Päivät pakenevat pois, minä vain olen yhäti samassa tilassa.
Nuoret tytöt tuottavat minulle enemmän iloa kuin koskaan ennen,
ja kuitenkaan ei minulla ole halua nauttia. Häntä yksin etsin
kaikkialta. Käyn kohtuuttomaksi, katseeni himmentyy ja nautintoni
on pilalla. Pian tulee se ihana aika, jolloin julkisessa elämässä,
kaduilla ja toreilla, ostetaan pikkurihkamaa, josta talvella
seuraelämässä sitten otetaan kylläkin riittävä maksu; nuori tyttö
näet voi unohtaa paljon, mutta ei mieltäkiinnittävää tilannetta.
Seuraelämä tosin saattaa miehet kosketuksiin kauniin sukupuolen
kanssa, mutta siellä on vaikeata saada suhdetta alulle. Seuraelämässä
ovat kaikki tytöt aseistettuja, tilanne köyhä ja ainaisesti
sama; siellä ei tyttö saa tarvittavaa kiihoketta. Kadulla hän
on väljemmillä vesillä ja sen tähden vaikuttaa häneen kaikki
voimakkaammin ja salaperäisemmin. Lupaan sata markkaa nuoren tytön
hymyilystä katukohtauksessa, mutta en kymmentäkään kädenpuristuksesta
seurassa -- kummassakin tapauksessa on tavaran arvo peräti toinen.
Vasta kun suhde jo on alulla, etsitään ihastuksen esinettä
seuraelämästä. Salaperäinen, viekoitteleva sanomanvaihto -- se on
tehoisin kiihotus, jonka tunnen. Tyttö ei uskalla puhua siitä ja
kuitenkin hän ajattelee sitä; hän ei tiedä onko se jo toiselta puolen
unohdettu vai eikö; häntä voi helposti eksyttää milloin milläkin
tavalla. Tänä vuonna en taida hankkia itselleni suurta varastoa;
tuo tyttö on liiaksi ajatuksissani. Jään siten köyhäksi eräässä
merkityksessä, mutta sen sijaan minulla onkin mahdollisuuksia suureen
voittoon.
-- -- --