INGA (keskeyttää). Minä ajattelen että Erik Persson ainakin aluksi
istuu vaieten. Ja niin kauan kun hän vaikenee, ei ole mitään hätää,
mutta sitten hän ei voi olla sanomatta paria sanaa Hildurille ja
silloin hän joutuu pulaan. "Eipä taida Gudmund tullakaan tänään", sanoo
isä. "Eipä suinkaan", vastaa Hildur, "hän on käynyt täällä niin usein,
että nyt hän on väsynyt." -- "Mutta etkö sinä Hildur kuitenkin ole
mielestäsi liian hyvä hänelle?" sanoo lautamies. "Sinä olet vähintäin
seitsemän kertaa arvokkaampi häntä, jos teidät pantaisiin vaakaan."
GUDMUND. Ei, nyt minun täytyy lähteä Ålvåkraan! On paha antaa Hildurin
odottaa. Hänenlaisensa komean tytön. Tosiaankin hänen veroistaan ei ole
toista. On aivan ihmeellistä että hän välittää minusta. Ja sittenkään
en minä ole mennyt hänen luokseen!
INGA. Eikä sinun tarvitse! Kuuleppa nyt, niin isäkin on samaa mieltä
minun kanssani! Ja sinä tiedät isän olevan viisaimman meistä kolmesta.
Etkö muista, että minä sinua kehoitin tutustumaan Hilduriin. Silloin
sinä pidit häntä liian hienona ja rikkaana. Sanoit, ettei hän edes
viitsi katsoa sinuun. Nyt minä luulen sinun kuitenkin tunnustavan, että
minä sillä kertaa olin oikeassa.
GUDMUND. Te olitte oikeassa. Mutta enköhän minä nyt kuitenkin mene
Ålvåkraan?
INGA. Odota nyt siksi vain kunnes Helga tuo kahvin, sitten voit lähteä
matkaan. Helga leipoi eilen, sillä me tiesimme sinun jäävän kotiin.
Katsohan, olen aivan varma siitä että Hildur nyt on joutunut niin
pitkälle isänsä kanssa, että on ruvennut itkemään. Hän on varmaankin
sanonut isällensä, ettei hän mene ikinä naimisiin, jos ei saa sitä
jonka tahtoo. Nyt minä luulen, että Erik Persson istuu ja tuumii. "Eipä
tiedä," ajattelee hän, "ehkä Gudmundin lainen kunnon ja ahkera mies on
minulle parempi vävy kuin joku muu, joka ei ymmärrä rahoja pidellä. On
muutakin olemassa, joka korvaa suuret rikkaudet -- --"
HELGA (keittiöstä). Tulee vieraita! Ålvåkran lautamies, naisväki on
mukana!
GUDMUND (onnellisena). Herran nimessä, mitä ihmeitä! (Kiirehtii
ovelle.) Minä sanon toisen kerran teille, äiti, mikä velho olette.
INGA (Erlandille). Taitaa olla parasta, että sinäkin menet
vastaanottamaan. Gudmundiin ei ainakaan voi luottaa. (Kuuluvammin.)
Oletko siellä, Helga?
HELGA. Kyllä, hyvä emäntä.
INGA. Ota tuolta kirstusta esille minun kirjailtu kaulahuivini ja paras
esiliinani! Tässä on avain.
HELGA (täyttää kiirehtien käskyn). Tässä, Inga-äiti!
INGA. Kiitos! Auta nyt pyhäkorut päälleni! (Helga riisuu hänen yltään
vanhan kaulaliinan.) Pane ne kauniisti kokoon, ja laske ne vuoteelle!
(Helga tekee sen.) Kas niin! Olenko minä nyt hieno? Meneppäs nyt
keittämään oikein hyvää kahvia! Ja tuo se sisään heti kun se on
valmista!
HELGA (ottaa käärönsä). Kyllä, emäntä.
INGA. Odota vähän! Pane tarjottimelle sekä mandelileipiä että
sokerikakkua, ymmärrätkö?
HELGA. Kyllä, emäntä!
(Menee kiireisesti ulos.)
(Vieraat ovat nyt tulleet eteiseen, missä he riisuvat
turkit yltään Gudmundin ja Erlandin avulla.)
LAUTAMIES ERIK PERSSON (tulee ensiksi valmiiksi ja astuu sisään
tervehtimään Ingaa). Jumalan rauhaa ja hyvää iltaa, emäntä! Tänne me
tulimme aivan päistikkaa. Mutta minulla oli asiaa tänne Erland
Erlandsonille ja naisväki halusi tulla keliä koettelemaan.
INGA (pudistaa hänen kättään istualtaan). Niin, kyllä on ihmeellistä,
lautamies, että vaikka sitä olisi pitäjän mahtavin mies, niin on
kuitenkin niitä, jotka pakottavat hänet tekemään tahtonsa mukaan.
LAUTAMIES (sävyisästi). Niin, minä olen kyllä oppinut taipumaan
naisväen tahtoon.
LAUTAMIEHEN EMÄNTÄ ANNA. (Hän on pieni ja mitättömän näköinen, katoaa
melkein miehensä ja tyttärensä rinnalla, jotka molemmat ovat suuria ja
esiintyvät varmasti. Ojentaa Ingalle kätensä.) Mitenkä jaksetaan
talossa? (Kun Inga yrittää nousta.) Ei, jääkää vain istumaan!
INGA. Lautamiehen emäntä suo anteeksi, ettei täällä ole niinkuin tulisi
olla! Ei ole hyvä, että talon emännän täytyy istua paikoillaan eikä
pääse liikahtamaan. Kyllä olisi nuori emäntä tarpeellinen tähän taloon.
ANNA. Kyllä kai Gudmund siitä huolen pitää.
INGA. Se on toki selvää. Mutta nyt hän on sellainen hupakko, ettei hän
tyydy vähempään kuin kaikkein parhaimpaan.
LAUTAMIES (rykäsee).
(Anna astuu syrjään, tehdäkseen tilaa Hildurille, joka on kookas,
vaaleaverinen ja kaunis, yllään kallisarvoinen kansallispuku.)
INGA. Tule nyt tänne, Gudmund, niin että voin nojata käsivarteesi!
Sillä minä tahdon nousta, ymmärrätkö, kun tervehdin sitä, joka nyt
tulee. (Juhlallisesti ja liikutettuna, ottaessaan Hilduria kädestä ja
jäädessään ponnistaen seisomaan.) On jotakin suurta saada tervehtiä
sitä, jonka minä mieluimmin kaikista näkisin askartelevan ja johtavan
sijastani tässä vanhassa tuvassa. Jumala siunatkoon sinua, lapseni!
Minä tiedän, ettet sinä pelkää saada miestä, joka tarvitsee
työtätekevän vaimon.
HILDUR (huomattavan liikutettuna vastaanotosta). Minä olen niin
iloinen, jos tahdotte vastaanottaa minut tyttärenä. Te ette saa
ajatella minua uutena emäntänä.