Eräs ylhäinen herra, rikas ajallisesta hyvyydestä, mutta köyhä
jumalanpelosta ja kristillisestä uskosta, käveli muutamana iltana
tiluksillansa. Hänen tiensä kävi vanhan, lahonneen mökin ohitse, jossa
asui eräs mies monen lapsen kanssa sangen köyhissä varoissa. Kun rikas
kuuli jonkun sisällä puhuvan korkealla ja selvällä äänellä, seisahtui
hän kuuntelemaan. Ihmeekseen kuuli hän, että köyhä sydämellisimmillä
sanoilla kiitti taivaallista Isäänsä, joka oli antanut hänelle ja hänen
lapsillensa vaatteet ja jokapäiväisen leivän.
"Mitä!" sanoi herra itseksensä, "tämä kiittää vaatteista ja ruoasta, ja
minä en kiitä kaikesta ylellisyydestänikään!"
Hyvin häpeissään kiirehti hän kotiinsa ja oppi tästä hetkestä katsomaan
elämää sen oikeassa valossa. Hän päätti palata sen Jumalan tykö, jonka
hän rakkaudesta maalliseen tavaraan oli hyljännyt. Hänen elämänsä tuli
täst'edes jokapäiväiseksi jumalanpalvelukseksi ja lakkaamattomaksi
kiitokseksi. Eikä hän myöskään laiminlyönyt tehdä hyvää tälle köyhälle
miehelle, joka tietämättänsä oli ollut syynä hänen mielenlaatunsa
muuttumiseen.