EELIS: Mutta totuutta puhutaan, ja sen täytyy tulla ilmi vielä tänä
päivänä. Ei, oitis, juuri nyt on isän se valhe paljastettava. Se juuri
kukisti isän inhoon ja murheeseen. Siitä tuli vararikko. Se vei minun
sydämestäni voiman, vaikka ensi hetkessä hourailinkin toista. — Ja
siitä valheesta on sinunkin päästävä nyt.
RAUHA: Sano se valhe, en pelkää.
EELIS: Isän on se sanottava. Sitten — — tulkoon häpeä. Sen voi ainakin
myrkyllä pestä.
RAUHA: Puhut jotain luonnotonta. Mutta koska se tuntuu koskevan myöskin
äitiämme, vaadin selvää puhetta.
EELIS osoittaen vastapäiselle seinälle: Katsopas tuota äitimme kuvaa.
Hän oli kaunis nainen, syntisen kaunis. Hän on varmaan pettänyt
rakastettuansa. — Hänen äitinsä myöskin, ja esiäidit kaikki. — Ja
Agneksen äiti ja äitien äidit, elukkaan saakka — —
RAUHA kauhistuneena: Nyt alan ymmärtää! Tässä on isän juonet takana.
Hän tahtoo tuhota sinun sielusi sairauteen. Se mies on totisesti pahan
hengen kätyri! Tästä täytyy tulla selvä. (Menee peräovelle.) Isä, isä!
EELIS: Nyt nähdään, mitä siittävät pyhät valheet! (Istuu jälleen
vuoteen jalkapuoleen.)