Nykyään on kansankin lapsilla Suomessa tilaisuutta saada hyödyllistä ja
tarpeellista opetusta. Varsinaisissa oppikouluissa tarjotaan laajaa ja
perinpohjaista opetusta kaikille niille, jotka pyrkivät tiedemiehiksi
tai papeiksi ja muiksi virkamiehiksi. Niissä kuitenkin vaan
varakkaimpien lapset voivat käydä. Sitä vastoin voivat usiammat lapset
jo käydä kansakouluissa. Niitähän nykyään jo löytyy melkein joka
pitäjässä, muutamin paikoin jo melkein joka suuremmassa kylässäkin. Ja
niissä tarjotaan opetusta kaikissa niissä asioissa, jotka ihmiselle
ovat tärkeimmät tietää, jotta hän voisi olla ja elää Jumalata
pelkääväisenä, kunnollisena ja toimekkaana kansalaisena. Kristinopin
perustotuudet niissä selvitetään; opetetaan hyvästi lukemaan,
kirjoittamaan ja lukua laskemaan; annetaan tietoja kansamme ja koko
ihmiskunnan entisistä vaiheista; opetetaan tuntemaan kotimaa ja vieraat
maat sekä Jumalan ihmeellistä luomakuntaa; harjoitetaan kaunista
laulua, vieläpä voimistelua ja käsitöitäkin. Onnellisiksi voimme nyt
sanoa Suomen lapsia, kun heille on kansakouluissa tarjona tällaiset
opin ja tiedon aarteet. Näin ei ole ollut vielä kauan laita. Noin
kolmekymmentä vuotta takaperin olivat kansakoulut vielä maassamme aivan
harvinaisia. Kansan lapset saivat tyytyä siihen lukutaitoon, mitä
heille kotona osattiin opettaa. Jos kiertokoulussa -- missä nimittäin
sellaisia löytyi -- vielä lisäksi opittiin vähän kirjoitusta, niin
olikin saavutettu se sivistysmäärä, mikä yhteiselle kansalle vielä
miespolvi takaperin oli mahdollinen saavuttaa.
Että laajempi tiedon ja opin tie on tullut Suomen lapsille
kansakoulujen kautta avatuksi, sen on vaikuttanut etupäässä yksi jalo
mies, jolla oli tähän asiaan lämmin into ja harrastus. Se mies on
Suomen kansakouluoppilasten aina muistettava. Hänen nimensä oli _Uuno
Cygnaeus_.
Uuno Cygnaeus syntyi Hämeenlinnassa 12 p. Lokakuuta 1810. Suoritettuaan
yliopistossa maisterin ja papintutkinnot, oli hän ensin jonkun aikaa
pappina Viipurissa, mutta määrättiin sitten lutherilaisen seurakunnan
pastoriksi venäläisille uutis-asutuksille Amerikan luoteiskulmassa.
Siellä oleskeli hän viisi vuotta. Palattuaan Pietariin oli hän siellä
v. 1846-1858 ruotsalaisen seurakunnan pappina ja koulun tarkastajana
sekä uskonnon-opettajana suomalaiselle nuorisolle. Tällä ajalla hän
varsinkin tutustui etevien ulkomaisten kasvattajain periaatteisiin
kansan-opetuksen alalla. Kun Suomessa Keisari Aleksanteri II:sen
toivomuksesta alettiin kansakoulujen perustamista tuumia, lähetti
Cygnaeus hallitukselle kirjallisen mietintönsä tästä tärkeästä asiasta.
Hänen siinä lausumansa aatteet katsottiin suuressa määrässä huomiota
ansaitseviksi. Hallitus määräsi nyt Cygnaeuksen matkustelemaan sekä
koti- että ulkomaille ja siten ottamaan selvää kansakouluasioista.
Matkoilta palattuaan ja annettuaan kertomuksen tekemistään
havainnoista, sai hän toimekseen valmistaa ehdotuksen kansakoulujen ja
seminaarien järjestämisestä Suomessa. Hänen ehdotuksensa sitten
pääasiassa hyväksyttiinkin. Itse nimitettiin hän v. 1861 Suomen
kansakoulujen ylitarkastajaksi. V. 1863 perustettiin Jyväskylään
seminaari mies- ja nais-opettajain valmistamista varten kansakouluille.
Cygnaeus itse oli tätä laitosta järjestämässä ja johtamassa ensi
vuosina. Sen jälkeen oli hänen harrastuksensa ja työnsä yhä
suunnitettuna seminaarien ja kansakoulujen kehitykseen maassamme.
Seitsemän uutta seminaaria on perustettu ja kansakouluja on syntynyt
vuosi vuodelta yhä enemmän. Pian alkaa jo jokaisella Suomen lapsella
olla tilaisuutta kansakoulusivistyksen saamiseen. Kansamme itse on näet
jo ruvennut huomaamaan, että hengenlahjain kehittäminen ja terveellinen
oppi ovat kaikille ihmisille välttämättömät ja että nousevan nuorison
kasvatus on elämän kalliimpia velvollisuuksia. Sen vuoksi rientää
Suomen lapsia, poikia ja tyttöjä, nyt joukottain kansakouluihin. Ja me
saamme toivoa, että niistä kerran kasvaa Suomelle kunnollisia
kansalaisia. Mutta se on etupäässä tohtori Uuno Cygnaeuksen ansio, että
näin pitkälle on päästy. Sydämensä rakkauden ja elämänsä voiman uhrasi
hän tämän tärkeän asian hyväksi. Sen edistämiseksi työskenteli hän
elämänsä loppuun asti. Paljo oli hänellä hankaluuksia ja vastuksia
voitettavana, mutta hänen harras intonsa ja uupumaton toimintansa
poisti vaikeudet. Ja elämänsä ehtoolla sai hän iloita työnsä
hedelmistä. Kansakoulu oli tullut Suomessa yleiseksi, se oli tullut
kansalle rakkaaksi.
Uuno Cygnaeus kuoli 2 p. Tammikuuta 1888. Häntä ja hänen työtänsä on
Suomen kansa aina kiitollisena muisteleva, sillä kansakoululaitosten
järjestämisellä on hän johtanut koko kansamme suurempaan sivistykseen,
henkiseen ja taloudelliseenkin kehitykseen.