Vielä en voi sopia itseni kanssa, kuinka hänet on käsitettävä; pysyn
sen tähden hiljaa ja huomaamattomana kuin sotilas etulinjassa,
laskeutuneena maahan ja kuunnellen lähestyvän vihollisen kaukaista
ääntä. En ole oikeastaan hänen silmissään olemassa, en sen tähden,
että suhde olisi negatiivinen vaan sen tähden, ettei mitään suhdetta
vielä ole meidän välillämme. Vielä en ole uskaltanut tehdä mitään
koetta. -- Nähdä tyttö ja rakastua häneen, se käy samanaikaisesti,
selittävät romaanit -- niin, se olisi kyllä totta, jollei rakkaudella
olisi mitään dialektiikkaa; mutta mitä muutoin saakaan rakkaudesta
tietää romaaneista? Pelkkiä valheita, sivun täytteiksi keksittyjä.
Kun nyt niiden tiedustelujen jälkeen, joita olen suorittanut,
muistelen sitä vaikutusta, jonka hänen ensimmäinen näkemisensä
minuun teki, niin huomaan alkuperäisen käsitykseni hänestä kylläkin
muuttuneen, mutta sekä hänelle että minulle edulliseen suuntaan.
Eihän nuori tyttö, joka noin kuljeskelee ypöyksin ja joka tuolla
tavoin vajoaa omaan itseensä, ole aivan jokapäiväinen ilmiö. Olen
arvostellut häntä ankaran kritiikkini mukaan ja huomannut hänet
viehättäväksi. Mutta viehättävyys on vain hetken asia, hetken,
joka katoaa kuin eilinen päivä. En ollut kuvitellut häntä siihen
ympäristöön kuuluvana, jossa hän todella elää, kaikkein vähimmin niin
perehtyneeksi elämän myrskyihin.
Mielelläni tahtoisin tietää kuinka on hänen tunne-elämänsä laita.
Rakastunut ei hän varmaankaan koskaan ole ollut, sillä hänen sielunsa
on kovin vapaasti liikehtivä, kaikkein vähimmin hän kuuluu noihin
teoreettisesti kokeneisiin neitosiin, jotka jo ennakolta kuvittelevat
itsensä rakastetun miehen käsivarsille. Hänen elämänkokemuksensa
eivät juuri ole olleet omiaan saattamaan häntä epätietoisuuteen
unen ja todellisuuden keskenäisestä suhteesta. Ihanteen jumalainen
ambrosia ravitsee vielä hänen sieluansa. Mutta se ihanne, joka
hänelle kangastaa, on tuskin paimenetar, romaanisankaritar,
rakastajatar, se on Jeanne d'Arc tai jokin sellainen.
Kysymyksenalaiseksi jää yhä, onko hänen naisellisuutensa niin
voimakasta, että sen voi antaa tulla tietoiseksi itsestään, vai
onko se nautittava vain kauneutena ja naisellisena sulona; kysymys
on, uskaltaako jännittää jousta kireämmälle. On jo suuri asia
löytää puhdasta, välitöntä naisellisuutta, mutta jos uskaltaa
tehdä kokeen, on mahdollisuus vielä mieltäkiinnittävämpään
nautintoon tarjolla. Siinä tapauksessa on parasta hankkia tytölle
jokapäiväinen kosiskelija. On vain luulottelua, että sellainen
muka voisi vahingoittaa nuorta tyttöä. -- Niin, jos tyttö on hyvin
hieno ja hellätuntoinen vesa, jonka elämässä on ainoastaan yksi
loistokohta, viehättävyys, silloin on parasta, ettei hän koskaan ole
kuullut rakkautta mainittavan, mutta jollei niin ole laita, niin
sitä parempi, enkä siinä tapauksessa koskaan arkailisi toimittaa
kosiskelijaa hänen kimppuunsa, jollei hänellä sellaista ole. Tämä
kosija älköön muuten olko mikään irvikuva, sillä siten ei mitään
voiteta; hänen täytyy olla varsin kunnioitettava nuori mies, jos
mahdollista myöskin rakastettava, mutta kuitenkin liian vähäpätöinen
tytön intohimolle. Hän halveksii tuollaista miestä, hän ikävystyy
rakkauteen, hän epäilee oman tunteensa olemassaoloa tuntiessaan
oman kutsumuksensa ja nähdessään mitä todellisuus tarjoaa; kun
rakkaus kerran on niin mitätöntä ei siitä ole paljon väliä. Hän
tulee ylpeäksi rakkaudessaan; tuo ylpeys tekee hänet intresantiksi,
se kirkastaa hänen olentonsa korkeammalla loistolla; samalla hän on
myöskin lähempänä lankeemustaan. Kaikki tuollainen on omiaan tekemään
hänet aina yhä mielenkiintoisemmaksi. Toistaiseksi on varminta
tutkia hänen ympäristöään, löytyisikö sieltä tuollainen kosija.
Hänen kotonaan ei sellaisella voisi olla sopivaa tilaisuutta, mutta
tyttöhän käy vieraissakin ja siellähän sellaisen aina voisi tavata.
On aina arveluttavaa hankkia itse tuollainen nuori mies, ennen kuin
on ottanut asiasta selvän; kaksi vähäpätöistä kosiskelijaa voisi
vaikuttaa vertailun tähden vahingollisesti tyttöön. Sen tähden minun
on nyt katsottava, eikö joku kosiskelija ehkä istuskele lymyssä
uskaltamatta hyökätä perheeseen, kananvaras, joka ei näe mitään
tilaisuutta hiipiä sisään noin luostarimaiseen taloon.
Strategiseksi periaatteeksi, laiksi tällä sotaretkellä, jää se,
että joutuu tytön kanssa aina tekemisiin mielenkiintoisissa
tilanteissa. Mieltäkiinnittävät kohtaukset muodostavat siten sen
alueen, jolla sotaa käydään, ja kaikki mahdollisuudet sellaisiin
on siis tarkoin käytettävä. Jollen pahoin erehdy, onkin koko hänen
henkinen rakenteensa sellainen, että se mitä minä vaadin on samaa
kuin se mitä hän antaa, niin, vieläpä samaa mitä hän itse ikävöi.
Tärkeätä on juuri saada keinotelluksi itselleen tieto siitä,
mitä tyttö voi antaa ja mitä hän itse puolestaan vaatii. Minun
rakkausseikkailuillani on aina sen tähden suuri merkitys minulle
itselleni, ne muodostavat tärkeän elämänarvon, kehitysjakson,
jonka laadun tarkoin tunnen, vieläpä saan monesta oppimastani
taidosta niitä kiittää. Opin tanssimaan ensimmäisen tytön takia,
jota rakastin, ja ranskaa opettelin puhumaan pienen tanssijattaren
vuoksi. Silloin menettelin kuin hölmöt ja tulin petetyksi. Nyt
menettelen kavalammin. Ehkä Cordelia on jo ammentanut tyhjiin yhden
puolen olentonsa mielenkiinnosta, hänen eristetty elämänsä tuntuu
sitä osoittavan. On sen tähden löydettävä toinen puoli, joka ensi
katsannolta ei tunnu hänestä kiinnostavalta, mutta joka tulee hänelle
siksi juuri sen tähden, että hän ensin sitä kammoaa. Tarkoitustani
varten en valitse runollista tietä vaan proosallisen. Siten on päästy
alkuun. Ensin neutralisoidaan hänen naisellisuutensa proosallisella
järkeilyllä ja ivalla, ei suoraan vaan välillisesti, absoluuttisen
suvuttomuuden avulla: hengen avulla. Hän melkein kadottaa tuossa
tilassa kaiken naisellisuutensa, mutta kauan ei hän kestä yksin,
hän heittäytyy minun syliini, ei kuin rakastajan syliin, ei, vielä
aivan neutraalisesti -- mutta silloin herää hänen naisellisuutensa,
sen voi kiihottaa korkeimpaan kimmoisuuteensa, hän voittaa kaikki
esteet, jotka hänen eteensä asetetaan, hänen naisellisuutensa
saavuttaa melkein yliluonnollisen korkeuden, hän kuuluu minulle
kaikkinielevällä intohimolla.
-- -- --