KAARLE WELLE. Olkaa aivan rauhassa, herra ministeri! (Menee
vasemmalle.)
KALTIMO. Minä pyydän sinua, vanha veli, ottamaan vähän huomioon minun
asemani. Ajattelehan, kuinka kärkkäitä ihmiset ovat meikäläisistä
juoruja sepittelemään... Totta puhuen minua epäilytti aivan
tavattomasti koko tänne tulokin, mutta vaimoni tahtoi välttämättä ja
olisi tietysti voinut ruveta epäilemään jotakin, jos olisin
itsepintaisesti pannut vastaan.
EDELMAN. Voi, voi niitä virkamiehen vaivoja!
KALTIMO. Älä viitsi olla pilkallinen! Sinähän tiedät, kuinka kauhea
tilanteeni tällä hetkellä on. Olenhan sinulle uskonut koko jutun
toivossa, että sinä ymmärtäisit ja auttaisit minua. -- Muuten pidin
viisaimpana äskettäin sanoa pääministerillekin, että olin kutsuttu
tänne tänä iltana... Eikö se sinustakin ole omansa katkaisemaan kärjen
niiltä juoruilta, jotka mahdollisesti jälkeenpäin kannetaan hänen
korviinsa?
EDELMAN. Se oli epäilemättä valtioviisain teko, minkä koko lyhyellä
hallituskaudellasi olet tehnyt! Edeltäjäsi koetti pitää pääministeriä
syrjässä kaikista perheasioistaan ja joutui pois radalta! Sopii siis
koettaa päinvastaista menetelmää.
KAARLE WELLE. (Tulee kädessään tarjotin, jolla on kaksi whiskylasia ja
yksi viinilasi. Asettaa tarjottimen pöydälle. Tarttuu viinilasiin.)
Herrat sallinevat minun olla "eriuskolaisen" -- lukekaa se minun
nuoruuteni syyksi. (Kohottaa lasinsa.) Terve tuloa!
EDELMAN. (Kaarle Wellelle.) Minä sanon samat sanat!
KALTIMO. Niin, tervetuloa isänmaa... (Hämmentyy.) Uuteen
kotimaahanne...
KAARLE WELLE. Sanokaa vain: isänmaa, herra ministeri. Sillä isäni
maahan tämä on -- ja juuri siksi olen iloinen siitä, että olen tänne
päässyt.
KALTIMO. (Hermostuneesti.) Niin... niin...
EDELMAN. (Hymyillen merkitsevästi.) Ja isä on tietysti iloinen, kun hän
saa poikansa kotiin!
KAARLE WELLE. (Hymyilee Edelmanille.) Toivokaamme niin!
KALTIMO. (Tarttuu hermostuneesti lasiinsa, juo sen pohjaan, etsii
jalallaan Edelmanin jalkaa antaakseen hänelle varoittavan merkin.
Juotuaan alkaa yskiä kovasti.)
EDELMAN. (Naurahtaen.) Veljelle taisi mennä isänmaa vähän väärään
kurkkuun!
(Ovikello soi.)
KAARLE WELLE. (Nousee, menee aukaisemaan, eteisen oven.) Nyt ne
tulevat! (Sulkee mennessään oven eteiseen.)