On tärkeätä rajoittautua, se on kaiken nautinnon pääehto. Näyttää
siltä kuin en aivan pian saisi tietoja tytöstä, joka täyttää sieluni
ja ajatukseni, niin että kaipuuni saa aina yllykettä. Koetan pysyä
tyynenä; sillä tälläkin olotilalla, hämärällä ja epämääräisellä
voimakkaine liikutuksineen, on viehätyksensä. Olen aina halunnut
kuutamoisena yönä maata veneessä jollakin kauniilla sisäjärvellämme.
Käärin kokoon purjeet, nostan airot ja peräsimen vedestä ja
heittäydyn pitkälleni veneen pohjalle tähystäen kohti taivaan kaarta.
Kun aallot tuudittavat venettä rinnallaan, kun pilvet nopeasti
pakenevat tuulessa, niin että kuu hetkiseksi näyttäytyy ja katoaa
jälleen, silloin löydän tästä vaihtelusta levon; aaltojen keinunta
tuudittaa minua, niiden loiske venettä vasten on yksitoikkoinen
kehtolaulu, pilvien nopea pako, valon ja varjon vaihtelu huumaavat
minut, niin että uneksin hereilläni. Niin nytkin heittäydyn
pitkälleni, käärin purjeet, nostan peräsimen veneeseen, kaipuu ja
levoton odotus keinuttavat minua käsivarsillaan. Kaipuu ja odotus
käyvät yhä hiljaisemmiksi, yhä autuaallisemmiksi; ne hyväilevät
minua kuin lasta, ylitseni kaareutuu toivojen taivas, hänen kuvansa
liitää ohitseni kuin kuu, epämääräisenä, milloin häikäisten minua
valollaan, milloin varjollaan. Kuinka ihanaa onkaan tällä tavoin
keinua aaltoilevilla vesillä -- kuinka ihanaa onkaan ihmisen liikkua
itsessään.
-- -- --