Sinua, kultainen ja kallis maamme,
sinua kaikki työmme tarkoittaa;
elomme, onnemme me sulta saamme,
sä ihanteemme, kaunis Suomenmaa.
Jo pienoisista saakka meille kannoit,
kuin äiti lapsillensa kaikki annoit,
ja tyhjiks usein rintas imetit,
ja usein kärsit nälkää saadaksesi
paremman toimeentulon lapsillesi,
ja usein vilussa sä värjähdit.
Mut huolet' ollos! Viel' on lemmen tulta,
mi jäät ja lumet poluiltasi luo,
ja työmme harras poistaa nälkäs sulta
ja elon sulle huolettoman tuo.
Ja innon, jonka kätkit sydämeemme,
sill' erämaasi viljaviksi teemme,
näin vaivannäkös palkiten ja työs.
Ja vaikka nääntyisimme alla säiden,
kun hyvä vaan on olla meidän äiden,
niin silloin hyv' on olla meidän myös.
Ja mitä -- vaikk' ei työmme suuremp' oisi
kuin kipunan, mi syntyy sammumaan,
ja verrata vaikk' eloamme voisi
meressä yksityiseen pisaraan? --
Sun tähtes vaan me käymme riemahdellen,
kuin aalto kosken kuohuun hyppiellen,
ja katoamme tuimaan taisteloon.
Mut sinä, Suomenmaamme, tulet rikkaaks
ja suureks, mahtavaks ja mainehikkaaks.
Jumala synnyinmaata siunatkoon!