saatiin valtiopäivillä v. 1897 pieni parannus toimeen, mikäli
äänioikeuden laajuuteen tulee, ja sen on myös hallitus sen jälkeen
hyväksynyt. Kaupunkien kunnallisasetuksen eräiden pykäläin ahdas
rajoitus ja senlisäksi epäselvyys, joka antoi kaupunkien maistraateille
liian paljo tilaisuutta mielivaltaiseen, ahtaaseen tulkitsemiseen,
vaikutti, että useissa kaupungeissa, kuten Tampereella ja Porissa,
suljettiin kaiken kunnallisen elämän osallisuudesta pois suuret määrät
itsenäisiä, riippumattomia kansalaisia, nim. kaikki tehdastyömiehet,
jopa työnjohtajatkin, yleensä kaikki, joita jollakin tavalla voitiin
selittää »toisen palveluksessa oleviksi.» Tämä ilmeinen vääryys
vapaita työmiehiä kohtaan, suurta osaa kohtaan kuntain jäsenistä,
herätti vihdoin niin paljo ja yleistä paheksumista, että yksin senkin
puolueen, joka yleensä maassamme vastustaa kaikkia, äänioikeusolojemme
parannuksia, täytyi suostua sellaiseen mainittujen pykäläin
selventämiseen, että äänioikeudesta jäivät poissuljetuiksi ainoastaan
»pestatut palkolliset isännän ruoassa», ei enää itsenäiset työmiehet.
Tämän lainselvennyksen kautta ovat nyt kaikki kaupunkien veroamaksavat
jäsenet, miehet ja naiset, — palkollisia ja sotaväen miehistöä
lukuunottamatta — äänioikeutetut kaupunkien kunnallisessa elämässä.
Mutta työväen ja yleensä vähävaraisemman väestön vaikutus on siltä
vielä äärettömän vähäinen, niin kauan kuin