Jos ruikutella voisin
ma kielin sataisin
tai kiurusena oisin
kohoova pilvihin, --
niin aina kiitteleisin
suloista Suomea,
ja Jumalalle veisin
ma huokauksensa.
Hän silmät ehkä loisi
myös meihin raukkoihin
ja päivän paistaa soisi
saloihin synkkihin.
Ei ääni mulle suotu
oo satakielisen;
heikoksi siipi luotu,
ei kanna taivaasen.
Vaan laulustani kuiten
en huoli vai'eta,
kun ääni lintuin muitten
ei kuulu talvella.
Paremmat laulu-äänet
keväällä ehtinee,
niin kuunnellessaan noita
jo varpu vaikenee!