Kevät tekee tuloaan; luonto puhkeaa ja nuoret tytöt näyttäytyvät
ulkosalla. Päällysviitat asetetaan syrjään, kaiketi siis myöskin
minun vihreäni. Se siitä seuraa, että tekee tuttavuutta tytön kanssa
kadulla eikä seuraelämässä, missä heti saa tietää hänen nimensä,
kotiväkensä ja asuntonsa sekä onko hän kihloissa. Viimeksi mainittu
tieto on sangen tärkeä kaikille varoville ja vakaville kosijoille,
joiden mieleen ei milloinkaan juolahda rakastua kihlattuun tyttöön.
Sellaisella passinkäyttäjällä olisi varmaan kuolettavan ikävä
minun asemassani; hän olisi tykkänään mennyttä miestä, jos hänen
ponnistuksensa tiedonhankinnassa onnistuisivat ja hän saisi tietää
tytön olevan kihloissa. Minua ei tuo kuitenkaan suuresti huoleta.
Kihlaus on vain koomillinen este. En pelkää koomillisia ehkä
traagillisia esteitä; ainoat, joita pelkään, ovat ikäviä. Vielä en
ole saanut mitään tietoja, vaikka en suinkaan ole jättänyt yhtään
keinoa koettamatta ja vaikka monta kertaa olen kokenut totuuden
runoilijan sanoissa:
nox et hiems longaeque viae, saevique dolores
mollibus his castris, et labor omnis inest.
[Yö ja talvi, pitkät tiet ja kaikenlaiset vastukset on kestettävä
tässä rauhallisessa sodassa. Suom. muist.]
Ehkä ei hän asukaan kaupungissa, ehkä hän onkin maalta, ehkä, ehkä,
voin tulla raivoihini kaikista noista mahdollisuuksista, ja kuta
enemmän raivoan, sitä useampia mahdollisuuksia. Pidän aina varalla
pienen rahamäärän voidakseni milloin hyvänsä lähteä matkalle.
Turhaan etsin häntä teatterista, konserteista, tanssiaisista,
kävelypaikoista. Se ilahduttaa minua tavallaan; nuori tyttö,
joka paljon ottaa osaa tuollaisiin huvituksiin, ei tavallisesti
ole tavoittelun arvoinen; hänessä ei tavallisesti ole sitä
alkuperäisyyttä, joka on minulle conditio sine qua non. On parempi
löytää Preciosa mustalaisten joukosta kuin niistä turhista huveista,
joissa nuoria tyttöjä kaupitellaan -- kaikessa viattomuudessa, jumala
paratkoon, kuka sanoo muuta.
-- -- --