Olet maamme armahin Suomenmaa,
ihanuuksien ihmemaa!
Joka niemeen, notkohon, saarelmaan
kodin tahtoisin nostattaa.
Kodin ympäri viljavat vainiot
kalarantoja kaunistais,
jalon kansan kuntoa laulelmat
yli aaltojen kuljettais.
Saisi kuulla maailma kummakseen,
miten täälläkin taistellaan;
pyhän, kauniin, oikean voitellen
ilojuhlina riemuitaan.
Kuinka kansa, pieni ja köyhäkin
edistykselle uhria toi,
ihanteen, jalon aatteen alttariin
rovon viimeisen kantaa voi.
Kuinka uskaltaa sekä toivoa
tämä kansa on tohtinut,
vaikka vallitsi nälkä, kuolema,
valo maast' oli sammunut.
Tohti toivoa sekä voittaakin,
valon temmata soihdukseen,
omat laulunsa nostaa kuuluviin,
ihanimmaksi oppaakseen.
Työhön, työhön yhtenä kansana siis,
rehellisehen, arvoisaan!
Saman maan, saman kansan onnelle
joka korsikin kannetaan.
Kaikki, kaikk' ylös yhtenä miehenä nyt
Suomen onnea valvomaan!
Hetken työ tuhatvuosihin vaikuttaa,
isänmaahan ja maailmaan.
p/