Rikas nuorukainen, joka kauan aikaa oli sairastanut vuoteen omana, tuli
viimein terveeksi. Ensi kerran hengittäessään raitista ilmaa ja
katsellessaan luonnon kauneutta, sai hän ikäänkuin uuden elämän sekä
kiitti ja ylisti Luojaansa kaikesta sydämestänsä.
"O Isä!" huudahti hän, "Sinä, joka vuodatat kaikkein päälle iloa ja
siunausta, millä voipi ihminen, tämä heikko olento, palkita sinun
äärettömän rakkautesi! Kuinka mielelläni tahtoisin uhrata sinulle
kaikki, mitä minulla on!"
Eräs Jumalata pelkääväinen vanhus kuuli hänen sanansa ja sanoi: "Kaikki
hyvyys tulee ylhäältä; tuonne ylös et sinä voi lähettää mitään
takaisin; mutta tule minun kanssani, niin näytän sinulle, miten
paraiten voit Jumalata kiittää ja ylistää."
Nuorukainen seurasi heti, ja he tulivat erääseen mökkiin, jossa
vallitsi kurjuus ja viheliäisyys, sillä isäntä sairasti heikkona,
emäntä oli suruun vaipunut ja puolialastomat lapset itkivät leipää.
Nuori mies kauhistui tätä näkyä, mutta vanhus sanoi: "Katso tässä on
alttari, jolle voit panna kiitos-uhrisi. Nämä ihmiset lähettää Herra
sinun luoksesi. Kun sinä rakastat ja autat heitä, niin sinä myöskin
paraiten rakastat ja ylistät omaa ja heidän Jumalaansa."
Nuorukainen antoi liiastansa tarvitsevaisille, hoiti ja virvoitti
heitä, ja nämä kutsuivat häntä siunaten Jumalan enkeliksi.