KAARIN: Olitko vappuna maalla?
AGNES äänessä tuskaisa sävy: Maalla — — nuoressa metsikössä — — kokolla!
KAARIN: Ja koska palasit?
AGNES hämmästyneenä: Tänään! (Hätääntyneenä.) Koko viikko siellä piti
olla. (Teennäisen iloisesti.) Ja Eelis kun odottaa huomiseksi, mutta
minäpäs tulin tänään — — Tänään minä tulin! (Kuin väsähtyen.) Niin
kiireesti tulin, että näännyttää — —
KAARIN: Vai niin — — (Terävästi.) No, muotilehdet virkistävät, käy
sinne.
AGNES poistuu vasemmalle.
KAARIN kääntyy hitaasti kirjoituspöytää kohti: Kummallista — — (Ottaa
pöydältä käteensä Agneksen kuvan ja katsoo sitä aprikoiden.) Elääkö
veljessäni se pyhä ja julma, jota rakastan ja pelkään, nyt se nähdään!
ABR. SVART puoleksi leväten sohvalla, selkä Kaariniin päin: Nuoret ovat
aina julmia. (Nauraen.) Heillä on krokodiilin ahmari-siveys. Ja se on
oikein. Mutta pyhyys! Se on narrille kolportöörin valtakirja.
KAARIN lyö äkkiä pitämänsä kuvan tuimasti maahan, niin että lasi
särähtää rikki.
ABR. SVART kääntyy hämmästyneenä katsomaan: Noh, joko tuli
maskeraadi-humala?
KAARIN osoittaen maassa makaavaa kuvaa; syyttävästi: Tuo morsian on
valehdellut. Hän sanoi Eelikselle oleskelevansa maalla viikon. Hän
viipyi vain vappupäivän ja -yön. Tuli seuraavana päivänä. Hän astui
silloin asemalta ajuriin. Näin sen mennessäni iltavuorolle' Viisi
päivää hän on ollut kaupungissa Eeliksen tietämättä, hän, joka muuten
ei ole päivääkään käymättä meillä. Hän on valehdellut — ja Eelikselle!
ABR. SVART matkivalla äänellä, nauraen: Ja valhetta saa olla kaikki,
niin kauan kuin on sydämessä hurma ja hurjuus — — kananko päästä lähti
se samainen viisaus äsken?
KAARIN: Kapakkatytölle on valhetta kaikki. Likaisilla vesillä tarvitaan
valheen ja petoksen purjeet. Mutta — olen mikä olen — Eelikselle en
heittäisi valheen sanaa, vaikka henkeni menisi. Ja tuo letukka! Kuin
ilmetty valhe oli koko sen naama.
ABR. SVART tarttuen nyt vasta kiinteästi asiaan: Olisitko nähnyt oikein?
KAARIN: Hänellä on jotain tunnustettavaa.
ABR. SVART nousee rähmälleen tupakkapöytää vasten; melkein raivokkaana:
Silloinhan — — sota sielusta! Se on käynnissä parhaillaan.
KAARIN: Mutta — — nythän olen jo myöhästyä.
8. KOHTAUS: Rauha tulee vasemmalta kantaen teetarjotinta, jonka laskee
ruokapöydälle.
RAUHA kiireisesti: Pojat tulevat! Ajuri pysähtyi portille. (Poistuu
eteiseen.)
KAARIN: Menen keittiön kautta. En halua nähdä sitä herra Mammonaa.
(Poistuu vasemmalle.)
ABR. SVART nousten: Hä — hä — hä — — taitaa tulla hengen ja mammonan
kalabaliikki. (Hakee kirjoituspöydän kaapista konjakkipullon, siirtyy
ruokapöydän luo ja sekoittaa seisaaltaan itselleen totilasin, hyräillen
samalla juomalaulunsa säveltä. Kääntyy sitten lasi kädessä takaisin
sohvan luo ja istuutuu. Eteisestä ulkoa kuuluu liikettä.)
9. KOHTAUS: Rauha, Asser ja Eelis tulevat. Asser on pitkähkö, noin
30-vuotias mies. Lihavahkojen kasvojen lihakset ovat ikäänkuin kuluneet
ja venähtäneet tarmokkaiksi juonteiksi suun ympärille ja kulmallisten
ylle. Hänen kasvoillaan on näin kuin tarmokkuuden naamari, joka vain
joskus, kuin väkinäisestä ponnistuksesta, saattaa muuttaa muotoaan.
Huulet ovat intohimoisesti kaartuvat ja leuka jäykästi voimakas.
Eelis on tummahipiäinen ja tummatukkainen nuorukainen. Kasvot ovat
säännölliset. Mutta laihat, hieman esiintyöntyvät poskiluut ja kasvojen
kalvakkuus osoittavat rasittuneisuutta.