19. pnä.

Cordelia siis on hänen nimensä, Cordelia! Se on kaunis nimi -- tärkeä

seikka sekin, sillä usein voi vaikuttaa kovin häiritsevästi, jos mitä

hellimpien teonsanojen ohella täytyy mainita ruma nimi. Tunsin hänet

jo kaukaa, hänen vasemmalla puolellaan kulki kaksi muuta tyttöä.

Kävelytavastansa päättäen he olivat aikeissa pysähtyä. Seisoin

kadunkulmassa ja tarkastelin ilmoituksia pitäen alati tuntematonta

kaunotartani silmällä. Tytöt heittivät hyvästit toisilleen. Nuo kaksi

tuntematonta olivat varmaan kulkeneet poispäin matkansa varsinaisesta

määrästä, sillä he lähtivät kulkemaan päinvastaiseen suuntaan.

Tuntematon kaunottareni ohjasi kulkunsa minun kadunkulmaani kohti.

Kun hän oli kulkenut pari askelta, tuli toinen tytöistä juosten

hänen jäljessään ja huusi niin kovasti että minä saatoin hyvin

kuulla: Cordelia! Cordelia! Sen jälkeen tuli kolmaskin; he pistivät

päänsä yhteen neuvotellen keskenään jostakin, jota kuullakseni

turhaan koetin teroittaa korviani; sen jälkeen nauroivat he kaikki

kolme ja kiiruhtivat hiukan nopeampaan nyt kaikki siihen suuntaan,

johon nuo kaksi vastikään olivat kulkeneet. Minä seurasin heitä. He

poikkesivat taloon, joka oli rannalla. Odottelin kauan, koska pidin

todennäköisenä, että Cordelia pian tulisi yksinään takaisin. Niin ei

kuitenkaan tapahtunut.

Cordelia! Se on todellakin erinomainen nimi, sama kuin Learin

kolmannen tyttären, tuon kunnon immen, jonka sydän ei ollut hänen

kielellään, jonka huulet olivat äänettömät, mutta sydän avara.

Niin on myöskin minun Cordeliani laita. Hän on Learin tyttären

kaltainen, siitä olen varma. Mutta toisessa merkityksessä on hänen

sydämensä kuitenkin hänen huulillaan, ei sanojen muodossa, vaan

sydämellisemmällä tavalla, suuteloina. Kuinka terveen täyteläiset

olivatkaan hänen huulensa! Koskaan en ole nähnyt kauniimpia.

Että todella olen rakastunut, sen voin nähdä muun muassa siitä

salaperäisyydestä, johon tämän asian verhoan. Kaikki rakkaus on

salaperäistä, uskotonkin, jos sillä on tarpeellinen esteettinen

momenttinsa. En ole koskaan kaivannut uskottuja enkä halunnut tehdä

tunnetuiksi seikkailujani. Sen tähden minua melkein ilahduttaa, etten

saanut tietää hänen asuntoaan vaan ainoastaan paikan, jonne hän usein

menee. Ehkä olen siten tullut päämaaliani lähemmäs. Herättämättä

hänen huomiotaan voin tehdä havaintojani, ja tunnetun lähtökohtani

ansiosta voin varmaan helposti hankkia itselleni kutsun hänen

kotiinsa. Jos se sitä vastoin näyttäisi vaikealta -- eh bien! niin

otan sen vastuksen mielelläni voittaakseni; kaikki mitä teen, teen

com amore, ja sen tähden rakastankin con amore.

-- -- --

Viettelijän päiväkirja · 第 18 / 38 题