kuluessa teki. Edelleen sisältää se sen, että hän nyt hoitaa liikettä
ja tekee kaikki ne konnuudet, joita täytyy tehdä, hän esim. lahjoo
kaupungin valtuusmiehiä ja paljon muuta.
-- Luuletteko tohtori Vincen tietävän tuon? kysähti Samuel.
-- Jollei hän sitä tiedä, niin eipä hän tosiaan tiedä paljoa.
-- Hänen kirkkonsa jäsen! huudahti nuorukainen.
-- Lörpötystä! sanoi Charlie nauraen. Sinä Samuel olet liian
yksinkertainen. Mitä tekemistä kirkolla on liikeasiain kanssa?
Katsoppa esim. ukko Wygantia -- hänkin on kirkkoneuvoston jäsen!
-- Tarkoitatteko miss Gladyn isää?
-- Niin, vanhan Lockmanin lankoa. Hän on Lockmanin pesän toinen
hoitaja. Ja luuletteko, että on tehty mitään konnantyötä, jota hän
ei tuntisi. Jos esim. demokraatit ensi vuonna tulevat valtaan, niin
tapahtuu se Wygantin varoilla.
-- Mutta minkätähden? huudahti Samuel ihmeissään.
-- Etupäässä siksi, että hänen täytyy lainlaatijakuntaan saada
miehensä äänestämään lapsityötä koskevaa lakiehdotusta vastaan.
-- Lapsityötä koskevaa lakiehdotusta!
-- Niin! Sinä kai tiedät, että hän on taistellut sitä vastaan?
Tahdotaan kieltää alle neljäntoistavuotisten lasten työ
puuvillatehtaissa. Wygant lähetti Jack Pembertonin kongressiin
ainoastaan taistelemaan tätä lakia vastaan.
Samuel vään teli käsiään. Hän oli yhtäkkiä nähnyt edessään
pikku-Sofian kuihtuneine kasvoineen.
-- Mutta minkätähden tahtoo hän pitää tehtaassaan lapsia? huudahti
Samuel.
-- Minkätähden! Hyvä jumala, sentähden, että hän voi maksaa heille
vähemmän ja panna heidät työskentelemään ankarammin. Luuletko hänen
pitävän heitä heidän terveytensä tähden?
Syntyi pitkäaikainen hiljaisuus. Poika taisteli kauheinta kummitusta
vastaan, mikä häntä milloinkaan oli pelottanut.
-- Minä en usko, että hän siitä tietää! Kuiskasi hän melkein kuin
itsekseen.
-- Kuka? kysyi Charlie.
-- Tohtori Vince, vastasi Samuel nousten nopeasti. Minä menen
puhumaan asiasta hänelle.
-- Aijotko mennä puhumaan hänelle?
-- Menen, hän sanoo minulle totuuden. Charlie tirkisteli häntä
leveästi nauraen.
-- Neuvon sinun olemaan sitä tekemättä, huudahti hän.
-- Minä menen, vastasi nuorukainen päättävästi. Ja huvitettuna
istahti murtovaras laatikkonsa päälle.
-- Mene vaan, se on oikein! kehoitti hän. Anna hänen kuulla koko
juttu ja tule sitten takaisin kertomaan, miten kävi.