_Honkain keskellä mökkini seisoo
Suomeni soreassa salossa;
honkain väliltä siintävä selkä
vilkkuvi koittehen valossa.
Hoi la la la la laa,
Hoi la la la la laa!
kaikuu mun suloinen Suomeni maa!
Kaukana korvessa käkönen kukkuu,
sulhonsa suloutta ylistää;
paimenten soitanto laitumen tieltä
ääntänsä korviini vilistää.
Hoi la la la la laa,
Hoi la la la la laa!
kaikuu mun suloinen Suomeni maa!
Omanpa henkeni kieltä ne puhuu
honkain humina ja luonto muu;
itse en sydäntäin hillitä taida,
riemusta soikohon raikas suu.
Hoi la la la la laa,
Hoi la la la la laa!
kaikuu mun suloinen Suomeni maa._