VI. Ruotsissa.

Olemme Saksan pohjois-rannalta saapuneet Itämeren ylitse Ruotsin

etelä-rannalle. Tahdomme näet hiukan tutustua tähänkin maahan, jonka

kansan kanssa ennen muinoin olemme niin monta yhteistä vaihetta,

yhteistä iloa ja surua kestäneet. Malmön kaupungista kuljemme

rautateitse Tukholmaan, Ruotsin pääkaupunkiin.

Olemme kuvitelleet mielessämme, että Ruotsi ylimalkaan näyttäisi

jotenkin samanlaiselta, kuin kotimaammekin, sillä erotuksella vaan että

Suomessa löytyy enemmän järviä kuin Ruotsissa. Mutta mitä ainakin

Ruotsin eteläisimpään osaan, Skoonen maakuntaan, tulee, on se

kerrassaan toisenlaatuista, kuin Suomi. Pikemmin voisi sanoa sitä

pohjoisen Saksan näköiseksi. Äärettömän laajat viljellyt tasangot

leviävät joka haaralle. Kyliä on tiheään, ulkonäölleen samanlaatuisia,

kuin Saksassakin. Mutta jota pohjoisemmaksi tullaan, sitä enemmän

muuttuvat seudutkin samanluontoisiksi, kuin ne kotimaassammekin ovat;

kasvullisuus vaan, maan eteläisemmästä asemasta riippuen, on tietysti

rehoittavampi. Mutta metsät, järvet ja nummet vuorottelevat täälläkin

viljeltyjen tienoiden kanssa. Sievät maalaiskartanot jonkun järven

tienoilla ovat kuin vanhoja tuttuja etelä-Suomesta. Koivumetsääkin

alkaa ilmaantua runsaammin, kuin etelämpänä, missä pyökki ja

tammimetsät olivat yleisempinä. -- Rautatie kulkee eräässä kohden

mainion Göta-kanavan ylitse. Tätä suurenmoista laitosta emme kuitenkaan

tällä kertaa joudu tarkemmin ja laajemmalta silmäilemään. Sivumennen

vaan näemme Ruotsin kukoistavan tehdaskaupungin Norrköpingin. Kuljemme

vielä jonkun tunnin rautatietä ihanien seutujen lävitse ja saavumme

Ruotsin pääkaupunkiin Tukholmaan.

Tukholma on kerrassaan kaunis kaupunki, niin hyvin asemansa ja

ympäristönsä kuin rakennustensa puolesta. Luulemme että harva kaupunki

Europassa sille tässä suhteessa vertoja vetää. Rakennuksista on

huomattavin kuninkaallinen linna. -- Tukholmassa on noin 300,000

asukasta. Se on siis varsin suuri kaupunki. Ja kun katselee elämää ja

liikettä sen kaduilla ja julkisilla paikoilla, ei luulisi olevansakaan

Pohjolassa, vaan jossakin keski- tai etelä-Europan suurista

kaupungeista. -- Tukholmalaiset, niinkuin Ruotsalaiset ylimalkaan, ovat

iloisia ja ystävällisiä. Ja matkustavaiset Suomalaiset saavat

tavallisesti osakseen hyvin herttaista kohtelua. Noin 650 vuotta

kestänyt yhteytemme Ruotsin kanssa ja monet kauniit historialliset

muistot, jotka ovat Ruotsin ja Suomen kansoille yhteiset, ylläpitävät

keskinäistä kunnioitusta ja ystävyyttä näiden kansain välillä.

Sitäpaitsi ovat, kuten tiedämme, monet muut seikat ja olosuhteet

Ruotsin ja Suomen kansoilla samanlaatuiset. Siksipä oleskelu Ruotsissa

tuntuukin Suomalaisesta vähemmin oudolta, kuin muissa vieraissa maissa.

Mutta jo on meidän aika sanoa jäähyväiset ystävällisille

Ruotsalaisillekin. Astumme Tukholmassa suomalaiseen höyrylaivaan, joka

noin 18 tunnissa viepi meidät Itämeren yli oman kotimaamme rantaan.

Olemme jo kauan tunteneet koti-ikävää, mikä vieraalla maalla toisinaan

aivan vastustamattomasti valtaa matkustajan mielen. Lähenemme nyt Turun

kaunista saaristoa; on kuin ilo kotimaan jälleennäkemisestä suloisesti

raukaisisi koko olentoamme. Laivan merimiehistä useat haastavat suomea;

tuntuu oikein nautinnolta saada jälleen vapaasti lausua ajatuksiaan

rakkaalla äidinkielellämme. Ajatuksemme lentävät tuon tuostakin

kotihimme, omaistemme luo, joista useat viikot olemme olleet

erotettuina. Mutta jopa lähenee Suomen mantereen ranta. Saarien välitse

näemme Turun tuomiokirkon tornin kohoavan korkeuteen. Terve sinulle,

vanha Turku, sekä sinulle, ylevä kirkko ja kallis muisto Suomen

menneiltä vuosisadoilta! -- -- --

Toinen lukukirja kansakoulujen tarpeiksi · 第 147 / 156 题