KAARLE WELLE. Saanko ehkä toisia odoteltaessa tarjota herroille lasin
whiskyä?
KALTIMO. Kiitos, ei millään muotoa!
EDELMAN. Mitä? Oletko sinä sairas?
KALTIMO. En. Mutta minä olen -- ministeri.
EDELMAN. Se näkyy totta tosiaankin olevan sama asia!
KAARLE WELLE. Pyydän anteeksi: en todellakaan tahtonut panna herra
ministerin velvollisuudentuntoa koetukselle. Enhän ole ollut täällä
vielä niin kauan, että tuntisin tarkalleen maan tapoja, mutta tulin
vain ajatelleeksi, että näin yksityisessä kodissa ja aivan ahtaassa ja
uskotussa piirissä...
KALTIMO. Hm. (Hieroskelee vähän käsiään ja ravistelee olkapäitään.) Hm.
Tuli tosin vähän kylmä, niin että ehkä pieni lasi puhtaasti
terveydelliseltä kannalta... (Kaarle Welle nousee.) Mutta uskallanko
pyytää, ettei missään tapauksessa palvelijatar... vaan että Te itse
vaivautuisitte tuomaan sen...