KALTIMO. (Eteisessä,) Joko täällä ollaan kotona?
PALVELIJATAR. (Eteisessä.) Kyllä Nuoriherra on kotona.
KALTIMO. (Eteisessä.) Onko jo muita vieraita?
PALVELIJATAR. (Eteisessä.) Eräs herra...
KALTIMO. (Eteisessä.) Olkaa sitten hyvä ja ilmoittakaa ministeri
Kaltimo.
PALVELIJATAR. (Sisään ovensuuhun.) Nuoriherra, nyt siellä jo on
ministeri...
KAARLE WELLE. (Naurahtaen. Puoliääneen.) Mutta ei vielä kadunlakaisijaa
-- kaipa sekin tulee myöhemmin. (Ääneen.) Anni pyytää sisään.
PALVELIJATAR. (Ulos eteiseen.) Herra ministeri on hyvä.
KALTIMO. (Tulee sisään. Kaarle Welle nousee häntä vastaanottamaan.)
Hyvää iltaa. Tulen aikaiseen. En päässyt ensinkään konserttiin --
tärkeä ministerivaliokunnan istunto. Se oli tavattoman harmillista,
mutta näkyy olevan niin, että niiden, jotka keltaisen linnan portista
sisään astuvat, on uhrattava ilonsa. (Edelmanille.) Vai sinä, vanha
veijari, et myöskään ole konsertissa. (Tervehtii häntä.) No, sinulla
eivät ainakaan ole olleet esteenä valtion asiat...
EDELMAN. Eivät. Mutta monin verroin tärkeämmät.
KALTIMO. (Naurahtaen.) No, mitkähän asiat ne nyt lienevät valtion
asioitakin tärkeämmät?
EDELMAN. Omani. Ja ehkä sitäpaitsi vielä erään toisen, joka ei itse
osaa asioitaan hoitaa.
KAARLE WELLE. Eikö herra ministeri suvaitse istua?