Väinölän uroita oli myöskin kaunis Lemminkäinen eli Kaukomieli. Hänkin
oli mahtava loitsija, mutta samalla ylen sotaisa ja seikkailuihin
taipuvainen.
Kun Pohjolassa vietettiin seppo Ilmarisen ja Pohjolan neiden häitä,
jätettiin Lemminkäinen häihin kutsumatta, hän kun oli niin toraisa ja
tappelun haluinen. Tästä suuttui Lemminkäinen kovasti ja päätti käydä
Pohjolassa kostamassa tämän häväistyksen.
Saavuttuaan Pohjolan tupaan käyttäytyi hän hyvin ylpeästi. Hän kävi
istumaan peräpöydän päähän ja komensi Pohjolan väkeä kestitsemään
itseänsä. Pohjolan emäntä sanoi, ett'ei talossa nyt ollut vieraalle
tarjottavaa, kun vast'ikään oli häät pidetty. Lemminkäinen vastasi:
"Jopa on täällä syömät syöty, häät juotu, pidot pidetty. Oi sinä
Pohjolan emäntä, Pimentolan pitkähammas, pidit häät häijyn tavalla,
kutsuit kaiken muun kansan, minun heitit kutsumatta. En nyt liene
Lemminkäinen, ellei minulle anneta syötävää ja juotavaa." Pohjolan
emäntä käski nyt tuoda Lemminkäiselle olutta. Mutta siinä oluessa
mateli matoja ja sisiliskoja. Lemminkäinen onki ne pois ja joi oluen.
Mutta hän vaati edelleen parempaa kestitystä. Pohjolan isäntä silloin
sanoi: "Miksi sinä tulit tänne, ken sinut tänne kutsui?" Virkkoi
Lemminkäinen: "korea kutsuttu vieras, koreampi kutsumaton; anna minun
ostaa olutta itselleni!"
Tästä Pohjolan isäntä suuttui. "Ei tässä pidot parane, jos ei vieraat
vähene, talo työlle, vieras tielle", lausui hän, sivalti miekan
seinältä ja vaati Lemminkäistä kaksintaisteluun. Tämä oli siihen heti
valmis. Miehet mittelivät miekkojansa. Pohjolan isännän miekka oli
vähän pitempi. Lemminkäinen sanoi: "Sinunpa miekkasi pitempi, sinun
ensin iskeminen". Pohjolan isäntä koetti iskeä Lemminkäistä päähän,
mutta ei tavannut; sen sijaan kävi miekka orteen, niin että se meni
poikki. Ilkkuen sanoi Lemminkäinen: "Mitä pahaa orret tekivät, kun
niitä tavoittelet? Mutta tukala on tora tuvassa, tuvan uuden
turmelemme. Käykäämme ulos pihalle, tantereelle tappelohon, pihalla
veret paremmat, kaunihimmat kartanolla." Ja niin menivät taistelijat
pihalle. Siellä Pohjolan isäntä yritti uudelleen lyödä Lemminkäistä
miekallaan, mutta ei osannut. Sanoi Lemminkäinen: "Annappas minäkin
koitan, jo on vuoroni minunkin". Ja hän löi, niin että tulta miekasta
tuiski, ja katkaisi Pohjolan isännältä kaulan.
Mutta nytpä Pohjolan emäntä julmistui: Hän lauloi tuhannen aseellista
miestä, jotka olisivat Lemminkäisen tuhonneet, ellei hän kiireimmän
kautta olisi paennut Pohjolasta.