1.
Susi on sekä ruumiinrakennuksensa että kokonsa puolesta suuren
lammaskoiran näköinen. Kaula ja ruumiin etupuoli ovat sillä hyvin
vahvat ja jäntevät. Karva on varsinkin talvella tiheä ja pitkä; siinä
on osaksi hyvin hienoa villaa, osaksi pitempiä ja karkeampia karvoja.
Sen harmaa väri on talvella tummempi, keväällä vaaleampi. Susi on
tavattavissa melkein koko Euroopassa, pohjois- ja keski-Aasiassa sekä
myöskin pohjois-Afrikassa. Suomessakin on se kautta koko maan tunnettu.
Kesällä oleskelevat sudet mieluimmin tiheissä ja synkissä metsissä,
joissa niillä aina on sopivia piilopaikkoja tarjona. Mutta talvella
kulkevat ne lakeille ja asutuillekin seuduille, varsinkin jos on kovia
pakkasia.
Karhua likinnä on susi Euroopan suurin ja väkevin petoeläin. Ja sen
tuhot ja hävitykset ovat paljoa suuremmat kuin karhun. Se on niin
väkevä, että se juostessaan jaksaa kantaa lampaan kidassaan. Sillä
on hyvin kolkko olento ja ulkonäkö, mutta tarkka kuulo, näkö ja
hajuaistin. Nälissään ollessaan on se hyvin saaliin himoinen, kavala ja
rohkea. Siten ryöstää se metsistä parhaat otukset sukupuuttoon ja, mikä
vielä pahempi, hävittää maamiehen karjalaumoja suurissa määrin sekä
anastaa usein metsästäjältä koirat.
Ylipäänsä on susi arkaluontoinen ja pelkuri, mutta nälän ahdistaessa
voi se, kuten jo mainittiin, käydä hyvinkin rohkeaksi, jopa toisinaan
siinä määrässä, että hyökkää tiellä reen eteen valjastetun hevosen
kimppuun. Aniharvoin on susi sellaisissa tiloissa ihmisiä ahdistanut.
Milloin talvet ovat kylmiä ja tuiskuisia, silloin ovat sudet
vaarallisia, varsinkin koska ne silloin kuljeskelevat laumoissa
ja tappavat, mitä vaan eteen sattuu. Tulevatpa aivan lähelle
ihmis-asuntojakin ja tunkeutuvat navettoihin, joissa tietysti
tappavat karjaa, mikäli ennättävät. Ja vaarallista on pienten lasten
talvi-iltoina liikkua yksinään ulkona, milloin susia on kuuluvissa.
Muutamia vuosia takaperin kuului länsi-Suomesta kamalia kertomuksia
siitä, miten sudet olivat saaliikseen temmanneet pieniä lapsia.
Nälkäisenä voipi väkevämpi susi syödä heikomman toverinsakin. Karhukin
saattaa susilauman ahdistaessa joutua alakynteen ja jäädä näiden
petojen saaliiksi. Yleensä ahdistaa susi, ahnas ja ruokahaluinen kun
on, suurempia elukoita, niinkuin lehmiä, lampaita, sikoja, poroja y.m.,
mutta tyytyy niiden puutteessa pienempiinkin. Haaskat ovat sille myös
mieluisia.
Tavallisesti tappaa susi, samoinkuin ilveskin, yht'aikaa useampia
elukoita ja sitten vasta ryhtyy syömään. Lapissa ovat porolaumat aina
sen vainon esineenä, eikä se jätä niitä milloinkaan näkyvistään. Kun
vaan joku poro jääpi muiden jälkeen tai erkanee laumasta, joutuu se
heti suden saaliiksi. On tapahtunut, että susi yhtenä yönä on tappanut
kolmekymmentä poroa.
2.
Sudet etsivät saalistaan enimmäkseen hämärän aikaan ja öisin. Talvella
saapi usein havaita, että ne tekevät säännöllisiä matkoja, kulkien
matkalla melkein samoilla paikoilla, joten usein voipi edeltäpäin
arvata päivänkin, milloin ne jälleen saapuvat.
Saalista tavoittaessaan koettaa susi ensin hiipiä sitä lähelle ja
sitten pitkillä hyppäyksillä päästä sen kimppuun. Jos se ei heti saa
saalista kiinni, ajaa se sitä takaa. Jos on useampia susia yhdessä,
juoksee tavallisesti yksi niistä ahdistetun elukan jälkiä myöten ja
toiset koettavat syrjämatkoin päästä sen pakeille. Hevosia ja muitakin
suurempia elukoita koettavat ne ajaa soille ja nevoille, käsittääkseen
ne sieltä sitä paremmin.
Tavallisesti tarttuu susi saaliinsa kurkkuun. Isommat elukat, joihin se
on tällä tavalla kiinni käynyt, hinaavat sitä usein mukanaan siksi,
kunnes uupumuksesta ja verenvuodosta kaatuvat maahan. Silloin syö susi
ensin kuolleen elukan jalommat, verisemmät osat, sitten muutakin lihaa
siksi kunnes tuntee itsensä kylläiseksi. Jätteet kätkee se vastaisen
varalle.
3.
Susi ja koira ovat verivihollisia; milloin ne vaan tapaavat toisensa,
syntyy niiden kesken taistelu elämästä ja kuolemasta. Jos susi voittaa,
syö se vastustajansa, mutta koira sitävastoin jättää tappamansa suden
tämän omien toverien saaliiksi.
Susi ei helposti kesyynny. Jos sen penikkanakin ottaa hoidettavaksi,
pyrkii se vanhempana takaisin viileyteensä. Mutta suuri vaara on
tarjona, jos tuollainen susi pääsee vapauteensa, se kun näet on
kadottanut pelkonsa ihmisiä kohtaan.
Penikoitaan hoitaa emäsusi hellästi, kantaen niitä vaaran tullessa
hampaissaan turvallisempaan paikkaan. Kuukauden vanhoina jättävät
penikat jo pesänsä ja alkavat seurata vanhempiansa näiden retkillä.
Susi ei hauku, vaan ulvoo. Sitä saapi sen kuulla tekevän kovilla
pakkasilla, nälän ahdistaessa ja kun siltä on penikat ryöstetty.
Kun sudet kulkevat laumoissa, saapi havaita, että ne lumessa astuvat
toistensa jälkiin; joten näyttää, kuin olisi vain yksi susi kulkenut.
Kovemmilla teillä eivät ne näin varovaisia ole.
Suden elin-ajan arvellaan kestävän noin viisitoista, toisinaan
kaksikymmentäkin vuotta. Sen nahka on arvokas, siitä kun saapi hyviä
matkaturkkeja y.m.