Paitsi poroja on jokaisessa kolttatalossa kotieläiminä vielä
lampaitakin, _sautsoja_ eli _labbeksia_, jotka, niinkuin muutkin
koltat, erämaan ikuisina kiertolaisina kulkevat asuntopaikalta
toiselle, talvikelillä poron ahkiossa ajellen, kesällä taas muun
muuttoväen joukossa metsäpolkuja kapistellen taikka veneellä matkaten
järvien ylitse. Kepeäjaikaisina metsäpolkujen juoksijoina voivat ne
helposti seurata muuttavaa joukkoa samoinkuin pienet kolttapojat ja
tyttäretkin, ja veneissä sekä ahkioissa ne kuljetetaan kuten muutkin
perheen jäsenet. Kolme, neljä lammasta voidaan aina yhteen ahkioon
peitellä.
Hyvässä talossa saattaa lampaita olla kymmenkunta, viisi-, kuusitoista,
jopa parikymmentäkin karitsojen kanssa, mutta pikkutalossa on vain
viisi, kuusi villanantajaa, jopa joskus ainoastaan pari vain.
Kevät-, kesä- ja syksypaikoilla asuttaessa saavat lampaat juoksennella
vapaina talon ympäristössä järven rantakentältä ruokaansa etsiskellen.
Kauemmaksi kotipihasilta ne eivät kaikkoa, siinä vain liikuskelevat
lähettyvillä, enintään käyden metsänreunaan kangasruohoja
näpertelemään. Kuumimman päivänhelteen sekä viileän yön makailevat
sautsat pienessä turvepeitteisessä kodassa, _sautsapuoressa_, joka
aituuksineen on kyhätty kentälle metsänreunaan, taikka lepäilevät ne
_suovvun_ ympärillä, jonka kolttaeukko on turpeista ja lastuista
laittanut kiusallisten sääskien, _tshuushkien_, varalta, taikka
toisinaan ne vieri vieressä märehtien kyhjöttävät pirtin varjoisalla
seinustalla.
Kesäruohon lisäksi, jota lampaat kentältä saavat, annetaan niille --
samoin kuin koirillekin -- kaikenlaisia ruuanjätteitä, kalanlientä ja
kalakeiton tähteitä, kalojen sisälmyksiä, taikka keitetään niille
kalanpäistä ja totkuista oma vellinsä, _sautsa-vierra_. Sautsapuoren
aitauksessa on pitkä ahkionmuotoinen kaukalo, _sautsa-kaarad_, josta
sautsa-vierrat ja ruuanjätteet lampaille tarjotaan.
Kesällä kerätään lampaille talvenvaraksi järvien, jokien ja jänkien
rannoilta heiniä ja kortteita sekä kankailta jäkäliä, joita säilytetään
_jeilpuoressa_, jäkäläpuurissa. Samoin kaikki kalanpäät ja ruodot ja
muut kalanjätteet kuivataan ja talletetaan talvenvaraksi. Kapakalojen
päät, kun kalat ovat kuivaneet, irroitetaan lampaiden varaksi omaan
kasaansa, ja kalan sisälmykset taas kootaan totkuastioihin samoin
lampaiden talvitarpeiksi.
Talvikylissä on lampailla omat, hirsistä salvetut sautsapuorensa.
Kesällä kootuilla heinillä ja jäkälillä sekä kesäkalastuksen tuotteilla
niitä ruokitaan. Kalanpäistä ja totkuista keitetään velliä, joka
"suurustetaan" jäkälillä, ja sitä annetaan lampaille aamuateriaksi.
Mutta kirkkaina talvipäivinä saavat lampaat juoksennella omia aikojaan
ulkona pirtin ympäristöillä ja kyläkentällä, ja jyrsiskellä pihamaalle
rakennustarpeiksi vedätettyjen petäjien kaarnaisia runkoja sekä
näperrellä huoneiden seinuksilta talonväen kylmettyneitä
"nurkantakaisia", toimien siten kylän terveyslautakuntana. Kylmillä
ilmoilla kutsutaan seinustain puhdistelijat pirttiinkin, aterialle, ja
tarjotaan niille kala- ja jäkäläkeittoa isosta kaarasta. Palkaksi
saadaan useita kasoja pyöreitä papanoita. Illalla ajetaan lampaat
puoreensa ja heitetään heinätukko niille iltasyönnöksiksi.
Talviruokinnan aikana tapetun lampaan liha ei koltalle oikein maista,
tullen ehkä liiaksi "nurkantakaiselle". Siksi hän sen myykin ryssälle
taikka norjalaiselle. Mutta kesälaitumilla, kesäheinillä ja kalalla
kasvanut lammas on hänestä sentään syöntikelpoinen, vaikka ei kyllä
vedä vertoja porolle.
Lampaittensa paksuista villoista värttinöi kolttaemäntä paksua
villalankaa, josta kutoo vanttuita ja sukkia sekä vahvoja villaraanuja.
Useat kolttaemännät käyttävät lammasta maidonantajanakin. Syksymmällä
kesää, kun karitsat jo ovat kasvaneet isommiksi, sitovat emännät
lammasemon utaret, niin ettei karitsa niitä enää saata nilkoa, ja itse
he sen sijaan pari kertaa päivässä tiristävät niistä tuohikupposeensa
pikku tilkkasen, noin kahvikupillisen lampaasta. Tuohisuppilolla, jonka
pohjaan on työnnetty sammalia taikka vaatetukko, he siivilöivät
tilkkasensa, ja varsin mielellään sillä sitten koltat teetänsä
maustavat. Joskus näkee kolttatalolla pikku tyttöjen sekä poikastenkin
lammasta heruttelemassa; toinen pitelee maidonantajaa kaularemmistä ja
toinen kyköttää totisena lypsäjän hommissa. Hyvillä mielin sitten
lähdetään maitotilkkasta teenjuojille tarjoamaan.