Tänään olen hankkinut tietoja siitä talosta, johon hän katosi. Siellä
asuu eräs leskirouva kolmen kunnon tyttärensä kanssa. Tietoja voin
heiltä saada ylenmäärin, ts. mikäli heillä niitä on. Vaikeinta on
ymmärtää heidän kolmiäänistä puhettaan, sillä he puhuvat kaikki
yhtaikaa toistensa suuhun. Tyttöni nimi on Cordelia Wahl ja on hän
laivaston kapteenin tytär. Hänen isänsä on kuollut joitakin vuosia
sitten, niin myös hänen äitinsä. Isä oli kova ja ankara mies.
Cordelia asuu nyt tätinsä luona, jonka sanotaan tulevan veljeensä,
mutta muutoin olevan sangen kunnioitettava nainen. Hyvä niin, mutta
muutoin eivät sisarukset tiedä mitään Cordelian kodista; he eivät
käy siellä koskaan, mutta Cordelia on usein heidän luonansa. Hän
käy yhdessä kahden kadulla näkemäni tytön kanssa kuninkaallista
keittokoulua. Hän tulee sen tähden heidän luoksensa mieluimmiten
varhain jälkeen puolenpäivän, toisinaan myöskin aamupäivällä,
iltaisin ei milloinkaan. Hän oleskelee enimmäkseen kotona.
Tämän kaiken olen saanut tietää, mutta mitään siltaa en näe, jota
myöten voisin päästä Cordelian perheeseen.
Hänellä on siis käsitys kärsimyksistä, elämän varjopuolesta.
Kuka olisi sitä hänestä uskonut? Nuo katkerat muistot kuulunevat
kuitenkin kauan sitten menneeseen aikaan, hän on ne kokenut niitä
oikein tuntematta. Se on sangen hyvä, hänen naisellisuutensa on
siten pelastunut, hän ei ole päässyt turmeltumaan. Toiselta puolen
voi sillä olla merkityksensä hänen kasvattamisessaan, kun vain
osaa oikein loihtia esiin nuo katkerat muistot. Kaikki tuollainen
kasvattaa tavallisesti ylpeyttä, jollei se kokonaan muserra, ja
musertuneeksi ei häntä suinkaan voi sanoa.
-- -- --