Niin lapseni, miksi ette jäänyt rauhallisesti seisomaan
porttikäytävään? Ei ole mitään moitittavaa siinä että nuori tyttö
menee portin suojaan pitämään sadetta. Niin teen minäkin, kun
ei minulla ole sateensuojaa, toisinaan silloinkin kun minulla
sellainen on, kuten esimerkiksi nyt. Sitä paitsi voisin luetella
monta kunnianarvoista naista, jotka eivät ole epäilleet niin tehdä.
Tulee pysytellä tyynenä, kääntää selkänsä katuun päin, silloin eivät
ohikulkijat edes voi tietää, seisooko paikoillaan vai kulkeeko ylös
rakennukseen. Sitä vastoin on varomatonta kätkeytyä portin taakse,
kun se on puoliavoinna, varsinkin seurauksien tähden; sillä kuta
paremmin on kätkössä, sitä vastenmielisempää on tulla yllätetyksi.
Jos sitä vastoin on jo kätkeytynyt, on paras pysyä hiljaa alallaan
uskoen itsensä hyvän haltiansa ja kaikkien enkelien suojelukseen;
varsinkin on tärkeätä, ettei kurkista ulos -- nähdäkseen onko sade
lakannut. Jos nimittäin tahtoo tulla siitä vakuuttuneeksi, on paras
astua varma askel ulos porttikäytävästä ja katsoa huolestuneesti
taivasta kohti. Jos sen sijaan hiukan uteliaana, hiukan pelokkaana,
hiukan epävarmana pistää päänsä esiin ja nopeasti vetää sen takaisin
-- niin ymmärtää jokainen lapsikin tuon liikkeen, sitä kutsutaan
piilosillaoloksi. Ja minä, joka aina olen mukana leikissä, minä
vetäytyisin takaisin, minä en vastaisi, jos minulta kysyttäisiin...
Älkää luulko minulla olevan mitään loukkaavaa ajatusta teistä, se
ei merkinnyt mitään, että pistitte päänne esiin, se oli viattomin
asia maailmassa. Vastalahjaksi älkää tekään ajatelko mitään pahaa
minusta, sitä ei hyvä nimeni ja maineeni sietäisi. Sitä paitsi
olitte te se, joka leikin alkoi. En neuvoisi teitä koskaan tästä
puhumaan kenellekään ihmiselle; teillä on vääryys puolellanne. Mitä
muuta aioin tehdä kuin kuka hyvänsä hieno herra minun asemassani
olisi tehnyt -- tarjota teille sateensuojani -- -- -- Minne hän
katosi? Mainiota, hän kätkeytyi ovenvartijan oven taakse. -- Miten
rakastettava nuori tyttö, niin iloinen, niin tyytyväinen. --
"Voitteko kenties antaa minulle tietoja siitä nuoresta naisesta,
joka juuri vastikään pisti esiin päänsä tästä porttikäytävästä
ja joka silminnähtävästi on sateensuojan puutteessa? Häntä minä
etsin, minä ja sateensuojani." -- Te hymyilette -- sallitteko ehkä,
että lähetän palvelijani sitä huomenna noutamaan tai käskettekö
minun hankkia vaunut? -- Ei mitään kiittämistä, tein ainoastaan
velvollisuuteni. -- Hän on iloisin tyttölapsi, minkä olen pitkään
aikaan nähnyt, hänen katseensa on niin lapsellinen ja kuitenkin niin
rohkea, hänen olentonsa on viehättävä, niin rehellinen ja samalla
utelias. -- Mene rauhaan lapseni, jollei olisi erästä vihreää
päällysnuttua teidän nuttuanne lukuunottamatta, olisin kaiketi
toivonut saavani tehdä lähempää tuttavuutta. -- Hän ohjaa kulkunsa
pitkin Suurta Kauppiaskatua. Kuinka hän olikin viaton, luottavainen,
ei teeskentelyn jälkeäkään. Katso kuinka kevyesti hän kulkee, kuinka
reippaasti hän heittelee niskojaan -- tuo vihreä päällysnuttu kysyy
todellakin itsensäkieltämistä.
-- -- --