Oli kerran halonhakkaaja, joka oli sangen tyytymätön toimeensa.
Kerrankin taas halkoja hakatessaan valitteli hän: "Kylläpä vaan saa
tässä vaivaa nähdä. Olemme me köyhät toki onnettomia. Annahan kun
olisin rikas ja mahtava, hätäkös silloin olisi elää!" Silloin tuli
siihen kaunis, kiharatukkainen poikanen. Sen puku loisti hopeasta, sen
sauva kullasta välkkyi. "Terve sinulle, sinä köyhä mies parka", sanoi
poika, "pyydä minulta, mitä ikinä sydämesi halajaa, ja heti tulee sinun
pyyntösi täytetyksi." Halonhakkaajaa jo vähän pelotti. Mutta pian
malttoi hän mielensä ja ottaen lakin päästään sanoi hän: "Hyvä
enkelipoikanen! Minä pyydän, että kaikki, mihin minä kosketan,
muuttuisi kullaksi". Poikanen hymyili surullisesti, mutta kosketti
kuitenkin halonhakkaajaa sauvallansa, sanoen: "Olisin suonut sinun
jotakin parempaa pyytävän. Mutta olkoon pyyntösi täytetty!" Sitten
katosi poika ylös kirkkaaseen ilmaan.
Nyt oli halonhakkaaja mielestään onnellinen. Hän ryhtyy heti
koettelemaan uutta taitoansa. Hän koskettaa petäjään. Sen oksat, kävyt
ja neulaset muuttuvat heti kultaisiksi. "Voi ihmettä, voi riemua!"
huudahti halonhakkaaja. "Nyt menen minä kotia -- ken viitsisi nyt
enää halkoja hakata! Täst'edes saan syödä pelkkiä herkkuja vaan ja
juoda, mitä mieleni tekee. Nyt vaan tahdon vielä viimeisen kerran
syödä entistä ruokaani." Hän ottaa leivän käteensä ja purasee sen
reunasta, mutta -- hänen hampaansa katkeavat, leipä oli muuttunut
kullaksi! Hän koettaa juoda vettä saviruukustaan, mutta sieltä ei heru
mitään, vesikin muuttuu kimaltelevaksi kullaksi! "Voi hirmua, voi
onnettomuutta! Mitä on minun nyt tekeminen?" voivotteli halonhakkaaja
kauhistuksissaan. "Enhän voi syödä ja juoda kultaa! Mitä olenkaan minä
tyhmyydessäni ja ahneudessani tehnyt! Olenhan halajamani onnellisuuden
sijasta hankkinut itselleni kuoleman! Voi jospa minulla kullan sijasta
olisi vaan leipää ja vettä!"
Kauhun vaikutuksesta heräsi halonhakkaaja unestaan. Kaikki oli näet
ollut vaan unennäköä hänen yöllä maatessaan. "Jumalan kiitos, että
minulla vielä on jokapäiväinen leipäni ja terve järkeni", sanoi mies
nyt. "Onhan uneni minulle opettanut, että Jumala on sangen armollinen,
kun hän ei kaikkia meidän pyyntöjämme täytä". Hulluudessaan moni anoo
kaikenmoista, muistamatta raamatun sanaa: "mitä auttaa se ihmistä, jos
hän kaiken maailman voittaisi, mutta sielullensa saisi vahingon!"
Anna, armias Jumala, sitä mieltä miehen päähän,
ett'ei huomenna katuisi töitä tämänpäiväisiä.