1. Tölli pieni kallellansa
seisoi mäen laidassa;
siinä äiti lapsiansa
vaalieli armasna.
2. Katovuott' ol' ollut monta.
Kärsintähän puuttehen
perhekuntaa avutonta
hätä neuvoi yhteinen.
3. Pala leivän karkeainen
ravintona lasten on,
mutta mieli nurkuvainen
täällä oli koditon.
4. Siunaukseen saman Herran,
joka lesken Zarpatin
jauhot riittämään sai kerran,
luotti äiti tämäkin.
5. Siunaten ja rukoellen
pienosille leivästä
jakoi äiti, kertoellen
heille Luojan ihmeitä.
6. Patriarkat, tuomaritkin
tuttuja jo heille on,
Tobiat ja Daviditkin,
Salomokin verraton.
7. Aapiskirjan, katkismuksen
kun he ehti oppia,
tuntevat he kaipauksen
saada lisää lukea.
8. Raamattu, tuo kirja parhain,
josta kaikki ihmehet
äiti heille kertoi varhain,
oi jos sen ois saanehet!
9. Kirveskalskehella isä
leipää suuhun yhdeksään
saanut ei, vaan äiti lisää
työtä teki yhtenään.
10. Ravinto se niukanlainen
tölliss' oli aina vaan;
vaatetuskin vajavainen.
Miten kirjan hankkiskaan?
11. Raamatun tok' armaillensa
tahtoi äiti toimittaa,
vaikk' ois vuoret saadaksensa
pitänytkin louhentaa.
12. Kärsi nälkää, teki työtä;
rukin ääressä hän näin
kehräs monta pitkää yötä
kehruuksia emäntäin.
13. Ponnistusta kauan kesti;
viimein voitto saatihin,
vaikka tautikin se esti
pääsemästä maalihin.
14. Jopa kirstun laatikosta
markkaa löytyi kymmenen;
Piplian niill' äiti ostaa,
vahvan, nahkakantisen.
15. Uusi aika, armahampi,
koittaa pikku pirtissä,
kuiva leipä makeampi
ompi siitä päivästä.
16. Aamusilla kirja varhain
lukea jos otetaan,
illoin kääritähän parhain,
laatikkohon lasketaan.
17. Siitä lasten vaisu henki
voimaa, ravintoa juo,
perheen koko elollenki
siunauksensa se tuo.
18. Vähitellen tuosta vaihtuu
vuodet pitkät puuttehen,
öisen usvan lailla haihtuu,
päivä koittaa jällehen.
19. Taivas avaa akkunansa,
hedelmänsä jakaa maa;
äiti saapi lapsiansa
puutteetoinna kasvattaa.
20. Varttuneina maailmalle
töllin lapset kulkevat,
nukkumahan nurmen alle
toiset taasen muuttavat.
21. Suojanaan on eri teillä
elämän ja kuoleman
äidin rukous ollut heillä,
kallis sana Jumalan.
22. Vanha äiti, kaihomiellä
odotellen kutsua
Herran iloon, elää vielä
muistain pyhää lausetta:
23. Nuori olin, vanhenneeksi
tulin, mutt'en hurskasta
Herran nähnyt hyljänneeksi
enkä hurskaan lapsia.
"Kärsivä kaikki voittaa."