"Joka ei ole Moskovaa nähnyt", sanoo Venäläinen, "ei ole kaunista
nähnyt." Eikä hän peräti väärässä olekaan. Harvassa näetsen löytyy
kaupunkia, joka niin omituisella tavalla vetäisi tulijan huomion
puoleensa, kuin seitsemälle kunnaalle rakennettu ikivanha
keisarikaupunki.
Kun silmä ensi kerran etäältä näkee Moskovan lukemattomia rakennuksia
punaisine kattoineen, joiden yli kohoaa kullattuja kaarevia kupoleja,
ristejä ja kirjavia kirkontorneja, täytyy myöntää, että Venäläisen
rakkaus vanhaan pääkaupunkiin on oikeutettu. Vielä enemmän kiihtyy
huomio, kun itse kaupunkiin ehtii. Kirjava liike kaduilla, itämaalainen
koreus ja lännen raitis viljelys -- tämä kaikki tekee omituisen
vaikutuksen. Joka askeleella tapaa uutta ihmeteltävää. Moskova on
Venäläisen mielestä nimi, johon hänen maansa pyhimmät muistot yhtyvät,
se on sitäpaitse uudenaikaisen Pietarin vastakohta, oikean,
vääristelemättömän venäläisyyden edustaja. Seitsemän vuosisataa on
kulkenut sen ohitse, raakalais-kansat ovat sitä ryöstäneet ja
hävittäneet, tuli on useita kertoja tuhonnut milloin kaupungin
kokonaisuudessaan, milloin sen erityisiä osia, mutta raunioistaan
on se aina kohonnut ja pysynyt semmoisena, minä se alusta oli:
tosivenäläisenä kaupunkina. Sentähden on se kansalle rakas, sentähden
nimitetään sitä milloin milläkin lempinimellä. Nimi "äitiseni" tavataan
jo vanhoissa kansanlauluissa, ja siksi nimittää kansa sitä vielä tänä
päivänä.
Moskovan ihmeellisin paikka on "Kreml", satojen vuosien muistoista pyhä
Venäjän vallan kehto. Kreml on kaupungin sisässä sijaitseva kaupunki,
sillä vieläkin on sillä 1,500-2,000 asukasta. Muinoin nousi asukkaiden
luku paljoa suuremmaksi, kun Venäjän tsaarit, korkeampi papisto ja
valtakunnan ylimykset siinä pitivät asuntoa. Vielä seitsemännentoista
vuosisadan keskipaikoilla oli Kremlissä kolmattakymmentä katua, joista
nyt enää on jäljellä ainoastaan yksi: Komentajankatu. Matkustajaan
vaikuttaa Kreml, kuin sadun lumottu linna, joka odottaa ritarin
kotiintuloa herätäkseen suuruutensa ja kauneutensa uinailusta
uuteen elämään. Paitse suurta keisarillista palatsia, ylensuurta
synodaalirakennusta, senaatinpalatsia ynnä muita suuria rakennuksia, on
Kreml'issä vielä tänä päivänä 15 kirkkoa, 1 kappeli ja 2 luostaria.
Vahvat muurit, joiden läpi 5 porttia vie, ympäröivät tätä
kokonaisuutta. Vallihaudat, mitkä muinen erottivat Kreml'in muusta
kaupungista, ovat nyt täytetyt, ja kaunis leveä katu on anastanut
niiden paikan, mutta vielä ylläpidetään 18 tornilla varustetut
linnanmuurit, ja tarkoin valvotaan, kun jotakin vanhaa parannetaan tahi
uutta laitetaan, ettei alkuperäistä rakennustyyliä loukata. Kreml onkin
pysynyt vapaana uuden ajan rakennustavan kaikista vaikutuksista.
Sentähden voidaan sanoa, että Kreml on Venäjän valtakunnan historia
hakattuna kiveen, joka niin sanoaksemme heijastaa Venäjän onnen
vaiheet.
Kreml'in keisarillinen palatsi on erinomaisen loistava. Se sisältää
kaikkiaan 700 eri huonetta. Näistä ovat mainittavimmat ritarisalit,
luvultaan 5: äärettömän suuri Yrjänän sali, seinät täynnä
marmori-levyjä, joihin on piirretty Venäjän sotarykmenttien nimet ynnä
perustusvuodet sekä niiden upseerien nimet, joiden rintoja Venäjän
korkein urhollisuuden arvomerkki, pyhän Yrjänän risti, on kaunistanut;
Aleksanterin sali, mikä lumoo katsojaa suurilla seinäpeileillään,
punaisilla silkkitapeteillaan ja rikkailla maalauksillaan ja
aseillaan; Antreaan sali, jossa puhtaasta kullasta tehty keisarillinen
valta-istuin tavataan; Katarinan sali, jossa on keisarinna Katarinan
valta-istuin, ja viimein Vladimirin sali 4,000 naulaa painavine
pronssisine kynttiläkruunuineen.
Tähän vertoja vetävää loistoa tavataan myöskin muissa huoneissa. Niinpä
esim. keisarillisessa makuuhuoneessa on vuoteen vieressä kaksi
erinomaisen kallista marmori-pilaria, jotka sanotaan neljän miljoonan
markan arvoisiksi. Perintöruhtinaan puolison vastaanottohuone,
hopeahuoneeksi sanottu, on maailman rikkaimpia. Kaikkialla kohtaa silmä
täällä hopean huikaisevaa loistoa: seitsemän raskasta, hopeasta
tehtyä pöytää, kukin kullattujen tuolien ympäröimänä; hopeisia
kynttiläkruunuja riippuu katosta, ja taiteellisesti tehdyillä
hopeakehillä ympäröidyt suuret peilit heijastavat huoneen sanomatonta
loistetta.