Samuel lähti tiehensä vieläkin tuumiskellen vaikeata kysymystä.
Jotakin täytyi master Albertin suhteen tehdä, se oli varmaa.
Ennenkuin Samuel meni syömään päivällistä, oli hän ehtinyt tehdä
vielä toisen suunnitelman. Hän kääntyisi miss Gladyn puoleen! Hän
koettaisi saada tämän ryhtymään kadonnutta pelastamaan!
Kello kahdeksan seuraavana aamuna saapuivat Samuel ja Sofia miss
Wygantin kotiin saadakseen puhutella häntä. He menivät palvelijain
käytävälle, mutta palvelustyttö, joka tuli avaamaan, kehoitti heitä
vielä poistumaan, koska miss Glady ei koskaan tavannut nousta ennen
kello kymmentä eikä koskaan ennen kello yhtätoista ottanut ketään
vastaan.
He siis palasivat kotiin ja tulivat takasin kello yksitoista. Heidät
johdettiin erääseen arkihuoneeseen toisessa kerroksessa, ja siellä
tuli miss Glady heitä vastaan puettuna tulipunaiseen aamutakkiin.
-- Vai tämäkö on Sofia! huudahti hän. Voi sinua pikku tyttöraukka!
Ja hän katseli tarkkaan pientä tehtaantyttöä, jonka vartalo oli
kutistunut, posket kuopalla ja hame kulunut ja paikkainen. Sofia
puolestaan tarkasteli ihmeellistä prinsessaa, joka oli pitkä ja
komea, joka säteili terveyttä ja kauneutta.
-- Ja sinä työskentelet meidän pumpulitehtaassamme! huudahti miss
Glady. Kuinka kauheaa! Ja väitättekö te täydellä todella, Samuel,
että tämä lapsi on kolmentoistavuotias?
-- Kyllä, miss Glady, vastasi Samuel. Tyttö kääntyi nopeasti ja
painoi seinässä olevaa nappulaa.
-- Lähettäkää tänne missis Harris, sanoi hän sisään astuvalle
palvelijalle.
-- Missis Harris on meidän taloudenhoitajattaremme, lisäsi hän
kääntyen Samuelin puoleen. Minun täytyy kysyä häneltä neuvoa tässä
asiassa.
-- Neuvon kysyminen kävi hyvin nopeasti.
-- Missis Harris, tämä on Sofia Stedman, pieni tyttö, jota minä
haluan auttaa. En tiedä, mitä hän osaa tehdä, mutta siitä voitte te
ottaa selvän. Minä tahdon, että hän saa jonkinlaisen paikan täällä,
mutta kovaa työtä ette saa hänellä teettää.
-- Mutta, miss Glady, sanoi taloudenhoitajatar hämmästyneenä, minä en
tiedä hänelle mitään työtä.
-- Te saatte luvan löytää jotakin, oli nuoren neidin vastaus. Minä
tahdon, että hän saa tilaisuuden oppia. Ottakaa hänet mukaanne, niin
saatte puhua asiasta.
-- Kyllä, miss Glady, sanoi missis Harris, ja niin jäi Samuel yksin
jumalattarensa kanssa.
Samuel istui katse kiinnitettynä lattiaan. Hän aikoi juuri ottaa
esille sen raskaan kysymyksen, joka hänen mieltään painoi, kun miss
Glady virkkoi.
-- Samuel, kysyi tyttö, miksi te jätitte serkkuni?
Samuel epäröi.
-- Minä... minä en puhu siitä mielelläni, miss Glady.
-- Niin, mutta kertokaapa siitä minulle, intti tyttö.
-- Lähdin pois siksi, että huomasin hänen juovan itsensä juovuksiin,
vastasi Samuel.
-- Oh! huudahti tyttö. Koska se tapahtui?
-- Keskiviikkoa vasten yöllä, miss Glady.
-- Kertokaa minulle koko juttu, Samuel.
-- Minä... minä teen sen hyvin vastenmielisesti, soperteli Samuel.
Juttu ei ole sovelias kerrottavaksi hienolle naiselle.
-- Tiedän asiasta jo vähän kamaripalvelijani kautta. Jack Holliday
oli siellä, eikö niin?
-- Oli.
-- Ja muutamia naisia?
-- Niin.
-- Kuinka monta, Samuel?
-- Neljä, miss Glady.
-- Kertokaa enemmän, Samuel. Mitä naisia ne olivat?
Samuelin oli hyvin vaikea vastata näihin kysymyksiin. Puhuessaan hän
punastui. Mutta miss Glady ei ollut ollenkaan hämillään, päinvastoin
oli hän halukas kuulemaan asian yksityiskohdista.
-- Sanoitte hänen nimensä olleen Belle. Mahtoiko hän olla sama tyttö,
joka esiintyi "Mandelayn tytöissä"? Oliko hän tanssijatar, Samuel?
-- En tiedä, miss Glady.
-- Mitä sitten?
Samuel vaikeni, mutta virkkoi hetken kuluttua:
-- Sitä en tosiaankaan voi kertoa.
-- Miksi ette?
-- Siksi että olen luvannut vaijeta.
-- Kenelle olette luvannut?
-- Ylikonstaapelille, miss Glady.
-- Ylikonstaapelille! Oh, minä tiedän, poliisiylikonstaapelille.
-- Niin.
-- Mutta mitä tekemistä oli poliisilla tämän asian kanssa?
-- Ne panivat minut vankilaan, miss Glady. He luulivat minun sen
tehneen.
-- Tehneen -- mitä sitten? Taas vaikeni poika.
-- Kuulkaa, Samuel, sanoi miss Glady. Te tiedätte, että minä olen
Pertin serkku. Hän on aivan yksinään mailmassa, ja minä olen hänestä
edesvastuussa...
-- Oh, miss Glady! huudahti nuorukainen. Kunpa te vaan tahtoisitte
häntä auttaa. Minun tarkoitukseni oli juuri kysyä teiltä...
-- Mutta kuinka voin minä häntä auttaa, ellette te anna minulle
mitään tietää!
Se vaikutti. Samuel kertoi koko jutun. Miss Glady istui mykkänä
kauhusta.
-- Hän tappoi itsensä! Hän tappoi itsensä! huudahteli hän kyeten
tuskin puhumaan.
-- Niin, miss Glady, sanoi Samuel. Ja se oli kauheaa! Ette voi
käsittää, kuinka kauheaa se oli!
-- Luin sanomalehdestä itsemurhasta. Mutta en mitenkään edes
aavistanut, että Pertti olisi jotenkin sekaantunut asiaan.
Syntyi hetken hiljaisuus.
-- Hänellä on omallatunnollaan kauhea asia... alkoi Samuel.
-- Hänen täytyy olla kauheasti pelästynyt, virkkoi tyttö lisäten
nopeasti: Samuel, ette suinkaan te ole tästä kenellekään puhunut?
-- En ainoallekaan ihmiselle, miss Glady.
-- Oletteko varma siitä?
-- Täydellisesti.
-- Ette ole siitä kertonut tohtori Vincelle?
-- Sanoin hänelle vain, että lähdin master Albertin luota siksi, että
hän joi itsensä juovuksiin, ja se oli totta, miss Glady.
-- Oli, vastasi tyttö lisäten: Tehän puhutte aina totta, Samuel,
ettekö puhukin.
-- Koetan tehdä niin, vastasi tämä.
-- Te olette hyvin hyvä ihminen, eikö totta? huudahti tyttö. Samuel
punastui.
-- Ei, sanoi hän juhlallisesti, minä en ole ollenkaan hyvä ihminen.
Miss Glady, tarkasteli häntä hetkisen, jonka jälkeen hänen kasvonsa
menivät hymyyn.
-- Olen kuullut sananlaskun, lausui hän: Jos olet hyvä, tulet
onnelliseksi, mutta menetät paljon hauskuutta.
Samuel mietti.
-- Se on kauhea lause, selitti hän vakavana.
Miss Glady nauroi. Hän jatkoi Samuelin kuulustelemista
itsemurha-asiasta ja antoi tyydyttää uteliaisuuttaan viimeisten
rumien yksityiskohtien suhteen.
Sitten pudisti hän päätään ja kysyi äkkiä:
-- Miksi teillä on tuo kauhea esine? Samuel säpsähti.
-- Mikä esine? kysyi hän.
-- Tuo kaulaliina.
-- Minä ostin sen itselleni... Samuel vaikeni hämmentyneenä ja tytön
naurunhohotus kaikui huoneessa.
-- Ottakaa se pois! sanoi hän.
Tyttö nousi ylös, meni Samuelin luo ja sanoi:
-- En voi sitä katsella.
Vapisevin sormin otti Samuel liinan kaulastaan. Ja tyttö irroitti
vyötäisiltään kauniin punaisen nauhan leikaten sen sopivan pituiseksi.
-- Ottakaa tämä, kehoitti hän Samuelia, niin minä näytän, miten se
solmitaan.
Samuel oli kuin unessa. Tyttö oli aivan hänen lähellään, ja
hänen sormensa leikkivät Samuelin kaulan ympärillä. Samuel tunsi
kasvoillaan hänen henkäyksensä, hänen juovuttava tuoksunsa tunkeutui
Samuelin sieramiin. Veri nousi Samuelin päähän, suonet hänen
otsallaan paisuivat, ihmeellisiä, outoja ajatuksia liikkui hänen
mielessään.
-- Kas, nyt on parempi, huudahti tyttö peräytyen askelen voidakseen
ihailla työnsä tulosta. Hän hymyili ihastuttavasti Samuelille.
-- Teillä ei ole ollenkaan makua, Samuel. Minun täytyy teitä
kasvattaa.
-- Paljon kiitoksia, miss Glady, vastasi Samuel hämillään.
-- Tehän tulette silloin tällöin tervehtimään Sofiaa?
-- Tulen, tulen, vastasi Samuel hätäisesti.
-- Ja tulette joskus, kun minä olen kotona.
-- Samuel veti henkeään, puristi kätensä nyrkkiin, mutta vastasi:
-- Tulen.
-- Älkää pelätkö minua, lisäsi tyttö ystävällisesti. Te ette anna
itsellenne puoleksikaan niin paljon arvoa, kuin teidän pitäisi,
Samuel.
Sitten kuului ääntä etuhuoneesta, miss Glady kääntyi ympäri, ja
sisälle astui taloudenhoitajatar mukanaan Sofia.
-- Mitä nyt? kysyi Glady.
-- Hän ei osaa yhtään mitään, vastasi mrs Harris. Mutta jos tahdotte,
että hänen pitää saada opetusta, niin voihan hän käydä asioilla ja
ommella...
-- Hyvä on, sanoi miss Glady. Ja maksakaa hänelle hyvin. Oletko
tyytyväinen Sofia?
-- Kyllä, neiti, kuiskasi lapsi heikolla äänellä ja niin kiintyneenä
tämän verrattoman olennon ihailemiseen, että voi tuskin lausua noita
kahta sanaa.
-- Sitten on kaikki hyvin, sanoi miss Glady. Tulkaa huomenna, Sofia.
Ja hyvästi, Samuel. Nyt minun täytyy lähteä ulos ratsastamaan.
-- Hyvästi, miss Glady, sanoi Samuel. Älkää unohtako, mitä teidän
piti sanoa master Albertille!.