_Oi kuningasten kuningas,
sä maan ja taivaan valtias,
myös tälle maalle silmäs luo
ja armos runsaat lahjat suo!
Vähäinen meidän kansa on,
maailman silmiss' arvoton;
vaan mitä mahtavinkaan vois,
jos voimaa sult' ei saanut ois?
Kuin tomu edessäs on vaan
suuruudet, voimat, vallat maan;
kun viittaat, korkein alenee
ja matalaiset ylenee.
Kuink' usein juuri valitset
aseikses pienet, alhaiset,
siks että sinun voimasi
selvemmin heissä näkyisi!
Kun tahdoit kansan valitun,
otitpa ylenkatsotun
ja halvan Juudan kansan,
sen teit vartijaksi totuuden.
Ja Betlehempä, pienoisin
tuo kaupungeista Juudankin,
sai armon armoist' ylimmän,
Messiaan nähdä syntyvän.
Oi Herra, kuule meitä myös!
tee meissäkin sun armotyös!
Suuruutta emme rukoile,
me pienuuteemme tyydymme.
Jos meidän kansa aina sais
vaan olla palvelijanais,
sun töitäs aina toimittaa,
valistua ja valistaa!_