Olemme Saksan pohjois-rannalta saapuneet Itämeren ylitse Ruotsin
etelä-rannalle. Tahdomme näet hiukan tutustua tähänkin maahan, jonka
kansan kanssa ennen muinoin olemme niin monta yhteistä vaihetta,
yhteistä iloa ja surua kestäneet. Malmön kaupungista kuljemme
rautateitse Tukholmaan, Ruotsin pääkaupunkiin.
Olemme kuvitelleet mielessämme, että Ruotsi ylimalkaan näyttäisi
jotenkin samanlaiselta, kuin kotimaammekin, sillä erotuksella vaan että
Suomessa löytyy enemmän järviä kuin Ruotsissa. Mutta mitä ainakin
Ruotsin eteläisimpään osaan, Skoonen maakuntaan, tulee, on se
kerrassaan toisenlaatuista, kuin Suomi. Pikemmin voisi sanoa sitä
pohjoisen Saksan näköiseksi. Äärettömän laajat viljellyt tasangot
leviävät joka haaralle. Kyliä on tiheään, ulkonäölleen samanlaatuisia,
kuin Saksassakin. Mutta jota pohjoisemmaksi tullaan, sitä enemmän
muuttuvat seudutkin samanluontoisiksi, kuin ne kotimaassammekin ovat;
kasvullisuus vaan, maan eteläisemmästä asemasta riippuen, on tietysti
rehoittavampi. Mutta metsät, järvet ja nummet vuorottelevat täälläkin
viljeltyjen tienoiden kanssa. Sievät maalaiskartanot jonkun järven
tienoilla ovat kuin vanhoja tuttuja etelä-Suomesta. Koivumetsääkin
alkaa ilmaantua runsaammin, kuin etelämpänä, missä pyökki ja
tammimetsät olivat yleisempinä. -- Rautatie kulkee eräässä kohden
mainion Göta-kanavan ylitse. Tätä suurenmoista laitosta emme kuitenkaan
tällä kertaa joudu tarkemmin ja laajemmalta silmäilemään. Sivumennen
vaan näemme Ruotsin kukoistavan tehdaskaupungin Norrköpingin. Kuljemme
vielä jonkun tunnin rautatietä ihanien seutujen lävitse ja saavumme
Ruotsin pääkaupunkiin Tukholmaan.
Tukholma on kerrassaan kaunis kaupunki, niin hyvin asemansa ja
ympäristönsä kuin rakennustensa puolesta. Luulemme että harva kaupunki
Europassa sille tässä suhteessa vertoja vetää. Rakennuksista on
huomattavin kuninkaallinen linna. -- Tukholmassa on noin 300,000
asukasta. Se on siis varsin suuri kaupunki. Ja kun katselee elämää ja
liikettä sen kaduilla ja julkisilla paikoilla, ei luulisi olevansakaan
Pohjolassa, vaan jossakin keski- tai etelä-Europan suurista
kaupungeista. -- Tukholmalaiset, niinkuin Ruotsalaiset ylimalkaan, ovat
iloisia ja ystävällisiä. Ja matkustavaiset Suomalaiset saavat
tavallisesti osakseen hyvin herttaista kohtelua. Noin 650 vuotta
kestänyt yhteytemme Ruotsin kanssa ja monet kauniit historialliset
muistot, jotka ovat Ruotsin ja Suomen kansoille yhteiset, ylläpitävät
keskinäistä kunnioitusta ja ystävyyttä näiden kansain välillä.
Sitäpaitsi ovat, kuten tiedämme, monet muut seikat ja olosuhteet
Ruotsin ja Suomen kansoilla samanlaatuiset. Siksipä oleskelu Ruotsissa
tuntuukin Suomalaisesta vähemmin oudolta, kuin muissa vieraissa maissa.
Mutta jo on meidän aika sanoa jäähyväiset ystävällisille
Ruotsalaisillekin. Astumme Tukholmassa suomalaiseen höyrylaivaan, joka
noin 18 tunnissa viepi meidät Itämeren yli oman kotimaamme rantaan.
Olemme jo kauan tunteneet koti-ikävää, mikä vieraalla maalla toisinaan
aivan vastustamattomasti valtaa matkustajan mielen. Lähenemme nyt Turun
kaunista saaristoa; on kuin ilo kotimaan jälleennäkemisestä suloisesti
raukaisisi koko olentoamme. Laivan merimiehistä useat haastavat suomea;
tuntuu oikein nautinnolta saada jälleen vapaasti lausua ajatuksiaan
rakkaalla äidinkielellämme. Ajatuksemme lentävät tuon tuostakin
kotihimme, omaistemme luo, joista useat viikot olemme olleet
erotettuina. Mutta jopa lähenee Suomen mantereen ranta. Saarien välitse
näemme Turun tuomiokirkon tornin kohoavan korkeuteen. Terve sinulle,
vanha Turku, sekä sinulle, ylevä kirkko ja kallis muisto Suomen
menneiltä vuosisadoilta! -- -- --