Kirottu sattuma! Koskaan en ole sinua kironnut sen tähden, että olet
minulle näyttäytynyt, nyt kiroan sinut sen tähden, ettet laisinkaan
esiinny. Vai onko se ehkä uusi keksintösi, sinä käsittämätön olento,
kaiken hedelmätön äiti, ainoa jäännös, joka sinulle jäi niiltä
ajoilta, jolloin välttämättömyys synnytti vapauden, jolloin vapaus
antoi houkutella itsensä takaisin äidinkohtuun? Kirottu sattuma!
Sinä minun ainoa uskottuni, sinä ainoa olento, jota pidän kyllin
arvokkaana olemaan liittolaiseni ja vihamieheni, aina kaltaisesi
muuttuvaisuudessa, kärsimättömyydessä, ainainen arvoitus! Sinä, jota
rakastan sieluni koko kiintymyksellä, jonka mukaan kehitän itseäni,
miksi et näyttäydy? En sinulta polvillani pyydä, en nöyrästi rukoile,
että sellaisena tai semmoisina näyttäytyisit, sellainen rukous olisi
epäjumalanpalvelusta eikä se olisi sinulle otollinen. Minä manaan
sinut taisteluun, miksi et näyttäydy? Vai onko maailmankaikkeuden
rauhattomuus kadonnut, onko sinun arvoituksesi ratkaistu, niin että
sinäkin olet syöksynyt iäisyyden mereen? Kauhea ajatus, niin on
siis maailma ikäväänsä jähmettynyt! Kirottu sattuma, minä odotan
sinua. En tahdo sinua periaatteilla lannistaa tai, niinkuin narrit
sanovat, luonteenlujuudella, en, minä tahdon sinut runoilla. Tahdon
olla runoilija toisille; näytä itsesi, minä runoilen sinut, minä
syön oman runoni, ja se on oleva minun ravintoni. Vai enkö ole
sinun arvoisesi? Samoin kuin bajadeeri tanssii jumalan kunniaksi,
samoin olen minä vihkinyt itseni sinun palvelukseesi; nopsana,
kepeästi puettuna, notkeana, aseettomana kieltäydyn kaikesta;
minulla ei ole mitään, minä en mitään tahdo, minä en mitään rakasta,
minulla ei ole mitään mitä menettää, mutta enkö ole sen kautta
tullut sinulle otollisemmaksi, sinä, joka kaiketi jo kauan sitten
olet kyllästynyt ihmisiltä riistämään sitä, mitä he rakastavat,
kyllästynyt heidän pelokkaisiin huokauksiinsa. Yllätä minut, ole
valmis, otelkaamme keskenämme kunniasta. Suo minun nähdä hänet, suo
minulle mahdollisuus, joka näyttää mahdottomuudelta, suo minun nähdä
hänet manalan varjojen joukossa; minä noudan hänet sieltä, anna
hänen vihata, ylenkatsoa minua, olla kylmä minua kohtaan, rakastaa
jotain toista, minä en pelkää. Mutta liikuta näitä vesiä, lopeta tämä
hiljaisuus. Surkeasti menettelet tällä tavoin näännyttämällä minut
nälkään, sinä, joka kuitenkin luulet olevasi minua voimakkaampi.
-- -- --