ovat sillä kannalla, että suuriääniset voivat ääntövaltaansa käyttää
aina 25:teen ääneen saakka, siten äänestäen kumoon.
Yleiskatsaus äänioikeusasiaan Suomessa suuret määrät pieniäänisiä ja
määräten vaalien tulokset. Tämä 25:den äänen asteikko on kaupunkien
kunnallisasetuksessa säädetty yhteiseksi kaikille maamme kaupungeille
eikä sitä missään kaupungissa saa muutetuksi tai alennetuksi, ellei
lainsäädännöllistä tietä, kunnallisasetusta muuttamalla, valtiopäiväin
avulla. Tuo nurinkurinen ilmiö, että toinen, usein samalla, usein
korkeammalla sivistyskannalla oleva, äänestää 1:dellä tai 2:della
äänellä, toinen 20:llä tai 25:llä, tulee siis kaupunkikunnissa
vallitsemaan niin kauan, kunnes puolueolot maassamme saadaan siksi
muutetuiksi ja järjestetyiksi, ettei raha- ja ylimysvalta enää
yksinomaan määräile edustuslaitoksemme toisessa puoliskossa, kunnes
ponnistelemalla on saatu valtiopäiväin porvarissäätyyn vapaamielisempi
ja kansanvaltaisempi varma enemmistö.
Mutta siihen mennessäkin täytyy päämäärän äänirajoituksen ystävillä
olla selvän. Varallisuuteen perustuvaa asteikkoa, pientäkin, on vaikea
oikeuden kannalta puolustaa, yhteiskuntaa ei varsinkaan meikäläisissä
oloissa, ja jos säilytetään veroperuste, senssus, joka nykyjään myöntää
äänioikeuden vasta 400—800 mkan tuloista maksetusta verosta, mikään
vaara uhkaa, jos koko asteikko poistetaankin. Siksi täytyy pyrintönä
jo alunpitäin ja selvästi olla, _saada ääniasteikko kaupunkienkin
kunnallisista äänestyksistä poistetuksi ja »mies ja ääni»-periaate
toteutetuksi._
* * * * *
Kuten yleisesti tunnetaan ja kuten edellisestäkin selviää, on, jos
mieli perinpohjaisia kansanvaltaisia muutoksia saada aikaan mihinkään
osaan äänioikeusoloistamme, valtiopäiväimme porvarissääty ensiksi
saatava luonteeltaan ja kokoonpanoltaan muutetuksi. Sinne on saatava
enemmistö vapaamielisempiä ja kansanvaltaisempia aineksia, jotta
valtiopäivämme, tuo vanhanaikainen, 4-osainen säätyedustus, voisi
saada mitään äänioikeudellisia parannuksia aikaan, aina törmäämättä
tuohon murhaavaan kariin: kaksi säätyä kahta vastaan. Tätä muuria
vastaan, porvarissäädyn äänimääräoloja vastaan, on siitä syystä
äänioikeusasian ystäväin päähyökkäys jo kauan sitten kohdistunut ja
sen tulee niin kohdistua yhä edelleen, sillä juuri porvarissäädyn
nykyiset äänimääräolot ehkäisevät tervettä ja ajanmukaista kehitystä
äänioikeusasiamme kaikilla aloilla.
Niin usein on sanomalehdistössä, puheissa, aikakauskirjoissa
ja kirjasissa meillä jo tehty selkoa porvarissäädyn nykyisistä
vaalioloista ja niitä rasittavista epäkohdista, että nämä seikat jo
suurellekin yleisölle epäilemättä ovat tutummat kuin muut vaaliolomme.
Porvarissäädyn vaalit perustuvat valtiopäiväjärjestyksen määräykseen,
joka säätää, että ne kaupunkikuntain täysi-ikäiset miehiset jäsenet,
jotka eivät muuhun säätyyn ole äänioikeutetut, jotka maksavat
kaupunkikunnalle veroa ja itse hallitsevat omaisuutensa eivätkä ole
toisen palveluksessa, saavat valita edusmiehiä porvarissäätyyn; ja
saavat kaupunkikunnat itse määrätä, mikä näissä vaaleissa on oleva
veroperusteena ja kuinka monella äänellä kukin, veroäyriensä mukaan,
saa äänestää, onko tuo äänimäärä oleva aivan rajaton ja mikä on
korkeimpana luvallisena äänimääränä käytännössä oleva.