Kuta enemmän häntä katselen, sitä varmemmaksi tulen siitä, että
hän on hyvin yksinäinen. Sellainen ei miehen pidä olla, ei edes
nuorukaisen; hänen kehityksensä perustuu oleellisessa määrässä
huomiontekoihin ja sen tähden hänen pitää elää suhteissa muihin
ihmisiin. Nuori tyttö taas ei saa olla intresantti, sillä se
sisältää huolenpitoa omasta itsestään samalla tavalla kuin
kaikki mikä taiteessa on intresanttia antaa meille taiteilijan
itsensä. Nuori tyttö, joka haluaa miellyttää olemalla intresantti,
miellyttää enimmän itseään. Näin voi esteettisesti ajatellen sanoa
kaikenlaisesta keimailusta. Toisin on laita sen, oleellisesti
kaikesta teeskentelystä eroavan keimailun, joka on luonnon omien
lakien alainen, kuten naisellinen kainous; se on ihaninta keimailua.
Intresantin tytön onnistuu ehkä usein miellyttää miestä; mutta
samoin kuin hän itse on luopunut naisellisuudestaan, samoin
ovat tavallisesti ne miehet, jotka häneen mieltyvät, sangen
epämiehekkäitä. Mieltäkiinnittäväksi tulee nuori tyttö oikeastaan
vasta suhteessaan miehiin. Nainen on heikompaa sukupuolta, ja
kuitenkin hänen on paljon suuremmassa määrin kuin miehen seistävä
yksin nuoruudessa; hän voi olla itselleen kyllin, vaikkakin
se, minkä perusteella hän sitä on, on illuusio; siinä ovat ne
myötäjäiset, joilla luonto on varustanut jokaisen nuoren tytön kuin
kuninkaantyttären. Mutta juuri tuo lepo illuusiossa tekee hänet
yksinäiseksi. Olen usein mietiskellyt, mistä voi johtua, ettei
mikään ole nuorelle tytölle niin turmiollista kuin liika seurustelu
toisten nuorten tyttöjen kanssa. Se johtuu varmaankin siitä, että
tuollainen seurustelu ei ole oikeastaan sitä eikä tätä; se hävittää
illuusion mutta ei selvitä sitä. Naisen syvällisin elämäntarkoitus
on olla seuraksi miehelle, mutta seurustelemalla oman sukupuolensa
kanssa hän voi helposti alkaa mietiskellä tätä seikkaa ja silloin
hänestä tulee pikemminkin seuranainen kuin seura. Itse kieli on
tässä suhteessa hyvin merkitsevä; miestä kutsutaan herraksi, mutta
naista ei sanota palvelijaksi, häntä sanotaan yksinkertaisesti miehen
iloksi. Jos kuvittelen nuoren tytön ihannetta, kuvittelen häntä aina
yksinäiseksi ja ennen kaikkea sellaiseksi, jolla ei ole ystävättäriä.
Totta on kyllä, että sulottaria oli kolme; mutta siitä huolimatta
ei varmaankaan kenenkään päähän ole juolahtanut esittää heitä
keskenään keskustelemassa: heidän äänetön kolminaisuutensa muodostaa
kauniin naisellisen yhteyden. Tässä suhteessa melkein pitäisin
neitsytkammioita suositeltavina, jollei sellainen pakko tuntuisi
liian raskaalta. Joka tapauksessa on hyvä, että nuorelle tytölle
jätetään hänen vapautensa, mutta myöskin, ettei tilaisuutta tämän
vapauden väärinkäyttämiseen erikoisesti osoiteta. Siten hän tulee
kauniiksi tulematta intresantiksi. Nuorelle tytölle, joka seurustelee
paljon toisten nuorten tyttöjen kanssa, annetaan turhaan neitsythuntu
tai morsiushuntu; ja kuitenkin haluaa jokainen nuori mies, jolla on
kyllin esteettistä tajua, että sanan syvällisemmässä ja varsinaisessa
merkityksessä viaton tyttö astuu hunnutettuna hänen rinnalleen, olipa
sitten ettei ole tapana käyttää varsinaista morsiushuntua.
Hänet on ankarasti kasvatettu; kunnioitan siitä hänen vanhempiaan,
jotka jo makaavat haudoissaan. Hän ei ole oppinut tuntemaan maailman
iloja, eikä hänessä ole sen tähden niiden tuottamaa kyllästystä. Hän
elää hyvin eristettynä, voisin langeta tädin kaulaan häntä siitä
kiittäen. Hän on ylpeä, hän halveksii sitä, josta toiset nuoret
tytöt iloitsevat -- niin pitääkin olla. Kaikenkaltaiset korut eivät
miellytä häntä samassa määrässä kuin toisia nuoria tyttöjä; hän on
hiukan väittelynhaluinen, mutta se on välttämätöntä nuorelle tytölle,
joka on niin haaveellinen kuin hän. Jos hän joutuisi vääriin käsiin,
voisi hänestä tulla jotain hyvin epänaisellista, juuri sen tähden
että hänessä on niin paljon naisellisuutta.
-- -- --